lauantai 9. joulukuuta 2017

Hyvät käytöstavat


Eilen oli kiva ilta. Mamman ystävä Pipsa oli kylässä. Meitsi arvas jo etukäteen että Pipsalla on aina hyvät tuliaiset. Mamma piti luentoa etukäteen meitsille ettei saa taas kerjätä tuliaisia eikä vaatia Pipsan huomiota koko iltaa. 

No se on helpommin sanottu kun tehty ettei kerjäillä varsinkin kun tiedän että Pipsalla on aina mukana se reissureppu missä on meitsin tuliaiset. Se reppu tuoksuu niin hyvälle ja vaikka sieltä on jo kaivettu yksi tuliainen niin yleensä siellä on monta muutakin ja kaikki vaan niin hyvän hajusia ja makusia.

Eipä tuo mammakaan muuten aikaillut kun Pipsa ojensi sille ja isännälle monta tuliaista, tais unohtua hyvät käytöstavat kun kourasi nanosekunnissa syliinsä suklaat ja sampanjat.

Ilta meni kivasti vaikka mamma välillä komensikin niitä kerjäämisjuttuja. Sain kaikki tuliaiset ja vielä tosi hyvät rapsutukset Pipsalta. Mammallekin tuntu tuliaiset maistuvan.


"Moikka Pipsa ja kiva että toit taas ton reissurepun.....eikun tarkotan että Tervetuloa !"


"Nauti vaan Pipsa rauhassa se drinkki mutta sit kun on aikaa niin voisin ottaa ekan tuliaisen..."
"No en todella oo mamma kerjännyt....tässä vaan satuin nukahtamaan Pipsan kohdalle !"

"Joo joo oma paikka ja silleen...."

"Oooooh mikä aromi...."

"Sinne reppuun jäi vielä aika hyvät tuoksut....varmaan meitsille jotain lisäbonusta...?"

"Niin just mamma....ei saa kerjäillä kun ei oo vielä ensimmäistäkään tuliaista maistettu"

"Nyt kannattaa päivystää tässä Tarjous-kaveri kun ihmiset syö....mammalta ainakin tippuu jotain hyvää suupielestä"

"Hyvää yötä Pipsa ja kiitos taas tuliaisista. Tulkaa taas pian reissurepun kanssa kyläilemään !"


torstai 7. joulukuuta 2017

Juhlan jälkitunnelmia



Eilen oli se suuri Juhlapäivä kun Suomi täytti 100 vuotta. Aamulla pimeällä mamma herätti koko porukan ja sano kovalla äänellä että herätys, nyt on suuri juhlapäivä.....
100-vuotissynttärit ! Ensin siinä puolinukuksissa luulin että mammalla on ne satavuotissynttärit mutta sitten onneksi muistin ennen kuin onnittelin mammaa että Suomi se täyttää sata.

Mamma oli päättänyt että aamupimeällä mennään koko sakki katsomaan kun kaupungilla on suuri sairaala juhlavalaistu. Meillä sitten venähti se lähtö kun mamman piti piirtää naamaa vaikka isäntä sano ettei siellä pimeässä kukaan huomaa. Mamma oli sitä mieltä että näin tärkeänä Juhlapäivänä pitää olla naama piirretty myös pimeällä.

Isäntä yritti sanoa että turha nyt enää aamusta lähteä kaupungille kun kohta on jo valosaa. Mamma ei uskonut, intti vaan että nyt mennään eikä meinata.

No siellähän paisto jo sairaalaan seinään aurinko kun päästiin perille eikä ne juhlavalot ollut päällä kun oli niin valosaa. Isäntä pikkasen näpäytti mammaa ja sano että oisko pitänyt uskoa ettei kannata lähtee matkaan kun aurinko oli jo nousemassa.

Mamma on  hyvä vaihtamaan puheenaihetta. Se huomas just sillä hetkellä että matkan varrella on iso marketti missä tarjotaan Suomi-100 synttärikahvit ja kakkua. Se ohjeisti isännän ajamaan sinne markettiin ja päätti että mennään illalla uudestaan katsomaan sairaalan valaistusta.

Mentiin kotiin marketin kautta, meitsi odotti autossa ja isäntä ois ollut meitsin kanssa mutta mamma sano että sen pitää lähteä seuraksi kakkukahville. 

Ei ne onneksi ollut kauan siellä kakkukahvilla, mamma oli ostanut kaksi mandariiniä ettei joku luulis että pelkän ilmasen kakun ja kahvin takia oli sinne markettiin mennyt.

Illalla mentiin taas kaupungille ja siellä oli pimeää ja nyt oli sairaalan seinässä juhlavalaistus. 
Sen jälkeen tultiin kotiin katsomaan niitä Linnan juhlia. Mamma ei edes huomannut kun isäntä laittoi telkkarin äänettömälle. Mamma selostaa kuitenkin koko lähetyksen kovalla äänellä, sekun tietää kaikki valtakunnan asiat ja vaatejutut parhaiten...ainakin sen selostuksesta päätellen. 

"Eikö se mamma tajua ettei mitään juhlavalaistusta näy kun ei tässä auringon paisteessa meinaa muutenkaan mitään nähdä"

"Oli varmaan hyvät kakkukahvit siellä marketissa, kiirehditkö mamma niin kuin yleensä kakkua syödessä....ettet vaan näyttänyt tältä ?"

"Noniin ilta ja pimeys laskeutui, uusi yritys katsomaan sairaalan valaistusta"



"Tommonen oli se meidän eilinen Juhlapäivä, meitsi  tykkää tosi paljon Suomesta vaikka sukujuuret onkin ameriikasta. Paljon Onnea Suomelle tulevillekin vuosille !"


lauantai 2. joulukuuta 2017

Tohtoria tapaamassa

Tänään on ehtinyt tapahtua jo paljon ennen puolta päivää. No ehkä parempi kertoa ensin tästä menneestä viikosta tarkemmin.

Meitsillä on ollut jo monta vuotta sellanen hormoonikapseli tuolla nahkan alla. Se kuulemma helpottaa sitten kun ois pakko päästä tytön luo eikä se oo mahdollista. Semmonen kapseli kestää vuoden ja meitsillä meni umpeen monta viikkoa sitten. Mamma meinas että kun meitsillä on jo ikää 7,5 vuotta niin ehkä ei tarviikaan enää uusia sitä kapselia. Heh, siinä mamma meni pahasti hakotielle. 

Mamma sano että johtuu hormooneista kun meitsillä ei oo tällä viikolla oikein maistunut ruoka, unikaan ei tahdo tulla ja kuulemma meitsin vinkuminen käy korviin. Mamma väittää että meitsistä on tullut kuurokin kun en lenkillä odota vaikka mamma käskee. 

Tänään oli varattu aika eläinlääkärissä, siellä laitettiin uusi kapseli. Ois mulla ollut mielessä semmonen luonnonmukainen vaihtoehtokin, oisin mennyt itekseen kylille parina päivänä ja tullut ennen pimeää kotiin.



"Ai tänäänkö on kapselin päivitys....voisin kyllä käydä kylillä ennen sitä...."


"Voi että tulee jostain kyliltä hyvä tuoksu.....voisin mennä tarkistamaan olisko siellä meitsille tyttöystävää..."

"Pliis mamma.....päästätkö portista jos tuun takasin ennen lääkäriaikaa"


"Jaa ei sitten kylille päästetty....kattookohan ne tolla laitteella meitsin luottotietoja...ei haittaa mutta mamman niskasta vois näkyä plusmiinusnollaa"

"On se sydän paikallaan....josta tulikin mieleen että päästäiskö tohtori meitsin pikkasen tohon ostarille tarkistelemaan paikkoja, tulen pian takaisin"

"Aha....desifiointiainetta...tuoksuu samalle kun mamman yks halpisparfyymi"

"No kohta on myöhästä lähteä kylille...ei kiinnosta"

"Kiitos poronkeuhkosta mutta ei vieläkään oikein ruoka maistu....oliko se lumehormoonia ?"

"Ai isäntä kysytkö vielä mitä sille mun poskihaavalle pitää tehdä kun se aina vaan kutittaa ja aukeilee ?"

"Joskus vaan pitää ottaa bulldogin ohjat käsiin että kaikki asiat tulee hoidettua !"

"No nyt on hormoonit ja haavavoiteet saatu, kotia kohti ja ehkä kylille ?"

"Hetki vaan otan ensin selkärapsutukset tohtorilta, ei hötkyillä !"

"Mamma maksais tosi useassa erässä mutta onneksi isäntä hoitaa kerralla"


"Semmonen putkilo....mamma hoitaa"


"Oo sit mamma tarkkana että osut poskeen kun laitat sitä voidetta !"


"Hyvin se mamma on kehittynyt noissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä"










perjantai 1. joulukuuta 2017

Perjantaitunnelmaa


Tänään aamulla mamma kiljasi että nyt sataa lunta ! Se oli ihan innoissaan kun on pitkään
satanut vaan vettä ja tänään saatiin maa valkoseksi. 

Mamma sano että nyt päästään talvitunnelmaan ja perjantaitunnelmaan kun on lunta maassa ja puiden oksissa. Se haki kaapista kaikki talon tuikkukynttilät ja laitto palamaan. 

Sitten se soitti isännälle töihin kiireellisen puhelun ja lisäsi kauppalistaan lisää tuikkukynttilöitä ja tarvikkeet tunnelmallista perjantai-pizzaa varten. 

Tässä odotellaan isäntää kotiin ja mamma kuuntelee radiosta joululauluja, näköjään sille tuli myös joulutunnelma. Teki se itselleen äsken semmosen joululökinkin, mietti että jättäiskö rusinat vai mantelit pois ettei tuu liikaa kaloreita. Arvatkaa kummat jätti ? No ei kumpiakaan, sano että laittaa yhen tomaattiviipaleen vähemmän omaan pizzaan niin ne ylimääräiset kalorit on sillä kuitattu.

Tunnelmallista perjantaita kaikille lukijoille ja blogikamuille !


"Onko mamma jo hyvä tunnelma kun lunta sataa lisää ja maa ja puiden oksat on kohta valkoisena ?"

"Jaa se mamma käytti kerralla kaikki talon tuikut....ja nyt soittaa isännälle kauppalistaa"

"No kyllä mullekin mamma tulee perjantaitunnelma heti kun saan tohon tassujen väliin muutakin kun ton viime viikkosen luun jämät"

"Eh....onneksi toi mamma välillä tajuu miten bulldogin perjantaitunnelma kohotetaan"

"Mmmmm....aikas mehukas....nyt on perjantaitunnelma huipussaan"

"Hyvää perjantaitunnelmaa kaikille, toivoo Nero ja ja Tarjous-kaveri"




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Uunon Joulusalaisuus


Eipäs oo hirveesti tapahtunut tällä viikolla. Sitä lenkkeilyä harmaassa tai pimeässä kelissä, suihkuja ja sopivasti ruokaa ja huikopaloja. Mammakin yrittää (paino sanalla yrittää) syödä sopivasti huikopalaa kun joulu on kohta ja sitten tulee ehkä ylensyötyä herkkuja. 

Onneksi näin lenkillä tänään Uunon niin tuli pikkasen vaihtelua päivään. Ollaan ennenkin nähty muttei oo ehditty vaihtamaan kuulumisia. Uunokin odottaa jo joulua kun silloin saa ylimääräistä huikopalaa ja ehkä joululuun. Meitsi ei kehdannut sanoo että joululuun lisäksi saan ehkä pehmolelun, Uuno ois voinut pitää sitä pikkasen lapsellisena.


"Moikka Uuno, eikös oo pikkasen tylsää kun on nykyään aina tämmöstä harmaata keliä tai sitten ihan pimeätä"

"Huoh....Nero oon samaa mieltä....hartiat ihan painaa kun ei ikinä aurinkoa"

"No mut Nero....kohta on joulu ja voin kertoo piristykseksi sulle yhen joulusalaisuuden jos et paljasta kellekään"

"Ai kerro vaan Uuno se salaisuus....en kerro muille !"

"Nero....jos kerron mun tulevan joululahjan niin kerrotko sitten omasi ?"

"Kuiskaan sulle Nero ettei muut kuule....saan joululuun ! Kerro nyt se sun joululahja"


"Hmph....sori Uuno nyt tuli kiire.....joo joo saan joululahjaksi pehmo.....siis ison joululuun !"






sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Formulaa


Sunnuntai pitäis olla lepopäivä mutta mamma sai tänään siivouspuuskan. Se halus imuroida takan ja lattiat. Isäntä halus turvata sunnuntairauhan ja ilmottautu vapaaehtoiseksi ruokakaupassa kävijäksi sillä aikaa kun mamma hoitaa imurointihommia. Ei se imurin ääni mitenkään stressaa mutta se kun mamma jyrää kovaa vauhtia huoneesta toiseen eikä väistele vaikka tulis muita vastaan. Sitten sillä on vielä äksy ilme vaikka se ei tunnusta. 

Mamma ei oo ennen imuroinut takkaa, se on ollut isännän hommia. Tänään eka kerran mamma halus takkahommiin ja isäntä haki tallista takka-imurin. Mamma kysy ohjeita miten sitä imuria käytetään kun siinä on kaksi erillistä pönttöä. Isäntä alotti ohjeet ottamalla imurin sähköjohdon käteen ja sano että tämä laitetaan pistorasiaan. En tiiä mikä siinä meni pieleen kun mamma äksyili että kai se nyt on itsestäänselvää ! 

No meitsi joutu jäämään mamman seuraksi imurointihommiin mutta isäntä lohdutti että iltapäivällä katsotaan sitten äijäporukalla formulaa telkusta. 

Mamma mietti imuroidessa että meneeköhän isäntä salaa myös joululahjaostoksille nyt kun on tilaisuus. Ihme juttu kun se mamma tollasia miettii kun on antanut joululahja-ohjeet isännälle jo lokakuussa. Niissä ohjeissa sanotaan ettei aikuisten ihmisten tarvitse ostaa lahjoja toisilleen paitsi jos nolottaa olla ostamatta mitään. Mamma panostaa nyt tohon jälkimmäiseen. 


"Hyvin se takan imurointi menee, töpselikin jo seinässä....enää tarvii arvata mikä putki tohon pöntön ainoaan reikään laitetaan"

"Imurointievakossa.....voikun isäntä tulis jo niin alettais kattoon formuloita...ne on sentään hiljasia verrattuna mammaan kun se laulaa siivouslauluja imurin äänen yli"

"Vihdoinkin äijien formulahetki....voi mitä sulosointuja nuo moottorien äänet"

"Hyvä mese ja ferrari.....ai pikkasen painaa poskea tää käsinoja"

"Kiitos isäntä...montako kierrosta jäljellä...meitsi vois käydä kohta takapihan varikolla..."

torstai 23. marraskuuta 2017

Ennen myrskyä



Voihan myrskytuuli sentään kun tänään oli pikkasen nolo tilanne. Kaikki alkoi siitä kun mamma kerto aamupäivällä että sääennuste on luvannut myrskytuulta. Mamma katso ikkunasta ulos ennen päivälenkkiä ja sano että nyt Nero pitää laittaa sulle talviviitta päälle kun sataa märkää lunta ja on myrsky.

Muistatteko kamut sen meitsin talvipalttoon ? Sen minkä mamma osti viisi vuotta sitten ja varasi siihen kasvunvaraa. No en oo tähän päivään mennessä kasvanut viitan kokoiseksi ja sehän tässä nolottaa kun se on liian iso ja näyttää hameelta.

Mamma näki meitsin yrmeän ilmeen kun puki sitä päälle ja selitti että kyllä Nero nyt on niin kova myrsky että parempi laittaa viitta ettei tuu koiralenssua, lohdutti vielä että eihän siellä lenkillä ole tähän aikaan ketään muita kun harvemmin törmätään kehenkään. Ei tarvii kenelläkään nolostua vaikka ihan pikkasen viitta ois vinossa tai tuulessa lepattais. 

No siinähän kävi sitten niin että myrsky oli myöhässä eikä päivälenkillä tuullut kun oli ihan tyyntä. Eikä siinä vielä kaikki, se mun uusi kiva kaveri Newton oli siellä lenkkeilemässä. Näin Newtonin jo kaukaa ja yritin piiloutua puskaan ettei se ihmettelis miks meitsi on lenkillä hame päällä.

"Joo joo mamma, ulkona on myrsky ja pitää laittaa hame...eikun viitta päälle"

"Nii--iin...on se tälleen ihan sopiva kun ei liiku mutta heti kun ottaa pari askelta niin menee vinoon ja alkaa roikkumaan"

"Mitäs meitsi sano siitä roikkumisesta...voitko mamma laittaa ton takahihnan paremmin. No onneksi täällä ei ole ketään muita lenkkeilemässä ja näkemässä"


"Mamma yksi kysymys tuli mieleen....miks toi järvi on ihan tyyni vaikka on hirvee myrsky ?"


"Hehehe...no enpäs oo näsäviisas bulldoggi...tiedonhaluinen vaan"


"Hei mikäs tuolla.....ei voi olla totta...sehän on mun uus kamu Newton ! Nyt se näkee mut hameessa....meen puskaan piiloon niin ei huomaa meitsiä !"

"Hei  oon Newton....kukas sinä....jotain tuttua sinussa on....tunnetaanko me ?"

"Ootpas hiljanen kaveri kun et mitään vastaa....hei nyt tunnistin, sehän on Nero-kamu ! Mitä siellä puskassa lymyät ja miksi sulla on hame päällä ?"


"Ai moi Newton, olin niin keskittynyt etten huomannut....ei tää muuten oo hame vaan viitta, semmonen samanlainen kun etsivä sherlokilla"

"Aha....aika pitkä viitta....no mut Nero mullakin on viitta mutta en suostu lähtemään ulos se päällä. Seison vaan  paikallani niin kauan että se otetaan pois !"

"Olipas Newton hyvä että kerroit, kiitti vinkistä !"