lauantai 25. helmikuuta 2017

Poseerausta ja hiihtoa



Kuinka moni blogikamuista ja lukijoista tietää sen tunteen kun just on suunnitellut ja valmistellut miesväen kesken jotain tärkeää tapahtumaa, virittäytynyt tunnelmaan....ja sitten tulee perheen mamma joka laittaa kaikki tunnelmat uusiksi.

Meillä kävi just niin tänään. Pikkasen ennen puoltapäivää oltiin isännän kanssa leiriydytty telkkarin ääreen ja valmisteltu eväät. Odoteltiin siinä Hiihtokisojen alkua niin mamma tuli kertomaan että on inspiroitunut auringonpaisteesta ja lumesta ! Nyt just pitäisi päästä ottamaan bulldogista talvisia poseerauskuvia takapihalle koska talvi on kohta ohi.

Isäntä yritti puolustella meitsiä ja sano että ehtiskö ne kuvat ottamaan ekan hiihtokisan jälkeen niin saatais miesporukalla nyt keskittyä ensimmäiseen lähtöön rauhassa.
Ei auttanut, mamma sano että vielä on vartti hiihtokisan alkuun, nyt bulldoggi takapihalle kuvauksiin.

Pakkohan meidän oli antaa periksi isännän kanssa kun mammalla on se inspiraatio. Yritin poseerata parhaani mutta ei oikein irronnut semmosia mamman toivomia poseerauskuvia. Mamma epäili että onko perheen miesväellä nyt joku salaliitto....kun ei poseeraa niin pääsee nopeemmin katsomaan kisoja.

Tuohon mammaan epäilykseen en kommentoi mutta olipas jännä eka hiihtokisa ja kisaeväät parhaasta päästä.


"joo joo mamma tässä sitä jo poseerataan, sano sit kun saa lähteä kisoja katsomaan !"


"Ooooo...ai nytkö pitää olla viisaan näköinen bulldoggi sinistä taivasta vasten"

"Lumiprinssi bulldogin muodossa, olkaa hyvä"


"Nero vapaa !!!!....koska se mamma sanoo sen ...isäntä odottaa eväiden kansssa..."


"Jep jep...bulldoggi ja karvapallo lumessa...ainesta tauluun"

"Juu juu mamma, pitää olla yksi kuva missä on liikettä...etutassu nostettu !"

"No nyt alkaa mamma näyttämään siltä että luovuttaa ja sanoo että meitsi saa mennä isännän ja eväiden luo....tuosta kohta polkasen..."



"Isäntä täältä tullaan, kisat ja eväät valmiina ?"


"Kiire....kiire....heippa mamma toivottavasti sait hyvät poseerauskuvat"

maanantai 20. helmikuuta 2017

Napapiirin taikaa


Terveiset kotoa ! Meitsi palas äsken lomareissulta. Huh olipas kiireinen loma, oli niin paljon tekemistä ettei ehtinyt edes blogia päivittää. Oulun jälkeen mentiin Rovaniemelle. Siellä käytiin monessa paikassa katsomassa sukulaisia, sitten meitsillä oli bändi-treenit mamman veljen kanssa. Mamman veli ei osaa soittaa sitä jätskiauton tunnaria niin laulettiin semmosta 'kaksi lensi yli käenpesän'. Mammakin innostu laulamaan mutta se laulo aina 'yksi lensi käenpesän' vaikka kaksi niitä oikeesti on. Yritettiin pitää kitaran ääntä sen verran kovalla ettei mamman virheelliset sanat ja riitasoinnut kuulu.

Kaiken tämän  lisäksi käytiin vielä napapiirilläkin.
Pikkasen meinas jossain vaiheessa tulla ylikuntoa kun ei ehtinyt tarpeeksi ottaa tirsoja.
Just kun oltiin lähdössä napapiirille niin olis ollut päivätirsojen aika, saivat kuitenkin houkuteltua meitsin mukaan. Siellä napapiirillä asuu Petteri Punakuono ja sanovat että sen haluaa kaikki kerran elämässä nähdä. Joo ja luvattiin että  saisin seisoa sillä virallisella  napapiirillä. Pikkasen jännitti etukäteen että onko siellä napapiirillä minkäpuoleinen liikenne kun meitsi on tottunut kulkemaan aina kirsu kohti vastaantulijoita.

Eilen mentiinkin  Kuopioon ja oltiin siellä hotellissa yötä, oli taas tervetuliaispaketti ja ystävällisiä ihmisiä. Siellä Kuopiossa asuu kalakukko mutta en tiedä oliko lomalla kun ei viety katsomaan.


"Nyt on sukulaisissa kierrelty, meitsi ottaa pienet päivätirsat ! Ai bändi-treenit...no kyllähän sen verran vielä jaksaa"

"Kaksi lensi yli käenpesän,  minä sekä....kovemmalle se kitara niin ei häiritse mamman yksinäinen lentäjä !"


"Ai napapiirille...eikö se Petteri vois tulla tänne kun meinaa uni vetaista"


 "Täällä sitä nyt ajellaan katsomaan Petteriä ja napapiiriä, autot ainakin kulkee samalla puolella tietä kun kotonakin"


 "Tuolla on ehkä Petteri kun on noin paljon ihmisiä valokuvaamassa !" 






"Moi Petteri, ei toi kuono ole kovin punainen ?"


"Ai se Petteri onkin ton näkönen ! Loistaako se nenä vasta pimeässä ?"


"Moi Petteri olen Nero....no mustakirsu"



"Hei mamma noi turistit sano meitsille että ootpas komee husky !"

"Tadaaaaa....nyt meitsi seisoo napapiirillä. Älä nyt mamma pety mutta ei oikein tunnu miltään erityiseltä"


"Nyt kyllä meitsin pitää päästä päivätirsoille. Oli kiva tavata Petteri ja seisoa napapiirillä"

"Pikkasen kuitenkin teevitamiinia ennen päivätirsoja"


"Tämä Kuopion hotelli taitaa olla ainut missä meitsille on levitetty punainen matto, no vip asiakas onkin hyvä huomioida"


"Onkohan tuolla niitä samoja ahvenen sinttejä kun mökkijärvellä"


"Loma on ollut taas kiva ja palvelu on pelannut, kotona ehtii sitten levätä ja suunnitella seuraavaa reissua"


torstai 16. helmikuuta 2017

Oulussa lakanasohvalla


Moikka, meitsi on talvilomalla ! Mennään taas sinne Rovaniemelle viikonlopuksi ja ollaan mennen tullen yötä matkan varrella. Tää menomatkan yöpymispaikka on täällä Oulussa. Aina ollaan oltu samassa hotellissa. Täällä on tosi kiva henkilökunta. Tänäänkin sain taas tervetuliaispaketin ja tosi paljon rapsutuksia. Oisin voinut jäädä sinne respaan vaikka pidemmäksi ajaksi mutta mamma komensi hissiin yhtä aikaa.

Isäntä varaa aina hotellihuoneen ja semmosen tilavan että meitsikin mahtuu oikaisemaan koivet. Heh ei se isäntäväki ikinä luovuta...taas tänään tuli ohjeet missä meitsin paikka on hotellihuoneessa... siinä sohvalla missä on henkilökunnan laittama lakana...joo siinä on bulldogin paikka.

Olis ollut ihan kiva paikka se lakanasohvakin mutta ei yhtä hyvät maisemat kun isäntäväen sängyn päältä. No...onneksi mamma ei välitä vaikka meitsi rikkoo sääntöjä ja isäntä ei viitsi pilata mamman tunnelmaa muistuttamalla säännöistä.

Täällä ollaan Oulussa, meitsille tarjoilu pelaa ja hotellin parhaat maisemat. Tänne tullaan taas seuraavankin kerran.


"Joo meitsin nimi on Nero... täällä on mun nimellä varattu huone maisema-näköalalla"

"Ehheh mamma....menkää vaan, tuun sitten myöhemmin sinne huoneeseen..."

"Onpas hyvät maisemat !"

"Nyt en ymmärrä...tämä lakanapeti on bulldogin paikka ?"


"Hei haloo...tulee semmonen ahtaanpaikankammo jos ei näe ulos !"

"No kai tässä rahilla saan pikkasen fiilistellä ?"


"Menkää vaan syömään, vahdin sillä aikaa maisemia !"


"Hehheh...ei ne enää muista mitään lakanasohvasääntöjä..."

















perjantai 10. helmikuuta 2017

Niska-nappi


Eilen oli pitkästä aikaa sellanen ilta, että mamma oli työjutuissa illan pois. Ei se ollu kaukana matkoilla, Helsingissä vaan. Ei meitä haittaa isännän kanssa vaikka mammalla on joskus iltamenoa työjutuissa, saadaan sitten katsoa äksöniä teevestä ja syödä hamppareita. Ainut mikä harmittaa niin mamman kotiintulo tollasista menoista. Se haluu aina herättää meidät keskellä yötä ja kertoa kaikki tärkeät illan tapahtumat ja ihmiset.

Isäntä on pari kertaa sanonut että ei saa herättää yöllä, kerkii ne illan tapahtumat kertoa aamullakin tai seuraavana iltana. Mamma lupasi viimeksi että ei enää herättele. Pitihän se arvata että jonkun tekosyyn keksii kuitenkin että voi herättää. Ulko-oven paukauttaminen ja vesilasin tippuminen lattialle on jo käytetty.

Alkuviikosta mamma tuli vaatekaupasta uuden paidan kanssa. Sano että laittaa sen sinne illan  työjuttuun mutta siinä paidassa on yksi juttu...semmonen niskanappi. Siellä niskan puolella on nappi mitä se ei yllä itse laittamaan kiinni eikä aukaista. Kuulemma pakko herättää yöllä isäntä aukaisemaan niskanappi ettei tarvii nukkua uusi leopardikuvioinen paita päällä.

Isäntä ei keksinyt mitään vastaväitettä vaan lupasi sitten yöllä herätä aukaisemaan niskanapin. Siinä kohtaa kun isäntä nousi sängystä aukaisemaan niskanappia mamma alkoi kuiskaamaan huutamalla kaikki illan tärkeät ihmiset ja tapahtumat.

Tänään aamulla mamma piti matalaa profiilia. Mentiin isännän kanssas aamulenkille niin huusi sieltä täkin alta että mielellään syökää ääneti ne aamupalat että saa nukuttua pidempään. Vasta varttia vaille yhdeksän tarvii olla lähtövalmis kun sen työkaveri minkä nimi on Pomo tulee hakemaan kun oma auto oli hylätty edellisenä iltana työpaikan pihalle.

Isäntä kävi kuitenkin sanomassa heippa mammalle kun lähti töihin ja huomautti että olis varmaan hyvä pestä punaviiniviikset pois ennen töihin menoa.

Iltapäivällä mamma tuli töistä eilinen kampaus hapsottaen ja sano että nyt Nero äkkiä lenkille ja happihypylle. Piristy se sitten kun käveltiin siellä pakkasessa ja punaviiniviiksetkin oli hävinnyt päivän aikana.


"Mennään vaan mamma happihypylle, ootko huomannut että punaviiniviikset on vaihtunut pieniin suklaaviiksiin ?"


"Sama se täällä metsän keskellä...ei haittaa mamma sun viikset"


"Reippaasti  mamma jakso lenkillä ja tuulettui hyvin mutta vielä hengityksessä oli suklaan lisäksi salmiakin tuoksu"
"Hmmppph....tästä taitaa tulla herkutteluperjantai...jos vanhat merkit paikkansa pitää niin seuraavaksi tulista taikkua ja sitten jäätelöä. Meitsille siankorvaa ja pikkasen vanhanajan vaniljaa"


perjantai 3. helmikuuta 2017

Hetan opetukset


Tänään kävi hyvä säkä iltalenkillä. Meitsi tapasi mun ekan ystävän. Sen nimi on Heta ja se ei oo tyttöystävä vaan pelkkä hyvä ystävä. Oikeastaan se on mun opettaja. Meitsi oli aika pentu kun Heta asu tossa samalla tiellä ja kävi välillä meillä. Heta opetti että mun pentuhuumori ei välttämättä aina naurata aikuista koiraa.

Meitsi yritti esim. huvittaa Hetaa kirputtamalla hampailla sen tassuja. Aika pian sieltä tuli sen iso tassu joka paino meitsin kyljelleen maahan, niin kauan piti siinä tassun alla että lupasin olla kirputtamatta. Kolmannella kerralla uskoin lopullisesti.

Sitten Heta opetti ettei aina saa tutkia toisen peräpäätä, sentlemannikoirat tekee sen huomaamattomasti eikä minuuttitolkulla niin kuin meikäpojalla oli tapana.
Pari kertaa Heta murahti ja taas uskoin kolmannella kerralla.

Heta ei tykännyt siitäkään kun meitsi hyppeli sen selkään ja kylkiin. Pari kertaa ehti väistää ja meitsi tupsahti kirsulleen maahaan. Arvatkaa mitä....kolmannella kerralla kirsuun sattu ja lopetin turhan hyppelimisen.

Tais noista Hetan ohjeista olla hyötyä kun kaikkien kanssa oon pärjännyt.

Oli kyllä kiva nähdä Heta tänään ja se oli varmaan ylpeä kun sen opettama kollega oli niin hyvätapainen.


Tapahtui aikaisemmin

"Heta opetti että tytön pitää antaa kulkea aina puoli metriä edellä"

"Heta opetti että tytön pitää antaa voittaa juoksukilpailu"

"Heta opetti että pitää antaa tytön nukahtaa ensin, melkein osasin"


"Heta opetti että tyttö hymyilee kun sen vie kukkapuskaan"


Tänään lenkillä

"Mitäs tuolla....Heta tulee !!"


"Katopas...sehän on Nero tuolla ! Onkohan mun opit pysyneet mielessä"


"Moi Heta pitkästä aikaa !"


"No just....sentlemanni itse..."


"Noh...kaikki ei opi koskaan...höösä luonne mutta ihan kiva muuten"