Vitsikäs päivä

Keskiviikko aamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä isännän kanssa. Emäntä on aloittanut sen aamuiset juoksulenkit ja se on semmosen  lenkin jälkeen aina ylipirtee. Ennen kello seitsemää puhuu jo tauotta ja kädet viittoilee joka suuntaan. Me ei olla isännän kanssa aamupirtsakoita ja haluttais rauhassa syödä aamupala, ei mitään turhia tarinoita ja performancia.

 

Isäntä osaa hyvin piiloutua sen aamulehden taakse, välillä hymähtelee sieltä emännälle ettei se loukkaannu. Meitsillä kun ei ole sitä aamulehteä niin helposti siinä käy niin että emäntä kohdistaa siinä lenkin jälkeisessä hurmassa ne tarinansa ja huomion meitsiin. Mitä sitä ei lojaali lemmikki tekisi emäntänsä eteen, siinä sitten pedillä rötkötän ja katson emäntää silmiin. Joskus mun ajatukset kyllä harhailee ihan muualla kuin emännän aamuturinoissa mutta eihän se onneksi sitä tiedä.

 

Tänään kun isäntä oli jo lähtenyt töihin ja emäntä vasta valmistautui niin luulin että saan alkaa hoitamaan mun päivävirkaa vahtikoirana rauhasssa. Silloin kun emäntä valmistautuu meikkipussin äärellä niin se on aina ihan hiljaa, ei osaa keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Meninkin sitten makkarin sängylle käärölle makoilemaan ja odottelemaan kumpi tulee ensin, joku haukuttava vai uni.

 

Meitsi oli aika pian alkuhorroksessa kun aurinkokin paistoi mukavasti ikkunan läpi sängylle. Kuulin vielä emännän askeleet ja luulin että nyt se tulee tuttuun tapaansa moikkaamaan makkarin ovelle töihin lähtiessä. Oli näköjään vielä juoksulenkin jälkeistä yli-energiaa jäljellä kun alkoikin puhumaan meitsille.

 

*Katso Nero kuka hauva on tullut meille kylään....katso katso !* Meitsi oli ensin ihan että tuliko mulle nyt heti vahdittavaa vai mikä on ! Istahdin siihen päiväpeiton päälle. Emäntä osoitti yhtä seinää kohti ja sanoi *tuossa Nero....katso mikä hauva!* No siinä samassa meitsi huomasi sen ison ja raamikkaan koiran ja automaattisesti pääsi pari möreää haukahdusta. Samassa emäntä alkoi kikattamaan ja sanoi mua *senkin hömppä tahvoksi*

 

En vieläkään siinä unensekaisessa tilassa ymmärtänyt mikä on niin hauskaa jos joku tunkeilijakin on talossa. Kohta se selvis, emäntä kertoi että sehän oli meitsin oma varjo joka oli siinä seinällä !

 

Ha...mua ei naurattanut yhtään vaan tuli sellainen nolo olo. Mua oli juksattu kesken aamu-unien. Meitsi sai kyllä hyvät rapsutukset kun emäntä vihdoin malttoi töhin lähteä mutta ajatus jäi kytemään...illalla mun vuoro juksata emäntää.

 

 

 

"Jotenkin tutun oloinen tunkeilija talossa"



"Nyt onkin jo iltalenkin aika. Aika kivalta näyttää keli. Johdatan meidät järven rannalle, sieltä varmaan löytyy sopiva paikka missä voin juksata emäntää"





"Oliskohan tässä hyvä juksauspaikka"



"Ei se mun pila kyllä tässä ihan onnistu...pitää etsiä parempi paikka"
 



"Tuossa oli kyllä semmoinen kolo...menisköhän se täydestä..."

 

"Hei nyt mä muistan yhden sopivan paikan, siellä se mun kasku onnistuu"

 

 



"Mennään mamma tästä yli, tuolla toisella puolella on yks tärkee juttu...hihi"



 



"Tässä se on ! Kato mamma mikä jännä kolo ! En en työnnä kirsua sinne...voi olla vaikka käärme siellä unillaan"



 



"Ai ! Kafo mamma mua pisti joku ja nyt kieli ifan paksu ja pofket pullottaa!"



"Hää...vitsi vitsi...ei tarvii soittaa lekurille aikaa. Ei mua mikään pistänyt. Eikös olekin mamma hauskoja nämä iltakaskutkin"