torstai 11. elokuuta 2016

Kaksi kysymystä


Mulla olis semmonen kysymys lukijoille ja blogikamuille, että kuinka monta kertaa ihminen voi eksyä samalla reitillä ?

Mamman kanssa lähdettiin tänään iltalenkille tuttuihin maisemiin järven rannalle. Me ollaan nyt viis ja puoli vuotta menty näitä samoja reittejä ja ei oo vieläkään mikään poikkeus että mamma eksyy. On tässä se lieventävä asianhaara, että on ollut kuukauden tauko näiltä poluilta kun lomailtiin mutta olishan tuon lenkin  eksymättä meitsi mennyt vaikka silmät ja sieraimet kiinni.

On mulla toinenkin kysymys. Miksi ihminen on niin jääräpää ? Meitsi näytti tänään monta kertaa kehon kielellä ja ilmeillä että nyt mennään väärälle reitille ja oon varma että mamma ymmärsi meitsin viestin. Mutta kun on jääräpää niin halus luottaa omaan vaistoon ja komensi meitsinkin sinne ryteikköön ja kaatuneiden puiden polulle.

Alkoi se sitten matkan edetessä mairittelemaan että näytä Nero kiltti reitti mutta vasta siinä
vaiheessa kun mustikan varvet pisteli paljaita pohkeita ja reitillä oli iso kaatunut puun runko.

Opastin sitten mamman puunrungon ohi niin ettei sen tarvinnut yrittää kiivetä sen yli. Eihän siitä pitkä matka ollut sille oikealle reitillekään mutta kun mamma meni koko ajan siitä poispäin.

Kaikki hyvin ja ollaan nyt jo kotona. Isäntä ihmetteli että olipas teillä tänään pitkä lenkki kun meni niin kauan. Mamma sano, että joo pikkasen uutta polkua pitkin mentiin vaihtelun vuoksi.




"Alkumatkasta oltiin tutulla reitillä"


"Mamma ei kannata mennä tätä polkua, siellä tulee se ryteikkö ja kaatuneita puita ! Kymmenen askelta vasemmalle niin tulee se oikea polku"

"Et oo mamma tosissas....no mennään sitten ryteikköön ihmisen suuntavaiston mukaan"

"Joko mamma myönnät, väärä polku....kapenee kokoajan"


"Tätä just tarkotin...."

"Tästä voit mamma ohittaa puun niin ei repee shortsit"


"Hyvin meni....odota siellä, meitsi tulee yli niin saan pikkasen esteharjotusta !"



"Jiihaaaaa.....!"

"Se on helppoa kun osaa ponnistaa...."

"....ja kun ei ole shortseja jalassa !"

"Tämä vielä ja sitten opastan meidät oikealle reitille !"

"No niin näyttääkö jo tutulta polulta !"

"Kylläpäs mamma seuraa nyt kiltisti ja ei anna yhtään ohjeita"

14 kommenttia:

  1. Siinä se tuas nähtiin mitenkä kääpi ku ee kuuntele jären iäntä. Ee oo immeesten suuntavaestoella kehumista.Sielä se mammas pyöris vieläe jos et oes matkassa ollunna ja oekeelle polulle opastanna :) Huono on tiälläe mammalla suuntavaesto. Aetan tuakse ku viepi ja pyöräättää ni ee ennee kottiin ossoo :D
    Vuan oljpa hieno loekka sulla tuon puun ylj. Tuolla suattas pärjätä nuissae olymppijalaesissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltais varmaan eksytty omalla pihallakin jollei meitsi vähän vahtis ja opastais mammaa
      t. Nero

      Poista
  2. Kuinka monta kertaa? Vastaus on: hyvin monta! Meillä tuo ihminen eksyy jo matkalla makkarista keittiöön tässä suunnattoman suuressa 80,5 neliön kolmiossa. Ja pikkuisessa kotimetsässä eksytään joka kerta, jos vain polulta vähänkin sivuun poiketaan. Kävellään ympyrää tai kahdeksikkoa.

    Tosi hienot runkojen ylitykset sulla, Nero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa vaihtelua tuollainen hyppäily, vielä kun ei tarvis keskittyä mamman toikkarointiin niin vois rennosti esteillä
      t. Nero

      Poista
  3. Teil oli tommonen pikkanen seikkailuretki, mut onneks toisella on sentäs suuntavaistoo, meinaan noin meijänkin äipälle aina käy, että ihan eri suuntaan on nokka sojottamassa ku mihin pitäs mennä ja hänhän on sentäs joku lokistiikaninssi, että meitä senkin pualesta aina hävettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no jotain kuljetuksia munkin mamma järjestää ja vielä ympäri maailmaa...vaikea ymmärtää...
      t. Nero

      Poista
  4. Eiköhän mamma oppinut ainakin sen, ettei kannata laittaa kovin kireitä shortseja seuraavalla kerralla. Ainakaan silloin, jos päättää bulldogin viisaista varoituksista huolimatta pitää kurssin visusti kohti pöpelikköä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään opi ja se sanoo että ne shortsit on vaan hetkellisesti loman jälkeen pinkeet, nyt muka laihduttaa shortsit väljiksi, hehe uskoo ken tahtoo.
      t Nero

      Poista
  5. Upeasti loikkaat puunrungon yli! :) Ja eksyminenkin on ilmeisesti mahdollista. Kartan ja kompassinkin kanssa. Me ei tietenkään olla oltu niillä eksymisreissuilla mukana, koska kuten hyvin tiedät, niin koirathan eivät eksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ei eksy, se on tosi ! On mamma varmaan ollut useasti hukassa ennen kuin meitsi tuli kuvioihin.
      t. Nero

      Poista
  6. Kuule kyllä mä uskon, että ihmiset voi eksyä vaikka kuinka monta kertaa. Meidän Jäbä ainakin on kaupunkialueella aina ihan pihalla, sen kanssa ei kannata mennä sinne lainkaan. Äippä eksyy herkemmin metsään, mutta onneksi nämä metsät on pieniä ja tuttu kohta tulee aina hetken kuluttua. Jääräpäisyyttäkään ei kannata ihmetellä. Ne ei anna koskaan periksi, vaikka olisivat kuinka väärässä. Ihmisluonto on ihmeellinen.
    Onneksi mammalla oli sinut mukana, niin pääsi takaisin kotiin. Ja sä sait tehdä hienoja estehyppyjä.
    Mukavaa viikonloppua! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eka sinne myös kaikille kivaa viikonloppua !
      Pidetään emännät oikealla polulla :)
      t. Nero

      Poista
  7. Ekaan kysymykseen vastaan: Monta
    Tokaan: Siks kun ihmiset kuvittelee tietävänsä kaiken.
    No, tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa, -ainakaan jos on kyse siitä, missä menee oikea polku.
    Onneksi mamma otti Sinut lenkille. Osasit viedä oikealle polulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mammalla on kyllä tarkka vainu jos on herkkuja tarjolla mutta siitä vainusta ei ole hyötyä metsäpoluilla
      t. Nero

      Poista