perjantai 10. helmikuuta 2017

Niska-nappi


Eilen oli pitkästä aikaa sellanen ilta, että mamma oli työjutuissa illan pois. Ei se ollu kaukana matkoilla, Helsingissä vaan. Ei meitä haittaa isännän kanssa vaikka mammalla on joskus iltamenoa työjutuissa, saadaan sitten katsoa äksöniä teevestä ja syödä hamppareita. Ainut mikä harmittaa niin mamman kotiintulo tollasista menoista. Se haluu aina herättää meidät keskellä yötä ja kertoa kaikki tärkeät illan tapahtumat ja ihmiset.

Isäntä on pari kertaa sanonut että ei saa herättää yöllä, kerkii ne illan tapahtumat kertoa aamullakin tai seuraavana iltana. Mamma lupasi viimeksi että ei enää herättele. Pitihän se arvata että jonkun tekosyyn keksii kuitenkin että voi herättää. Ulko-oven paukauttaminen ja vesilasin tippuminen lattialle on jo käytetty.

Alkuviikosta mamma tuli vaatekaupasta uuden paidan kanssa. Sano että laittaa sen sinne illan  työjuttuun mutta siinä paidassa on yksi juttu...semmonen niskanappi. Siellä niskan puolella on nappi mitä se ei yllä itse laittamaan kiinni eikä aukaista. Kuulemma pakko herättää yöllä isäntä aukaisemaan niskanappi ettei tarvii nukkua uusi leopardikuvioinen paita päällä.

Isäntä ei keksinyt mitään vastaväitettä vaan lupasi sitten yöllä herätä aukaisemaan niskanapin. Siinä kohtaa kun isäntä nousi sängystä aukaisemaan niskanappia mamma alkoi kuiskaamaan huutamalla kaikki illan tärkeät ihmiset ja tapahtumat.

Tänään aamulla mamma piti matalaa profiilia. Mentiin isännän kanssas aamulenkille niin huusi sieltä täkin alta että mielellään syökää ääneti ne aamupalat että saa nukuttua pidempään. Vasta varttia vaille yhdeksän tarvii olla lähtövalmis kun sen työkaveri minkä nimi on Pomo tulee hakemaan kun oma auto oli hylätty edellisenä iltana työpaikan pihalle.

Isäntä kävi kuitenkin sanomassa heippa mammalle kun lähti töihin ja huomautti että olis varmaan hyvä pestä punaviiniviikset pois ennen töihin menoa.

Iltapäivällä mamma tuli töistä eilinen kampaus hapsottaen ja sano että nyt Nero äkkiä lenkille ja happihypylle. Piristy se sitten kun käveltiin siellä pakkasessa ja punaviiniviiksetkin oli hävinnyt päivän aikana.


"Mennään vaan mamma happihypylle, ootko huomannut että punaviiniviikset on vaihtunut pieniin suklaaviiksiin ?"


"Sama se täällä metsän keskellä...ei haittaa mamma sun viikset"


"Reippaasti  mamma jakso lenkillä ja tuulettui hyvin mutta vielä hengityksessä oli suklaan lisäksi salmiakin tuoksu"
"Hmmppph....tästä taitaa tulla herkutteluperjantai...jos vanhat merkit paikkansa pitää niin seuraavaksi tulista taikkua ja sitten jäätelöä. Meitsille siankorvaa ja pikkasen vanhanajan vaniljaa"


10 kommenttia:

  1. Olipas mamma viiksekkäällä tuulella! :) Luulin, että sulla on uusi asu, jossa on niskanappi, mutta se olikin sitten emännän leopardiluomuksen mekaniikkaa se. ;)

    VastaaPoista
  2. Sullae taetaa olla uus takki! Eekös se entinen ollu harmoo? Samallaenen on ku mulla.
    Nekö on ne niskanapit semmosija että tekköövät erj´laesija viiksijä naesimmeestennii nuamaan?? Toevottavasti ee äet osta semmosta. Ohan tuolla jo jiätelöviikset harva se ilta :) Ilosta ja maestuvata viikolloppuva sinne teelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama takki kuin aikaisemmin, mammakin ihmetteli kun noin siniseltä näyttää kuvissa
      t. Nero

      Poista
  3. Heh, jäätelö- ja punkkuviikset on täälläkin nähty. Minä pyrin ne jäätelöviikset lipomaan pois, mutta punkun maku ei oikein natsaa. Niskanappijuttu on ovela ;)
    Mullakin on tuollainen takki, kirkkaan punainen, kun en päässyt aikanaan itse valitsemaan väriä. Kovasti olet miehekäs nutussasi Nero,ja muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä jo kohta pakkaillaan takkia mukaan, meitsi lähtee lähiaikoina reissuun
      t. Nero

      Poista
  4. Sun mammas osaa hoitaa terveyttään, sillä eikös punaviini ja suklaa ookin hyväks sydämelle? Ilosta menoo ja meininkiä, kuoma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se mamma just aina sanoo että punkku ja suklaa mielellään samanaikaisesti nautittuna on terveellistä
      t. Nero

      Poista
  5. Olipas teidän mammalla aikamoiset iltamenot. Meidän äippä oli myös menossa viikolla, mutta se oli kirkkokonsertissa eikä siellä ollut edes tarjottu ehtoollista. Joten hiljaisena tuli kotiin. :) Onneksi veit mammasi lenkille, jotta olo alkoi parantua. Minäkin olen kahtena aamuna juoksuttanut äippää noilla komeilla keleillä, että pysyy kunnossa. Perjantai se kaatui ja nyt alkaa valitella, että käteen sattuu, kun käyttää hiirtä. Mitäs pisti sen ottamaan painonsa vastaan. Olisi kaatunut ihan rentona vaan. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, toivottavasti sun äipän käsi paranee pian !
      Ihmiset ei osaa kaatua rentona, oon huomannut että pitää lihasten jännittämisen lisäksi keskittyä kiljumiseen jos meinaa kaatua
      t. Nero

      Poista