Uunon Joulusalaisuus

Eipäs oo hirveesti tapahtunut tällä viikolla. Sitä lenkkeilyä harmaassa tai pimeässä kelissä, suihkuja ja sopivasti ruokaa ja huikopaloja. Mammakin yrittää (paino sanalla yrittää) syödä sopivasti huikopalaa kun joulu on kohta ja sitten tulee ehkä ylensyötyä herkkuja. 

Onneksi näin lenkillä tänään Uunon niin tuli pikkasen vaihtelua päivään. Ollaan ennenkin nähty muttei oo ehditty vaihtamaan kuulumisia. Uunokin odottaa jo joulua kun silloin saa ylimääräistä huikopalaa ja ehkä joululuun. Meitsi ei kehdannut sanoo että joululuun lisäksi saan ehkä pehmolelun, Uuno ois voinut pitää sitä pikkasen lapsellisena.

"Moikka Uuno, eikös oo pikkasen tylsää kun on nykyään aina tämmöstä harmaata keliä tai sitten ihan pimeätä"

"Huoh....Nero oon samaa mieltä....hartiat ihan painaa kun ei ikinä aurinkoa"

"No mut Nero....kohta on joulu ja voin kertoo piristykseksi sulle yhen joulusalaisuuden jos et paljasta kellekään"

"Ai kerro vaan Uuno se salaisuus....en kerro muille !"

"Nero....jos kerron mun tulevan joululahjan niin kerrotko sitten omasi ?"

"Kuiskaan sulle Nero ettei muut kuule....saan joululuun ! Kerro nyt se sun joululahja"

"Hmph....sori Uuno nyt tuli kiire.....joo joo saan joululahjaksi pehmo.....siis ison joululuun !"

Formulaa

Sunnuntai pitäis olla lepopäivä mutta mamma sai tänään siivouspuuskan. Se halus imuroida takan ja lattiat. Isäntä halus turvata sunnuntairauhan ja ilmottautu vapaaehtoiseksi ruokakaupassa kävijäksi sillä aikaa kun mamma hoitaa imurointihommia. Ei se imurin ääni mitenkään stressaa mutta se kun mamma jyrää kovaa vauhtia huoneesta toiseen eikä väistele vaikka tulis muita vastaan. Sitten sillä on vielä äksy ilme vaikka se ei tunnusta. 

Mamma ei oo ennen imuroinut takkaa, se on ollut isännän hommia. Tänään eka kerran mamma halus takkahommiin ja isäntä haki tallista takka-imurin. Mamma kysy ohjeita miten sitä imuria käytetään kun siinä on kaksi erillistä pönttöä. Isäntä alotti ohjeet ottamalla imurin sähköjohdon käteen ja sano että tämä laitetaan pistorasiaan. En tiiä mikä siinä meni pieleen kun mamma äksyili että kai se nyt on itsestäänselvää ! 

No meitsi joutu jäämään mamman seuraksi imurointihommiin mutta isäntä lohdutti että iltapäivällä katsotaan sitten äijäporukalla formulaa telkusta. 

Mamma mietti imuroidessa että meneeköhän isäntä salaa myös joululahjaostoksille nyt kun on tilaisuus. Ihme juttu kun se mamma tollasia miettii kun on antanut joululahja-ohjeet isännälle jo lokakuussa. Niissä ohjeissa sanotaan ettei aikuisten ihmisten tarvitse ostaa lahjoja toisilleen paitsi jos nolottaa olla ostamatta mitään. Mamma panostaa nyt tohon jälkimmäiseen. 

"Hyvin se takan imurointi menee, töpselikin jo seinässä....enää tarvii arvata mikä putki tohon pöntön ainoaan reikään laitetaan"

"Imurointievakossa.....voikun isäntä tulis jo niin alettais kattoon formuloita...ne on sentään hiljasia verrattuna mammaan kun se laulaa siivouslauluja imurin äänen yli"

"Vihdoinkin äijien formulahetki....voi mitä sulosointuja nuo moottorien äänet"

"Hyvä mese ja ferrari.....ai pikkasen painaa poskea tää käsinoja"

"Kiitos isäntä...montako kierrosta jäljellä...meitsi vois käydä kohta takapihan varikolla..."

Ennen myrskyä

Voihan myrskytuuli sentään kun tänään oli pikkasen nolo tilanne. Kaikki alkoi siitä kun mamma kerto aamupäivällä että sääennuste on luvannut myrskytuulta. Mamma katso ikkunasta ulos ennen päivälenkkiä ja sano että nyt Nero pitää laittaa sulle talviviitta päälle kun sataa märkää lunta ja on myrsky.

Muistatteko kamut sen meitsin talvipalttoon ? Sen minkä mamma osti viisi vuotta sitten ja varasi siihen kasvunvaraa. No en oo tähän päivään mennessä kasvanut viitan kokoiseksi ja sehän tässä nolottaa kun se on liian iso ja näyttää hameelta.

Mamma näki meitsin yrmeän ilmeen kun puki sitä päälle ja selitti että kyllä Nero nyt on niin kova myrsky että parempi laittaa viitta ettei tuu koiralenssua, lohdutti vielä että eihän siellä lenkillä ole tähän aikaan ketään muita kun harvemmin törmätään kehenkään. Ei tarvii kenelläkään nolostua vaikka ihan pikkasen viitta ois vinossa tai tuulessa lepattais. 

No siinähän kävi sitten niin että myrsky oli myöhässä eikä päivälenkillä tuullut kun oli ihan tyyntä. Eikä siinä vielä kaikki, se mun uusi kiva kaveri Newton oli siellä lenkkeilemässä. Näin Newtonin jo kaukaa ja yritin piiloutua puskaan ettei se ihmettelis miks meitsi on lenkillä hame päällä.

"Joo joo mamma, ulkona on myrsky ja pitää laittaa hame...eikun viitta päälle"

"Nii--iin...on se tälleen ihan sopiva kun ei liiku mutta heti kun ottaa pari askelta niin menee vinoon ja alkaa roikkumaan"

"Mitäs meitsi sano siitä roikkumisesta...voitko mamma laittaa ton takahihnan paremmin. No onneksi täällä ei ole ketään muita lenkkeilemässä ja näkemässä"

"Mamma yksi kysymys tuli mieleen....miks toi järvi on ihan tyyni vaikka on hirvee myrsky ?"

"Hehehe...no enpäs oo näsäviisas bulldoggi...tiedonhaluinen vaan"

"Hei mikäs tuolla.....ei voi olla totta...sehän on mun uus kamu Newton ! Nyt se näkee mut hameessa....meen puskaan piiloon niin ei huomaa meitsiä !"

"Hei  oon Newton....kukas sinä....jotain tuttua sinussa on....tunnetaanko me ?"

"Ootpas hiljanen kaveri kun et mitään vastaa....hei nyt tunnistin, sehän on Nero-kamu ! Mitä siellä puskassa lymyät ja miksi sulla on hame päällä ?"

"Ai moi Newton, olin niin keskittynyt etten huomannut....ei tää muuten oo hame vaan viitta, semmonen samanlainen kun etsivä sherlokilla"

"Aha....aika pitkä viitta....no mut Nero mullakin on viitta mutta en suostu lähtemään ulos se päällä. Seison vaan  paikallani niin kauan että se otetaan pois !"

"Olipas Newton hyvä että kerroit, kiitti vinkistä !"

Newton

Me ollaan mamman kanssa vähän sitä mieltä että välillä vois olla satamatta sitä vettä tai räntää. Meitsi on kyllä yleensä semmonen jokasään bulldoggi mutta rajansa kaikella. Se ero on aamu- ja päivälenkissä että aamulla ei näe sitä sadetta eikä paljon muutakaan. 

Meitsi on tässä syksyn aikana tutustunut semmoseen pikkukaveriin, se nimi on Newton. Me ollaan törmätty monesti  aamulenkillä kun molempien isännät on ennen töihin lähtöä meitä ulkoiluttanut. Newton pelkää pikkasen isoja koiria ja se katseli alussa aika pitkän matkan päästä meitsiä. Sitten se pikkuhiljaa alko tulemaan lähemmäksi ja nyt se on jo kaksi kertaa kirsuttanut silleen pikasesti.

No tänään ekan kerran törmättiin päivälenkillä Newtonin kanssa. Se piti taas pikkasen etäisyyttä meitsiin, voi olla että se johtu siitä kun oli valosaa ja näki mamman naaman.

Meitsiä pikkasen nolotti kun mamma sai  tilaisuuden antaa tokan käyntikortin. Se eka meni isännälle heti kun ne tuli postista. Tänään Newtonin mamma sai sen toisen. Enää on jäljellä 98 kappaletta...ehkä mamma antaa isännälle vielä toisen että pino pikkasen pienenee. 

"Tiedättekö sen tunteen kun katsoo ikkunasta ulos ennen lenkkiä ja aina sataa vettä tai räntää"

"Moikka Newton ! Ei ollakaan ennen nähty valosaan aikaan !"

"Älä turhaan pelkää Newton, se on mun mamma ja ei oo häijy luonne vaikka pikkasen siltä näyttää"

"Ai nyt se kaivaa noita käyntikortteja esiin....aika noloa"

"Heippa sit Nero, ens kerralla taas kirsutetaan jooko !"

Pisnes-meitsi ja Peetu sähikäinen

Heippa kaikille. Meitsi luuli tähän viikkoon saakka että mamma ei pysty enää yllättämään, oon jo niin tottunut sen haparoivaan logiikkaan ja omituiseen huumoriin. Väärässä olin meinaan mamma yllätti meitsin niin että meinas mulla mennä kalkkunaleike väärään kurkkuun kun kerto sen jutun. 

Mamma sano meitsille jo alkuviikosta, että nyt Nero kannattaa tarkkailla postia ! Meitsi mietti että onpas aika mennyt nopeesti kun joulupaketteja jo alkaa tulemaan postin mukana. No ei ollutkaan joululahjapostia mitä odotettiin vaan meitsille käyntikortteja ja vielä kuvan kanssa !

Meitsi onkin miettinyt monta kertaa että jotain puuttuu tästä yhtälöstä missä on perusruokaa, huikopaloja, lenkkeilyä, matkustamista, lakanoilla nukkumista ja rapsutuksia tasaiseen tahtiin. No en ois ikinä arvannut että se on käyntikortit mitkä puuttuu että voi elää tasapainoista bulldogin elämää.

Joo en usko vieläkään että niitä käyntikortteja vailla olin, ennemmin vaikka koirahierontaa.

No mammalla on se oma logiikka ja sen mielestä meitsi tarvii käyntikortit. Meitsi luuli että vaan ihmisillä, sellasilla pisnesmiehillä ja naisilla on semmoset kortit. 

Tänään lenkillä tapasin uuden kaverin. Sen nimi on Peetu. Se on vielä pentu ja sillä oli virtaa yhtä paljon kun meidän koko kylässä yhteensä kun iltapimeässä kaikki valot on päällä. Se oli tosi kiva ja mamma sano että ihanan söpö hauva-vauva ja vois ottaa sen meille hoitoon ja sillä tuli taas se hauva-vauva kuume. 

"Onkos meitsille tullut käyntikorttipostia..."

"Ai siinäkö on nyt pakettikortti....en kyllä mamma kehtaa itse mennä postiin hakemaan...käy vaan ihan keskenäs"

"Sulla kun mamma on noita viisaita ideoita niin kuin ne meitsin käyntikortit niin et sitten kuitenkaan miettinyt että missäs pisnes-meitsi niitä kantaa, hehe et ihan loppuun saakka miettinyt"

"Et oo mamma tosissas ! Sano että tää on yksi sun omituisista vitseistä....Tää on sitä paitsi isännän vyötärölaukku ja oot kieltänyt sitäkin sitä laittamasta vaikka isäntä on sanonut että ois tosi kätevä vaikka kesätorilla tai terdellä käydessä"

"No hyvä että tää laukku oli vaan vitsi....plääh tässä sulle kuva kun tilaat seuraavan setin käyntikortteja !

---

"Ai moikka, ootpas sinä ketterä poika !"

"Joo ihan kirsutervehdys riittää....ai sun nimi on Peetu...meitsi on Nero"

"Kuule Peetu tää on vähän pitkä juttu mutta ens kerralla saat meitsiltä käyntikortin niin muistat paremmin"

"Psst....arvaa mitä Nero...vaikka oon vasta pentu niin oon oppinut että käyntikortin voi jättää vaikka tähän tai seuraavan puskan juureen....senkus tirautat niin muistan kyllä"

"Oot kyllä Peetu ihan oikeessa mutta katos kun mun mamma....ääh antaa olla...."

"Heippa sitten Peetu oli kiva tutustua, nähdään taas ja tirautan tohon mun käyntikortin kun ei oo postista vielä haettu niitä kuvallisia"

"Oli kiva saada uusi kamu kylältä, mitähän Peetu tuumaa sit kun seuraavan kerran saa mamman taskusta meitsin kuvallisen käyntikortin, lirauttaakohan se ohi puskan"

ELMA-messuilua ja uusi lauman jäsen

Eilen oli messupäivä, siis mammalla ja isännällä. Ne oli ELMA-messuilla ja siellä oli ollut tosi paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Eläimiä, käsitöitä, herkkuja ja paljon muutakin, sitten oli semmonen autletti mistä mamma oli tinkinyt itselleen uuden jakun. 

Kaikista parasta mammasta oli kun se tapasi siellä sen lapsen minkä nimi on Tytär.

Tytär on siellä töissä ja tekee jotain markkinointijuttuja, sillä oli eilenkin ollut tosi kiire työpäivä mutta oli silti luvannut pikaisesti tavata mamman ja isännän. 

Ne sopi treffit kahvilaan, mamma ja isäntä otti kapputsiinot ja Tytär seisoi pöydän vieressä valmiina lähtemään työjuttuihin heti kun puhelin soi tai aikaa kuluu yli kolme minuuttia. Ehti se mamma ja Tytär kuitenkin tärkeimmät kuulumiset vaihtaa ja Tytär huomautti mammalle että sillä on maitovaahtoviikset, isäntä ei ehkä olis huomannut kun se on niin tottunut. 

Tapasi mamma myös sen ystävän Kissatädinkin siellä, se jolla on se oma blogi http://triomiumau.blogspot.com/

Ne ei ehtineet kapputsiinolle kun Kissatäti oli siellä bloggaajapassilla ja oli kiire etsimään blogimatskua ja kuvailemaan. Sen verran ne ehti tavata että tärkeimmät naurut heläytti kotieläinhallissa, siellä oli niin hyvä akustiikka että alpakatkin oli hetkeksi jähmettyneet kuuntelemaan sitä naurua. Ai niin mamma ja Kissatäti oli käskenyt isännän ottaa niistä valokuvan ja silleen toooosi yläviistosta. Olikohan isäntä sen takia aika väsynyt kun tuli kotiin.

Mietittekö jo että saiko meitsi mitään tuliaisia kun jätettiin lauantaina moneksi tunniksi ilman huomiota kotiin. No sain tietysti, meitsin lauma kasvoi yhdellä Krokolla. Esittelyt on tehty Tarjous-kaverille, meitsillä vastuu kasvoi kun on jo keskisuuri lauma vahdittavana.

Onneksi mamma ei kuitenkaan tuonut semmosta alpakkaa meitsille, ne oli ollut kuulemma tosi söpöjä. Siinä olis jo ehkä liikaa meitsille paimentamista kun semmonen osaa liikkua omilla jaloilla. Tarjous-kaveri ja Kroko liikkuu vaan kun meitsi siirtelee. Oli siellä messuilla ollut paljon muitakin söpöjä eläimiä, jos mamma sais päättää niin varmaan aika moni niistä pyöris nyt meidän olkkarissa ja hakis huomiota kaikki omalla tavallaan.

"Meitsi sai messuilta uuden jäsenen laumaan, saanko esitellä: Kroko !"

"Alpakka osaa käyttää hammaslankaa"

"Hampaiden putsauksen jälkeen on kiva poseerata kameralle, tolleen se mammakin laittaa aina suun kun ottaa selfietä"

"Kaverikin halus kuvaan"

"Tarjous-kaveri tässä Kroko.....Kroko tässä on Tarjous-kaveri"

"Meitsin ja mamman halko-rojektin ansiosta saadaan lämpöä koko isolle laumalle"

"Siinähän sitä olikin yhdelle lauantaille ohjelmaa"

Halkoprojektin päättäjäiset

Tänään heti kun päivä valkeni mamma lähti viimeistelemään halko-rojektin. Rojekti on mennyt hyvin paitsi tänään kun meitsi vielä lämmitteli sisätiloissa niin kuulu ikkunan läpi mamman karjaisu ja ruma sana...tai ehkä kaksi. Meitsi meni ikkunaan kurkkimaan että mikä mammalla hätänä. Siellä se pihalla ihan hyväkuntosen näkösenä seiso, piti yhtä sormea pystyssä ja tuijotti sitä vihasen näkösenä. Meitsi luuli että nyt oli sormi jäänyt kahden halon väliin ja murtunut. 

Mamma ryntäs saman tien sisälle ja vielä sano yhden ruman sanan. No ei se mamman sormi ollut murtunut vaan mieli kun oli kynsi osunut kovalla vauhdilla halon reunaan ja mennyt säröille, melkein poikki. Onneksi mammalla on ensiapulaukku, siellä on kynsiliimaa ja sai äkkiä kynnen taas yhdeksi palaksi.

Iltapäivällä mentiin lenkille ja mamma valitsi mahdollisimman kuivan lenkkimaaston ettei tarvii joka päivä pestä meitsiä lenkin jälkeen. Ei ollut hyvä idea koska meitsihän tykkää siitä suihkusta ja kirsunlämpimästä vedestä. Onneksi tässä iän mukana on oppinut pikku temppuja niin osasin tuonkin lenkin kääntää loppujen lopuksi suihkukeikaksi.

Lenkin jälkeen mamma palkitsi itsensä halko-rojektin päätösjäätelöllä. Oikeastaan se palkitsi eilen jo etukäteen mutta isäntä oli tuonut kaksi pistaasijäätelöä kun arvas että muuten päätöspäivänä ei ole palkitsemisjätskiä. Meitsikin sai rojekti-palkinnon, semmosen kanavihannesannoksen. 

"Odotan sisällä kun mamma lopettelee halko-rojektin, meen sitten tarkistamaan työn jäljen kun kaikki valmista"

"Mitä ihmettä se mamma karjuu niin että ikkunat helisee...sormi pystyssä ja sanoo rumia sanoja"

"Halko-rojekti valmis, kyllä näillä takkaa ja saunaa lämmittelee. Pitäisköhän jonkun sanoa mammalle ettei voi sitten ottaa alimmaista ensin...no ehkä isäntä hoitaa ne lämmityshommat"

"Ressu pitää laittaa kasaan...mitenhän se onnistuu kun mamma ei osaa viikata siistiä pienestä lakanastakaan"

"Hyvinhän se viikkaaminen meni...mamma kato täällä ois sulle luomujääpaloja pakkaseen, voit sitten laittaa siihen skumppalasiin"

"No niin sitten vielä toinen ressu ja roskat !"

"Ai tästä tulikin isännän moskapussi, joutuuko se viemään roskat talliin niin kuin kaikki mitkä ei muualle mahdu ?"

"No on se mamma kyllä kuivan ja siistin lenkkireissun valinnut niin kuin uhkailikin...ois kyllä niin kiva päästä suihkuun"

"Kato mamma tassut likastu... nyt joutuu tämä poika lenkin jälkeen suihkuun ! Miten niin astuin reitin ainoaan kuralätäkköön ?"

"Trallallal....lal...lallaaa...."

"No niin nyt tämä poika on valmis rojektinpäätös aterialle !"

"Hyvältä näyttää...kyllä kannatti huhkia halko-rojektin parissa"

"Njam....ja toinen njam....."

"Jättäiskö tuon lopun illemmaksi....no en"