sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Formulaa


Sunnuntai pitäis olla lepopäivä mutta mamma sai tänään siivouspuuskan. Se halus imuroida takan ja lattiat. Isäntä halus turvata sunnuntairauhan ja ilmottautu vapaaehtoiseksi ruokakaupassa kävijäksi sillä aikaa kun mamma hoitaa imurointihommia. Ei se imurin ääni mitenkään stressaa mutta se kun mamma jyrää kovaa vauhtia huoneesta toiseen eikä väistele vaikka tulis muita vastaan. Sitten sillä on vielä äksy ilme vaikka se ei tunnusta. 

Mamma ei oo ennen imuroinut takkaa, se on ollut isännän hommia. Tänään eka kerran mamma halus takkahommiin ja isäntä haki tallista takka-imurin. Mamma kysy ohjeita miten sitä imuria käytetään kun siinä on kaksi erillistä pönttöä. Isäntä alotti ohjeet ottamalla imurin sähköjohdon käteen ja sano että tämä laitetaan pistorasiaan. En tiiä mikä siinä meni pieleen kun mamma äksyili että kai se nyt on itsestäänselvää ! 

No meitsi joutu jäämään mamman seuraksi imurointihommiin mutta isäntä lohdutti että iltapäivällä katsotaan sitten äijäporukalla formulaa telkusta. 

Mamma mietti imuroidessa että meneeköhän isäntä salaa myös joululahjaostoksille nyt kun on tilaisuus. Ihme juttu kun se mamma tollasia miettii kun on antanut joululahja-ohjeet isännälle jo lokakuussa. Niissä ohjeissa sanotaan ettei aikuisten ihmisten tarvitse ostaa lahjoja toisilleen paitsi jos nolottaa olla ostamatta mitään. Mamma panostaa nyt tohon jälkimmäiseen. 


"Hyvin se takan imurointi menee, töpselikin jo seinässä....enää tarvii arvata mikä putki tohon pöntön ainoaan reikään laitetaan"

"Imurointievakossa.....voikun isäntä tulis jo niin alettais kattoon formuloita...ne on sentään hiljasia verrattuna mammaan kun se laulaa siivouslauluja imurin äänen yli"

"Vihdoinkin äijien formulahetki....voi mitä sulosointuja nuo moottorien äänet"

"Hyvä mese ja ferrari.....ai pikkasen painaa poskea tää käsinoja"

"Kiitos isäntä...montako kierrosta jäljellä...meitsi vois käydä kohta takapihan varikolla..."

12 kommenttia:

  1. Apuva, menikö formulat jo? Me oltiin koko porukalla päiväunilla. Isäntäkin. Vaikka se sanoi kattovansa formulat. Mutta me kuultiin kun se kuorsas... Sulla on sentään silmät auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkasen silmä luppas täälläkin mutta reippaasti katoin koko kisat
      t. Nero

      Poista
  2. Mikä siivousvimma mammaan siellä iski? Epäilee varmaan tonttujen kurkkivan ikkunoista, että onko ahkeria mammoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmaan just niitä tonttuja miettii vaikkei lahjoja (muka) odotakaan
      t. Nero

      Poista
  3. Onpa siellä oltu ahkerina. :) Mukavaa, että sait siivousurakan jälkeen rentoutua formuloita katsellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kivaa vaikka mamman höpötys kuului välillä taustalta, pistettiin sitten telkkaria vähän kovemmalle
      t. Nero

      Poista
  4. Viksu mamma sulla ku on osanna tuon imurin käätön. Tiälä yks sutarj ( äet niät) tukki semmosen het eekä nyt ennee toemi koko imurj :)
    Vormulat pittää ilimammuuta kahtoo isännän kansa. Siitei naesten (= äetin ) kansa tule mittää jos sattuuvat ylleesä kahtommaan. Mahotonta päläpätystä kuka männöö ja kuka jiäpi...ee jaksa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuota pälätystä oli eilenkin taustalla ja sit mamma kyseli kuka johtaa, kuka toi on, onpas kivan värinen auto ja säätilaa piti kommentoida.
      t. Nero

      Poista
  5. Jujun ja Nupun vinkki: imuroinnista voi tehdä aina valituksen. Meillä tulee usein monta hieman napakkaa naukaisua imuroinnin aikana, vaikkei edes olla keksitty imurointilaulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookoo, hyvä tietää meitsikin vois naukaista ens kerran kun mamma lauleskelee
      t. Nero

      Poista
  6. Onpas teillä ollut vauhdikas sunnuntai. Formulat ja imurointi. Ja vielä ajatuksia joululahjoistakin. Meillä on nyt kirjoittaja vaihtunut, kun Eka siirtyi tuonilmaisiin 28.11. Minä haluan silti jatkaa Neron seikkailujen seuraamista. Ekalle tuli maanantaina 27.11. jokin naksahdus päässä ja se kävi illan aikana kaksi kertaa mun kimppuun. Koska olimme kahdestaan kotona oli vaikeuksia irrottaa Ekan ote itsestä ja niinpä minulla on molemmat kädet puremia täynnä ja toiseen jalkaankin ehti hampaat käydä, ennen kuin sain sen ulos. Hetken kuluttua kun olin paikkaillut itseäni, otin sen sisään ja kaikki oli ok. Syötiin, touhuttiin ja ulkoiltiin. Ja sitten vähän ennen nukkumaanmenoa uusi hyökkäys. Silloin pelästyin jo itsekin. Seuraavana päivänä kun kävin lääkärille näyttämässä jälkiä, ehdoton tuomio Ekalle oli lopetus. Ettei seuraavalla kerralla käy vielä pahemmin. Raskasta on ollut ja ikävä on kova! Jossain vaiheessa varmasti hankimme uuden koiran, mutta nyt surraan ensin suru pois ja parannellaan haavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas ikävä uutinen. Se on totta ettei tuossa tilanteessa voi harkita mitään muuta kuin lopetus kun ei tiedä koska seuraavan kerran jotain ikävää tapahtuu. Osanotto ja voimia sinne.
      Mukavaa että seurailet Neron blogia.

      Poista