sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Piilottelua metsässä

 
Nyt tuli lunta tänne meillekin. Ihan kiva se lumi mutta se tämän päiväinen tuulenviima oli inhottava. Se tuntuu epämiellyttävältä kirsussa ja eräässä toisessa paikassa, mikä ei ole tarpeeksi suojassa. On mulla sellanen teddy-viitta mutta en oikein tykkää sitä pukea kun ihan vaan tosi pakkasilla kun emäntä pakottaa. Sitä paitsi ei se edes suojaa kirsua ja sitä toista kylmänarkaa paikkaa.
 
Lenkille sitä mennään kelillä kuin kelillä, emäntä oli varustautunut turhankin hyvin tuulenviimaa vastaan. Matka taittui todella hitaasti kun kuulemma talvikengät oli liian isot ja toppahousut taas liian pienet. Onhan se varmaan vaikeeta taittaa matkaa kun kengät lonksuu ja housut kinnaa. Ei kyllä helpottanut yhtään se mega-paksu toppatakki, jonka huppu oli vedetty päähän, sen otsapannan yläpuolelle.
Voitte kuvitella sitä näkyä kun se köpötteli metsäpolkua pitkin, huppu kiristetty tiukalle niin että vain  pakkasen huurruttamat silmälasit, nenä ja suu näkyivät ja mistä pystyi tunnistamaan omaksi emännäksi. Niin muuten joku kysyi aikaisemmin että onko sillä mun emännällä huulipunaa metsälenkilläkin, on sillä. Olihan se tänäänkin hmmm....nättinä...omasta mielestään...huulet punattuina siellä metsässä, eikä sitä kukaan tuttu olisi muusta tunnistanutkaan.  
 
En minä sitä tarkoita, että olisin emäntääni hävennyt vaikka oli pukenut itsensä tunnistamattomaksi ja köpötteli kuin vaivais-akka, sillä erotuksella että akalla ei vissiin ollut huulipunaa. Tuli vaan mieleen, että joku olisi voinut huolestua kenen seuraan meitsi oikein on joutunut. Sen takia yritin valvoa, ettei kohdattaisi muita lenkkeilijöitä ja aiheutettaisi turhaa huolta.
 
 
"Huoh....että tuon emännän eteneminen on hidasta tänään, näkeeköhän se edes mitään tuolta huurteisten silmälasien takaa"
 

"Tässä täytyy keksiä itselleen ajanvietettä emäntää odotellessa, no tuossahan on sopivasti hammastikku"

"Voe kiesus tuolla kävelee muitakin...nyt ihan paikallaan ja hengittämättä ettei ne huomaa...emäntää."

"Matka jatkuu, hitaasti mutta varmasti. Raivaanpa tuon oksan emännän tieltä ettei kompastu ja huulipunat mene siinä rytäkässä poskille"
 
"No hitsi taas kävelijöitä kello viidessä, pää piiloon ja emäntä onkin vielä metsikön puolella"

"Mamma tänne päin, reitti taas selvä !"


"No just....nyt  emännän  lasit on niin huurteessa että näkökyky meni, köpöttelee houkka selkä menosuuntaan päin. Täytyy laskea kolmeen ja rauhoittua...ja sitten mennä kääntämään se oikein päin"

"Mamma hys.....jostain kuuluu ääniä. Odotellaan tässä hetki"


"Huh olipahan matka....kohta kotona ja emäntäkin oli saanut pyyhittyä silmälaseihin pienet katselu-aukot. Selvittiin turvallisesti ja kohtaamatta muita"



8 kommenttia:

  1. Huh, tuoha on ollunna enämpi ressilenkki ku mikkää rentootuminen! Hirmu homma sulla tuossa emännän paemennuksessa. Samahan seon mullae. Onneks ee immeesten takija, ku niitähä ee tiälä paljoo kule, vuan sentähe että pyssyy tiellä. Ku lasit huurussa männöö ni aena on otallaan millommissäe, jos en piä vahtija :D
    Mutta lunta on mukavasti sielähhii. Ee tarvihe kurassa rämpijä.
    Ee kuule kannata paleltuva. Eeku lyyssijä piälle vuan sinnäe.
    Mukavija mehtäreessuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on aina mukavampi kuin sohka tai kura :) Täytyy varmaan huomenna laittaa lyyssi kun lupasi melkein 20 pakkasta tännekin.

      Poista
  2. Ólet sinä kyllä ihan mahtava opaskoira, niin huomaavainenkin! Ja minä kun luulin, että mulla vain on huoli tuosta Palvelijattaresta. Tänään se köpötteli kyllä enimmäkseen oikeaan suuntaan, mutta ärsytti se hitaus. Minä loikin sujuvasti hangessa, mutta Sillä oli täysi työ pysytellä perässä. Se nimittäin huomaavaisesti valitsi auraamattomat kulkutiet, jotta minä sain nauttia lumesta.
    Hienoja kuvia taas teidän lenkiltä. Ja sinähän Nero olet aina eduksesi joka kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumessa rämpiminen on kivaa ! :)
      Vielä kun emäntä kulkis vähän vikkelämmin...
      t. Nero

      Poista
  3. Voi että, kun tulisi vielä vähän pakkasta lisää, niin näkisin sen teikäläisen talviasun. :o) On nimittäin varmaan tosi söpö! Ihan fiksua emännältä käyttää huulipunaa, ettei sekoitu Michelin-ukkeliin. Ne eivät ainakaan nimittäin punaa huuliaan. Jos niillä ylipäänsä on huulet. Nuppua nolottaa, kun kaivoin taas esiin superkarvaisen nallehatun huomista työmatkaa varten, mutta lupasin ilmoittaa kaikille vastaantulijoille, että olen stailannut itse itseni eikä Nupulla ole outfittiin osaa eikä arpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä ottaa kuva heti kun on talvi-viitta päällä :)
      Se Nallehattu on ainakin uniikki, siitä pitää olla ylpeä.

      Poista
  4. Sinäkö pystyt olemaan irti siellä metsälenkillä? Mitä jos tulee toinen koira vastaan? Tai koirakammoisia ihmisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nero on välillä pieniä pätkiä vapaana tutuilla metsälenkeillä. Suurimman osan ajan hihnassa. Se on aina otettava tosiaan huomioon että voi olla koiria pelkääviä ihmisiä vaikka kiltin koiran omistaakin, eli jos näkyy tai kuuluu ääniä/ihmisiä kun Nero on vapaana niin se laitetaan takaisin hihnaan. Nero ei mene ihmisten ja toisten koirien luo vaan pysähtyy katsomaan ja seis- komentokin kuuluu tietty heti ja hihna kiinni. Ne pienetkin hetket kun saa esim. kuvausta varten olla vapaana pitää tietysti katsekontakti olla koko ajan, eikä se yleensä olekaan kuin muutaman metrin päässä emännästään. Ehkä mun jutuista saa sen kuvan kuin se seikkailisi kilometritolkulla villinä ja vapaana, sehän ei tietenkään niin mene :)

      Poista