Pää kolmantena jalkana

Onneksi on perjantai ja viikonloppu. Meinaan meitsi huolestu puolessa välissä viikkoa kun mamma kerto että töissä on niin kiire että pitää juosta pää kolmantena jalkana. Pikkasen kyllä ihmettelinkin kun mamma on niin tarkka että hiukset ei saa olla lättänät ja tällä viikolla se on tullut töistä monta kertaa tukka lanassa ja poskella sitä mitä se kutsuu luomililaksi. Eihän  se ketään kaunista kun käyttää päätä jalkana.

Oon huomannut että mamman työpaidallakin on ollut  lounaan murusia, yksi päivä se oli syönyt roileria. Siitä tiesin kun pääsin nappaamaan paidan helmasta pikku palasen. Se on vissiin kiireessä syönyt semmosia juoksulounaita pää kolmantena jalkana, ei ihme että on jämät työvaatteilla.

Tänään käytiin jo iltalenkillä mamman kanssa, onneksi ei mennyt pää kolmantena jalkana kun ois hävettänyt. Ihmeen rauhallista tahtia mentiin ja mamma sano että nyt alkaa viikonloppu ja voi rentoutua lenkin jälkeen lämpimällä suihkulla.  Luulin että tarkotti itseään mutta suihkutti sitten meitsin ensin.

Mamma sano että sitten kun ollaan molemmat käyty suihkussa otetaan perjantai-herkkua isäntää odotellessa. Meitsi sai perjantai-luun ja emäntä otti lasillisen sitä kuohuvaa. No kun isäntää ei kuulunut lasillisen jälkeen niin otti heti toisen ettei käy aika pitkäksi.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja blogi-kamuille.

"Perjantai-suihku rentouttaa mutta pikkasen jo suu napsaa sille perjantai-luulle"

"No ei sitten hötkyillä, luu siellä odottaa vaikka pikkaset suihku-tirsat vetasen"

"kroooh....puuhhh..."

"Jaaha...kiitti mamma kun herätit perjantai-luulle ennen kuin vesi viilenee"

"Tästä se lähtee viikonlopun vietto, mammakin näyttää aika rennolta kuohuvan lasin äärellä"

Rapsutusterapiaa eläinlääkärissä

Meitsi oli eilen eläinlääkärissä. Siellä tutussa kivassa paikassa mutta pikkasen taas jännitti. Tällä kertaa siihen jännitykseen annettiin lääkettä jo siellä odotushuoneessa. Henkilökunta huomas että meitsin häntä on koipien välissä ja alko puhumaan rauhottavasti. Se puhuminen jo  pikkasen helpotti mutta loput jännityksestä hälveni kun sain henkilökunnalta rapsutusterapiaa.

Ei mulla kummempaa vaivaa ollut, ihan vaan rokotuksia päivitettiin. Meitsi ei kyllä huomannut missä vaiheessa se rokotus annettiin vai oisko unohtunut koko juttu.

Mamma sano että kyllä ne kaikki rokotukset annettiin. Yksi rokotus  oli semmonen kennelyskä, on vissiin sama kun ihmisillä virkayskä. Sitten oli parvo, semmonen tauti pistää vatsan sekaisin. Penikkatauti oli yksi rokotuksista, mammaa ei oo vissiin rokotettu kun sillä on ollut penikkatautia maratonin jälkeen. Huh, sitten vielä raivotautirokotus.

Mammalle vois kanssa antaa semmosen raivotautirokotuksen kun se monesti maanantai-aamuna hyppää vaa'an päälle ja raivoaa isännälle että mistä ihmeestä näitä kiloja oikeen tulee!  Ei auta vaikka kuinka mamma varvistais siinä vaa'alla ja sitten se  katsoo isäntää kysyvästi ja tuima ilme naamalla.

Isäntä yrittää hiljasella äänellä vastata, että oisko viikonlopun isot ruoka-annokset, punaviini ja jäätelöt lisäkilojen syy ja sitten mamma raivostuu ja sanoo isännälle että mitä se siinä toisen ihmisen kiloja vahtii !

"Ai oikein neljä rokotusta ! Nyt pikkasen jännittää !"

"Taidan eristäytyä tänne sohvan nurkkaan, ehkä se auttaa jännitykseen"

"Toisaalta....kyllä se isännän rapsutus auttaa eristystä paremmin"

 "kyllä se kuitenkin terveydenhoito-ammattilaisen rapsutus on kaikista rauhoittavinta"

"tässähän vois vaikka ottaa tirsat..."

"on se tosi hyvä rapsuttaja tuo lääkärikin..."

"Eh..tuota noin...meitsille on opetettu että pitää antaa etu-tassua"

"No tämähän aina vaan paranee, isäntä rapsuttaa ja lääkäri kutittaa niskaa !"

"Kiitos lääkäri koko henkilökunnalle rapsutuksista ja niskan kutituksesta, meitsi ottaaa sen rokotuksen joku toinen kerta"

Agilitya ja Aaron espanjalaisella heittomerkillä

Onpas ollut hieno auringonpaiste tänään. Meitsi pääsi koirapuistoon pitkästä aikaa. Puistossa tuli ensin pettymys kun ei siellä ollut ketään kavereita, meitsi vaan. Mamma yritti lohduttaa että saadaan ainakin auringosta nauttia ja meitsi voi juoksennella. Ihan kiva mutta sitten mamma bongasi sieltä puistosta semmosen agility radan. Kai se hyvää tarkotti kun laitto meitsin tekemään niitä temppuja mutta nyt tiedän ettei oo mun juttu tollaset radat.

Just kun meinasin elehtiä mammalle että ei enää agilitya, mennään kotiin,  niin portista tuli sisään meitsin kollega. Se oli tosi kiva ja kerto että on syntynyt Espanjassa ja sen nimi on Aaron espanjalaisella heittomerkillä.

Päästiin siinä auringossa harrastamaan perinteistä äijäpainia. Oli tosi kiva päivä ja yksi uusi kaveri, olispa kiva nähdä toistekin.

"Katala mamma heitti namit tonne keskelle putkea !"

"No ei kai noita nameja voi tonnekaan jättää !"

"Enkös ollutkin taitava !"

"Kjeh kjeh mamma et tiennytkään että meitsillä on peruutusvaihde. Mee vaan itsekseen koko putken läpi"

"Vai niin sitten kiipeilyteline, riittääkö jos tässä vähän aikaa kahdella jalalla ?"

"On taas mamma laittanut namit hankalaan paikkaan !"

"No ei ollut vaikee tehtävä...oisko nää agilityt nyt tässä ?"

"Ai vielä olis pujottelu jäljellä....hyvinhän se menee isännältä !"

"Samaa mieltä isäntä, oltiin ihan huippuja agilityssa"

"Hei morjens, portista tulee joku kaveri !"

"Ai oot Espanjasta asti ja sun nimi on Aaron espanjalaisella heittomerkilllä. Meitsi on syntynyt Kirkkonummella ja nimi on Nero"

"Mitäs mieltä Aaron kun esittelyt on tehty....riehutaanko ??!!"

"Ota kiinni jos saat !"

"Ai saitkin heti kiinni"

"Käytät vissiin Aaron samanlaisia hammastikkuja kun meitsi kun on noin raikas hengitys"

"Kato Nero minäpoika osaan kelliä !"

"Hä ihanko oikeesti Nero ? Oot koko maan agility mestari ? "

"Olipas kiva tutustua Aaroniin espanjalaisella heittomerkillä. Nyt kotiin venyttelemään, kävi lihaksiin noin agilityt ja äijäpainit"

Mamman kisakatsomo

Tänään mamma tuli jo iltapäivällä töistä. Oli ottanut pari tuntia vapaata että kerkii kattomaan naisten hiihtoa. Meitsikin on innokas hiihdon ystävä näin kotikatsomassa, saa syödä huikopalaa ja riittää että on katsovinaan kisoja.

Mamman kisakatsomo on pikkasen stressaavampi kun isännän. Isäntä vaan keskittyyy hiljaa katsomaan ja syö eväitä. Mamma huutaa, kiljuu ja sen loppuajan selostaa kisoja.

Nyt kun isäntä ei ollut paikalla niin mamma selosti meitsille. Ei riittänyt että olin katsovinaan kisoja, välillä piti nyökätä mammalle että se luuli meitsin myös kuuntelevan.

Onneksi puolessa välissä kisoja isäntäkin tuli kisakatsomoon. Mamma alkoi selostamaan sille ja meitsi sai rauhassa keskittyä syömään kisaluuta.

Naiset pärjäsi hyvin, sen verran ymmärsin mamman loppukommenteista. Ronssia tuli ja illalla meitsi on katselevinaan ja kuuntelevinaan mäkikisoja, saan varmaan kisasiankorvan evääksi.

"Ymmärrän mamma....kisat alkaa kohta ja sitä ennen spekuloidaan mitalin väriä. Mitenkäs on sen kisaluun kanssa ?"

"Kiifos....helpompi olis kyllä syödä omalla pedillä"

"Mulla on mamma vähän sama kun sulla, ei pysty yhtä aikaa keskittymään juoneen ja kuuntelemaan selostusta..."

"Jes, isäntäkin tuli kisakatsomoon ! Nyt ei tarvii tuijottaa kisoja ja kuunnella mamman selostusta...meitsi keskittyy kisaluuhun"

"Hopi, hopi.....Henkilökuntaaaa, kisaluu loppui !"

"Älä nyt mamma komenna....kyllä se isäntä näkee tilanteen !"

"Onks näin parempi....mitenkäs meidän  oma palkintojenjako kisan jälkeen, oisko ylimääräinen kalkkunaleike kävi niin tai näin ?"

"Älä mammma häiriinny....kannustan, kannustan ja katson koko ajan sivusilmällä...hyvä Juoni ! Ai sekö onkin Suomi ?"

"Kohta Suomi tekee maalin, hyvä hyvä !"

"Jep, valmiina illan mäkikisaan ! Kisasiankorvastako sovittiin ?"

Poseerausta ja hiihtoa

Kuinka moni blogikamuista ja lukijoista tietää sen tunteen kun just on suunnitellut ja valmistellut miesväen kesken jotain tärkeää tapahtumaa, virittäytynyt tunnelmaan....ja sitten tulee perheen mamma joka laittaa kaikki tunnelmat uusiksi.

Meillä kävi just niin tänään. Pikkasen ennen puoltapäivää oltiin isännän kanssa leiriydytty telkkarin ääreen ja valmisteltu eväät. Odoteltiin siinä Hiihtokisojen alkua niin mamma tuli kertomaan että on inspiroitunut auringonpaisteesta ja lumesta ! Nyt just pitäisi päästä ottamaan bulldogista talvisia poseerauskuvia takapihalle koska talvi on kohta ohi.

Isäntä yritti puolustella meitsiä ja sano että ehtiskö ne kuvat ottamaan ekan hiihtokisan jälkeen niin saatais miesporukalla nyt keskittyä ensimmäiseen lähtöön rauhassa.

Ei auttanut, mamma sano että vielä on vartti hiihtokisan alkuun, nyt bulldoggi takapihalle kuvauksiin.

Pakkohan meidän oli antaa periksi isännän kanssa kun mammalla on se inspiraatio. Yritin poseerata parhaani mutta ei oikein irronnut semmosia mamman toivomia poseerauskuvia. Mamma epäili että onko perheen miesväellä nyt joku salaliitto....kun ei poseeraa niin pääsee nopeemmin katsomaan kisoja.

Tuohon mammaan epäilykseen en kommentoi mutta olipas jännä eka hiihtokisa ja kisaeväät parhaasta päästä.

"joo joo mamma tässä sitä jo poseerataan, sano sit kun saa lähteä kisoja katsomaan !"

"Ooooo...ai nytkö pitää olla viisaan näköinen bulldoggi sinistä taivasta vasten"

"Lumiprinssi bulldogin muodossa, olkaa hyvä"

"Nero vapaa !!!!....koska se mamma sanoo sen ...isäntä odottaa eväiden kansssa..."

"Jep jep...bulldoggi ja karvapallo lumessa...ainesta tauluun"

"Juu juu mamma, pitää olla yksi kuva missä on liikettä...etutassu nostettu !"

"No nyt alkaa mamma näyttämään siltä että luovuttaa ja sanoo että meitsi saa mennä isännän ja eväiden luo....tuosta kohta polkasen..."

"Isäntä täältä tullaan, kisat ja eväät valmiina ?"

"Kiire....kiire....heippa mamma toivottavasti sait hyvät poseerauskuvat"