Omituinen juhlaviikko

Morjensta muutaman päivän tauon jälkeen. Täällä ollaan hyvissä voimin vaikkei ole kuulunut sunnuntain jälkeen uutisia. On siihen ihan selkeä syykin. Meitsi on ollut niin hämillään kun emäntä on koko viikon touhottanut, että joku tärkeä päivä on tällä viikolla. Sitten se mainitsee aina sen ihan oudon sanan. Voisko joku kamu kertoo mitä tarkottaa kihlajaiset, kun on kuulemma semmoinen vuosipäivä tällä viikolla.

 

Jos oon oikein ymmärtänyt niin se kihlajaispäivä ei ole meitsillä vaan emännällä...ja ehkä isännällä. Siitä päättelin ettei oo meitsin juttu koska juhlitaan kuulemma kahdeksatta vuotta ja mulle on kerrottu että täytän seuraavaksi 5 v. Ei tarvii olla edes bulldogien mensan läpäissyt että ymmärtää, nyt juhlitaan jotain ihan muuta kuin meitsiä.

 

Sehän tässä nyt vähän harmittaa kun emäntä juhlii itseään ja ehkä sitä isäntää niin se kaikki huomio on meitsiltä pois. Viikolla emäntä juhli kihlajaisia kahtena iltana, se söi lakritsia monesta eri pussista. Silloin kun se syö karkkia niin se ei huomioi ollenkaan meitsiä. Semmonen lasittunut katse vaan telkkaria kohti, meitsi vois käyttää tilaisuutta hyväksi ja vaikka pureskella mattoa tai verhoa...mutta en viitsi olla niin huomionkipeä ja mustasukkainen.

 

Nyt on perjantai ja vielä juhlitaan jotain kihlajaisia. Emäntä tuli toimistolta aikaisemmin, oli kuulemma sanonut sen työkaverille, jonka nimi on Pomo että nyt on kihlajaispäivä. Oli sitten saanut luvan lähteä aikaisemmin niitä juhlimaan. Ehdittiin lenkille ennen auringonlaskua, pitkästä aikaa järven rantaan ! Oli tosi kiva nähdä järvi pienen tauon jälkeen, ainut vaan että emäntä oli ihan ajatuksissaan. Sitä aiphounia räpläsi vaan eikä kiinnittänyt meitsiin hirveesti huomiota. Ehkä se lesoili ystävilleen että on kihlajaisjuhlat.

 

Nyt ollaan jo emännän kanssa kotona lenkin jälkeen. Kello on kohta puoli kuusi. Isäntä on kuulemma vielä salilla. Ei me maltettu odottaa sitä kihlajaisjuhliin, aloitettiin jo emännän kanssa. Mulle jäädytettyä jauhelihaa lelun sisällä ja emännälle lasissa kuplivaa.

  

 

"Järvellä tähystinkivi oli edelleen paikallaan. Hiljainen oli järvi, ei sorsia eikä ahvenen sinttejä"

"Mamma meitsi on täällä kiven päällä, katso nyt ! Kihlajaisten vuosipäivä on joka vuosi...meitsi ei välttämättä tällä kivellä niin säännöllisesti"



"Ei se emäntä taaskaan huomaa mua....kailottaa vaan puhelimessa ja lesoilee juhlapäivästä"



"Katso mamma....onko reipas askel !"



"Eiiiii...nyt riittää tämä oppositiossa oleskelu...mamma lue mun huulilta !"



"Lenkin jälkeen yritin saada emännän huomion....katso meitsi istuu nätisti !"

"Ei mennyt meitsin viesti perille kun leluja vaan aseteltiin viihdykkeeksi"

"Annoin loppujen lopuksi periksi...nautiskelin lelun sisään pakastettu jauhelihaa ja emäntä hörppäsi skumppalasista. Isäntää juhliin odottaessa"

Hetan paluu

 

Tulihan se sunnuntai vihdoinkin ! Oli pitkä viikko odottaa Hetan kyläilyä. Kyllä kuitenkin kannatti, oli niin kiva nähdä. Heta oli vaan komistunut entisestäänkin eikä se edes komennellut niin kuin aikaisemmin. Se on varmaan mielestään jo kouluttanut mut aikaisempina vuosina niin tietää ettei meitsi enää pompi sen kuonolle ja huido tassuilla naamaan.

 

Takapihalla näytettiin kumpikin miten kovaa osataan juosta ja näytin muutaman paikan missä Heta voi tarpeen vaatiessa käydä istunnolla. Olis me haluttu sisätiloihinkin riehumaan mutta tällä kertaa ei päästy. Kuulemma sitten ensi kerralla kun Heta tulee viikonloppuhoitoon niin saadaan melskata sisälläkin.

 

Kyllä meitä vähän harmitti kun ei sisälle päästy, sieltä tuli kahvin tuoksu ja se on sen merkki että meitsilläkin olis ollut sattumia siellä emännän tuolin alla. Pari pientä lastakin oli kylässä ja mitä nyt meitsi on lapsia tavannut niin ne tiputtelee melkein yhtä paljon syödessä murusia kuin emäntäkin, olis ollut sitten aika paljon tänään pöydän alla naposteltavaa. Heta tiesi ihan saman asian ja yritettiin vihjailla että ottaisivat sisään. Tällä kertaa ei mennyt kuin bulldogilla strömsöössä, takapihan bulldoggeina oltiin yli tunti.

 

 

"Heta pinkaisi heti laukkaan, esitteli kiihdytystaitojaan !"

"Kyllä irtos meitsiltäkin laukka, en jäänyt kakkoseksi...mutten visiin voittanutkaan" 

"Heta esitti kahdella jalalla polkan....meitsihän osaa saman mutten viitsinyt pilata Hetan iloa. Näytän sitten ensi kerralla"

"Heta halus myös lesoilla että saa mun lelun rikki viidessä sekunnissa !"

 

"Oli ihan pakko vähän toppuutella Hetaa ettei rikkos mun ainutta ulkolelua. Ihme kyllä se uskoi heti ja viskas lelun puskaan"

"Hei haloo täällä olisi kaksi bulldoggia, jotka haluis tulla nauttimaan kahvipöydän alle talon antimista !"

"Entäs alakerran kautta....kop kop ei riehuta yhtään jos päästään sisään !!"



"Painitaan sitten kun ei päästä sisälle....ensi kerralla painitaan sitten sisätiloissa !"

Vale-lelu ja treffien valmistelua

Tähän lauantaihin on mahtunut jo monta ihmettä ja nyt on vasta iltapäivä.  Yksi ihme on semmoinen vale-lelu ja toinen on netti-treffit. Se vale-lelu ilmestyi tyttiksen viereen ihan yllättäen kun isäntäväki tuli kaupasta. Ei siinä mitään ihmettä että meitsi sai tuliaisia kauppareissulta mutta se on ihme että eka kerran en keksinyt mitä sillä lelulla kuuluisi tehdä.

 

Ensin iskin hampaat kiinni leluun mutta ei se antanut yhtään periksi. Semmoista kovaa muovia, hyvä ettei mennyt lihapullan-jauhamishammas rikki. Ei pystynyt edes riepottelemaan kun oli niin liukaskin ettei pysynyt suussa. No en saanut sitä edes vinkumaan niin kuin meitsin lelut yleensä tekee sen ensimmäiset kolme minuuttia. Ei äännähdystäkään. Entäs jo se olikin älypeli ? Mutta ei sekään oikein natsannut koska älypelit tuoksuu aina herkkupaloille, tämä peli vain muoville.

 

Sitten se toinen ihme, netti-treffit ! Huomenna mulla on Hetan kanssa sovittu treffit ja sitä odotan innokkaasti, tuskin saan edes ensi yönä unta ! Mutta sitten pitää jännittää jo seuraavaakin sunnuntaita kun on taas treffit. Meitsi kirjotti blogiin viikko sitten että kaverit on hakusessa, ei ole pitkään aikaan ollut ketään kylässä. Siitä poiki sitten yksi blogin kautta tullut treffi-kutsu ! Ihan tuntematon bulldoggi-tyttö haluaa tavata (nyt punastuu meitsi-poika). Sen nimi on Dora ja se on ihan saman merkkinen kuin meitsi ja Hetakin. Viikon päästä nähdään koirapuistossa, mistähän meitsi tunnistaa sen kun ei olla ennen nähty. Toivottavasti emäntä laittaa mulle pannan missä on se nimilaatta niin ei käy mitään sekaannuksia. On se vaan jännää tuollainen netti-treffailu, koskaan ei tiedä mikä siellä koirapuistossa odottaa.

 

Tänään kuitenkin iltapäivällä valmisteltiin Hetan tuloa. Emäntä patisti mut takapihalle tekemään lumeen Hetalle polkuja ja näyttämään olenko jonnekin jättänyt liuku-miinoja, pitää kuulemma kerätä pois ennen kuin daami tulee kylään. Ihmiset nyt aina hössöttää liikaa, mitäs sitten jos on parit 'jutut' takapihalla hangessa, se on vähän niin kuin sellainen iceabreaker kun ei olla pitkään Hetan kanssa nähty. On sitten ainakin joku aihe mistä voidaan vaihtaa kuulumiset.

  

 

"Mikä ihmeen lelu tämä on...mihin hampaat upotetaan !"

"Ei tuoksu herkkupalalle eikä vingu...mitä sun kanssa pitää tehdä ?"

"Hei nyt ihan oikeesti mamma....ei naurata tällainen lelu millä ei voi tehdä mitään !"

 

"Pyh se onkin isäntäväen Voimapyörä. Mitä se tekee mun tyttiksen lähellä ?"




"Heta tulee huomenna !!! Nyt tehdään polut valmiiksi takapihalle !"



"Nyt karkuun, mamma etsii mun jättämiä liukumiinoja !"



"Vaara ohi....ei se löytänyt niitä lumen alta !"



"Huomenna näytän Hetalle mun viimeisimmät moovit !"

"Enää yksi yö ja Heta on täällä, pikkasen naurattaa jo !"

 

"Tän mun keksimän bulldogin lumi-polkan opetan Hetalle"

Treffit näköpiirissä

Vihdoinkin viikonloppu ja isäntäväki on enemmän läsnä. Pidemmät lenkit, enemmän välipaloja, tauotonta rapsutusta ja yhdessäoloa. Ja mikä parasta niin ei tarvii meitsin lähteä aamulenkille klo 6 niin kuin arkisin. Myöhäiset aamut on parhaita !

 

Sunnuntaina on vielä luvassa treffitkin ! Mun ihan eka tyttöystävä Heta tulee käymään. Se on saman merkkinen bulldoggi kun meitsikin. Pikkasen se on kova komentamaan mutta niin kai ne kaikki tytöt tuntuu olevan.

 

Tänään aamurutiinien jälkeen kun menin päivätirsoille niin Heta pyöri kovasti mielessä. Ollaan nähty viimeksi kesällä, olikohan viime vai sitä edellinen. Emännän lähtiessä töihin se vielä huuteli tuttuun tapaansa meitsille sinne makkarin sängylle *Nero ei saa sitten kaivautua päivän aikana lakanoihin ! Päiväpeitolla vaan makoilet !*

 

 

"Perjantain aamurutiineihin kuuluu jälkiruoaksi kaksi siivua kalkkunaa"

  

"Sitten on kiva mennä päiväksi loikoilemaan makkarin sängylle. No joo joo mamma en kaivaudu lakanoihin !"

"Päivällä näin unta Hetasta, oli taas kesä ja se oli meitsin luona. Sunnuntaina me taas nähdään :)" 



"En oo mamma kaivautunut lakanoihin...ne on ihan itsestään pulpahtanut näkyviin"

Kuvausharjoitukset

Olishan se pitänyt arvata kun emäntä aamulla lähti toimistolle kameran kanssa, että se tarkottaa meitsille illalla urakkaa. Tässä on ollut kuulemma ongelma saada teräviä valokuvia liikkuvasta kohteesta. Niin kuin varmaan oikein oletatte niin se liikkuva kohde on meitsi. Ei mun profiilissa mitään vikaa ole mutta kuulemma tuhruisia sellaiset kuvat missä meitsi liikkuu lujempaa kuin kastemato soratiellä.

Ei se emäntä kyllä ole osannutkaan kuin kolme säätöä siinä kamerassa. Auki, laukaisu ja kiinni. On saanut monisivuiset käyttöohjeet kameran mukana mutta muka hävinneet. Meitsi on aika varma että se on tuhonnut ne ohjeet niin ei tarvii tunnustaa kenellekään ettei ymmärrä niitä.

Tänään sitten tuli tohkeissaan töistä ja kailotti iloisena *nyt Nero harjoitellaan liike-kuvaa, mulla on ohjeet !*. Toimistolla oli joku viisaampi antanut pikakurssin liikekuvan säädöistä. Lenkin jälkeen meitsi komennettiin olkkariin kuvausharjoituksia varten.

Pikkasen tuli mulla aika pitkäksi olkkarissa odotellessa. Emäntä penkoi toimistolaukustaan ohjeita ja laittoi pöydälle sitä mukaa kun niitä lappusia laukusta löysi. Jännä kun se oli kirjottanut ne ohjeet sellaisille kirkkaankeltaisille tarralapuille, ne oli tosi pieniäkin. Niitä oli 6 tarralappua ja se yritti yhdistellä niitä kuin palapeliä kun oli ohjeita kirjoittaessa,kesken lauseiden,vaihtanut lappua ja nyt ne oli menneet sekaisin.

Siinä se sitten arpoi niitä lappuja toistensa viereen:
-mitä pienempi luku....sitä suurempi aukko vai mitä isompi luku sitä pienempi aukko
-laita hämärässä korkea iso-arvo....vai mitä isompi luku sen hämärämpää
-hmmph ei tästä ota selvää, pitää vaan kokeilla...Neroooo nyt liikkumaan niin mamma kuvaa !!!




"Yritin piiloutua kun mamma huuteli kuvauksiin !"

"Niin se sitten löysi mut ja komensi liikkumaan lelun kanssa niin saa testattua kameran  säätöjä. Pikkasen on rakeinen kuva, tämä tietää sitä että testi jatkuu..."

"No nyt on liikettä....näpsää nyt se kuva !"

"Hö...nyt se lelu pomppii ihan omia aikojaan !"

"Njääh...en jaksa enää testailla, meen lepäilemään kun ei mistään kuvauspalkkiostakaan ole ollut puhetta !"

,

"Öitä....jaa en oo nähnyt isännän tossua, missä lie...ei havaintoa !"

,

Kaverit hakusessa

Missähän kaikki kaverit on kun ei ole näkynyt koko talvena. Olihan se Tara pikkujouluissa piipahtamassa ja Oilia & Rallia näin joulun aikaan kun ne muutti tornitaloon. Muuten on ollut hiljaista kaveririntamalla. Rovaniemen Kake lähetti joulukortin ja sen jälkeen vielä korjatun version, sitten ei ole kuulunut mitään. Lara kävi kesällä mökillä uimassa ja rentoutumassa, talvella ei ole ole muuta signaalia tullut kuin emännän vaatteissa kulkeutuva Laran tuoksu 3 viikon välein. Eetu on ollut reissussa monta viikkoa niin ei ole pystynyt edes aidan yli vaihtamaan kuulumisia. Tuli vaan mieleen että onkohan kaikki muut talviunilla vai miksei ole näkynyt.

Ehkä kaikki piristyy sitten keväällä ja jaksaa tulla meitsiä moikkaamaan. Siihen saakka täytyy keksiä vaan kaikkea muuta ohjelmaa ja ajanvietettä. Ruokailu ja nukkuminen nyt on ainakin hyvää viihdettä ja metsälenkit. Lelujen kanssa touhuaminen olis kivempaa jollei niitä heti otettais pois kun pikkasen saan hampailla tehtyä retuutus-aukon. Onneksi isäntäväki on kova rapsuttelemaan meitsiä, siinä aika kuluu kuin siivillä, ei tule edes kaverit mieleen sillä hetkellä.

"Yksi päivä jo luulin, että nyt tulee joku uusi kaveri kylään. Sitten huomasin että sillä on huulipunaa ohimossa niin tajusin että sehän onkin meitsi itse"

"Meneehän se aika nakkeja pureskelemallakin. Melkein tikahdun nauruun kun on niin hulvaton meininki"

"Tämä luppakorva kaveri on ehkä hieman passiivinen"

"Jos esittelis sitä vaikka naapurin labbikselle Letulle ! Tse tse tule Lettu tänne leikkimään !"



"Ei tullut Lettu, täytyy tyytyä leikkimään mamman kanssa kanan-retuutusta"

"Älä mamma aina katso telkkua. Tässä olis yks bulldoggi vailla huomiota ja rapsutuksia !"

 

"Raps Raps....no nyt on taas asiallista bulldogin hoitoa !"

 

Pitkä perjantai

Taisitte kamut luulla otsikosta, että meidän perheessä on almanakka auki väärästä paikasta kun jo puhutaan pitkästä perjantaista. Tämä ei nyt kuitenkaan liity pääsiäiseen vaan ihan tähän päivään. Meinaan kun isäntä on luvannut tuoda töiden jälkeen thaimaalaista ruokaa ja mulla ja emännällä on niin pitkä aika odottaa. Emäntä oli kotona jo neljältä ja sitten heti alettiin odottamaan sitä thaikku-ruokaa...tai siis isäntää. Oltiin vielä aamulla unentokkurassa annettu isännälle lupa mennä kuntosalille töiden jälkeen, helppoahan se oli vatsa täynnä luvata. Nyt meitä kyllä kaduttaa ettei ohjeistettu isäntää töistä suoraan thaikku-ravintolaan ja sieltä pika-pikaa kotiin. Meitsihän ei tietty sitä väkevän hajuista kastiketta syö vaan se riisi on herkullista nappuloiden kanssa.

 

Käytiin emännän kanssa jo lenkilläkin kuluttamassa aikaa. Siellä tuli muuten vastaan joku nainen vetäen pulkkaa missä istui pieni lapsi. Siitähän on ollut vissiin joskus puhetta, että meitsi pikkasen pelkää pulkkia ja skeittilautoja. Emäntä nyt aina liiottelee, että muka panikoisin. Kunhan nyt vähän säpsähtelen ja vedän hihna suorana emäntää ylä- ja alamäet ilman taukoja, pikkasen semmoista jänisloikkaa mennään kunnes vaara on kokonaan ohi. Tänään kuului jo ennen kuin edes näkyi, että pulkka oli liikenteessä sohkalumessa, missä oli soraa päällä. Kohta sitten sain katsekontaktin ja sieltähän semmoinen karavaani tuli kapealla tiellä vastaan. Emäntä tietty ohjasi meidät tien toiselle puolelle. Pulkan kuljettaja näki meidän toimenpiteen ja karavaani pysähtyikin omalle puolelleen. Lapsi pulkassa alkoi kiukuttelemaan *äääää---äiti--- pulkka liikkuu----ääää liikkuu !* Siihen äitinsä sanoi rauhallisella äänellä lapselleen *ei voi nyt liikkua pulkka kun hauva pelkää pulkan kovaa ääntä* Me oltiin emännän kanssa ihmeissään kun oli noin huomaavainen pulkka-karavaani. Emäntä kiitteli kovasti  karavaania huomaavaisuudesta. Meitsikin haluaa kiittää, se pulkka ei ole yhtään pelottava ilman sitä ääntä.

 

Sitten me ollaan isäntää odottaessa kulutettu aikaa tuijottelemalla seiniä ja ottamalla huikopalaa. Meitsi sai siankorvan ja emäntä otti alkupalaksi jäätelön. Emäntä sanoi, että menishän se odottavan aika siivoamallakin mutta ei se jaksa keskittyä kovassa nälässä. Kello on jo kuusi, eikä ruokaa ja isäntää vieläkään näy. Emäntä laittoi just pari tekstaria, että täällä muutamat nälkäkurjet on kohta päänsäryssä kun veren sokeri laskee epäterveellisiin lukemiin.

 

 

"Perjantai-aamukin alkoi odottamalla...että emännän voileivästä tippuisi kalkkunaleikettä"

  

"Aamupalan jälkeen ehdin taas isännän työvaatteiden kanssa lepäilemään, ennen kuin taas kiellettiin karvoittamasta vaatteita. Se on vaan jotenkin niin mukavaa loikoilla räätälin tekemän paidan päällä, henkat ja maukat jätän väliin"



"Mitäs nyt tehdään että menis aika nopeammin, en jaksa tuota seinää enää tuijottaa"

"Jaa....kiitti muovimakkarasta. Ei nyt oikein ilahduta kun vatsa vaatii riisiä ja nappulaa"

"Siankorvasta sentään on hyötyä, seuraavat 45 sekunttia menee nopeasti"

Sherlokki yleisön pyynnöstä

Mun kissablogi-kamut Nuppu ja Juju  olivat kiinnostuneet siitä, että miltä meitsi näyttää talvitamineissa. Yleensä en siitä talvi-asusteesta paljon lesoile mutta täytyyhän kamujen toiveet toteuttaa ja nyt saatte muutkin sitten katsella. Ei mulla alle kymmenen pakkas-asteen keleillä ole omaa karvaturkkia kummempaa mutta sitten reilusti kylmemmällä meitsi joutuu nöyrtymään emännän käskyn alla ja pynttäytymään teddyvuorelliseen-viittaan.

 

Mun mielestä se on aika naurettavan näköinen tuollainen viitta, ihan kuin olisin joku kylän oma sherlokki etsimässä maastossa vihjeitä. Ei puutu kuin piippu suusta. Pimeällä ei haittaa tuollainen loimi mutta valosalla on pakko laittaa pää hankeen jos tulee tyttö vastaan. Kaikkihan sen tietää että tosi äijät ei vaatteilla koreile. Itse ainakin uskon että luomu-Nero saa tyttöjen päät kääntymään meitsiin päin ja sherlokki-Nero torjuu katseet. Kerran olin kuulevani että eräs hurmaava labbari hihitteli ohi mennessään *Kato sherlokki-Neroko se siellä pää hangessa hengailee !*

 

Vaatteista puheen ollen, meillä on arki-aamuisin monesti vaate-show. Ensinnäkin emäntä vaihtaa asustetta ainakin kolme kertaa aamulenkin ja töihin lähdön välillä. On se kumma kun välillä mikään paita ei natsaa minkään hameen kanssa ja kengät ne vasta onkin kaikki niin vääränkorkoisia ja värisiä. Kiirehän sillä aina tulee töihin, vaikka ehtis ajoissa lähtemään ensimmäisen kerran niin pari kertaa pitää vielä pihalta palata hakemaan puhelin tai eväät.

Ainut mikä ei ole varmuudella koskaan unohtunut, se on se huulipuna. Sen se pakkaa jo edellisenä iltana toimistolaukkuun, ettei tarvii töistä takaisin ajella saman aamun aikana.

 

Isännälläkin on oma vaate-show, sellainen maltillinen. Laittaa joka aamu kauluspaidan ja housut valmiiksi odottamaan sohvalle, siitä sitten helppo sujauttaa päälle aamupalan jälkeen. Meitsillä sattuu vaan välillä olemaan se sama sohva ruokakupin ja makkarin välimaastossa, siinä tulee lepäiltyä ennen siirtymistä lakana-vahdin paikalle päiväksi. Sellaisina aamuina isännällä alkaa karvanpoisto show. Mitä nyt muutama haituva meitsin turkista tippunut, tummassa vaan näkyy niin helposti.

 

"Onks ihan pakko esitellä sherlokki-Nero. Mamma on laskenut kasvun varaa niin loimi roikkuu vatsan alta"

"Toivottavasti Nuppua ja Jujua ei naurata. Tänne viittaanhan mahtuis vielä vaikka Iivari ja Parek mun seuraksi"

"Tuskin se isäntä on vihainen vaikka vähän lepäilen sen työvaatteiden kanssa. Eikä mulla ole edes karvanlähtö-sesonki"