sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Viiden tähden vierailu Porvoossa


Meitsi pääsi eilen kyläilemään Porvooseen. Ensin käytiin porukalla maisemabaarissa lökillä ja sitten mentiin sinne kyläpaikkaan viettämään iltaa. Siellä baarissa ei ollut koirien lökiä niin meitsi nautti sen vartin vaan huomiota ja rapsutuksia.

Meitsi saikin heti huomiota kun mentiin pöydän äärelle. Viereisessä pöydässä istui porukkaa ja kun isännän kanssa käveltiin ohi niin joku ihmisistä hihkasi että että onpas jyhkeä kaveri! Isäntä tais luulla että se tarkotti sitä kun huomasin että se hymyili ja suoristi selkää.

Siellä kyläpaikassa oli hyvät tarjoilut. Meitsi sai alkupalaksi juustopaloja ja pääruoaksi leivinuunissa kypsytettyä poroa. Oli siinä välissä omat nappulatkin märkäruokapedillä.. 

Heh, mamma yritti siinä alussa komentaa meitsiä että Nero loikoilee nyt siinä lattialla omalla viltillä. Talon isäntäväki ehti sanomaan että kyllä Nero saa loikoilla ihan joka paikassa. No meitsi halus kunnioittaa talon sääntöjä ja kokeilin kaikki sohvapaikat sohvatyynyllä ja ilman.  

Oli tosi kiva ilta ja yöllä vasta tultiin kotiin. Mamma havahtui taksissa kotipihassa että nytkö jo ollaan kotona ja tunnusti isännälle että oho tais pikkasen uni vetasta loppumatkasta. Isäntä vahvisti että kyllä niin todella tapahtui ja kuorsauksen kera.


"Pssst huomasitteko mammalla on jo lökiviikset ja vasta viisi minuuttia oltu baarissa!"


"Kyllä meitsin mielestä rapsutukset aina lökin voittaa"

"Haluisitko pillin siihen sun lökiin niin voit keskittyä molemmilla käsillä meitsin rapsutukseen?"


"Oooh juustopaloja alkuruoaksi....meitsin herkkua!"

"Alkuruoan ja pääruoan välissä takkatulen edessä loikoilua, täällä talossa todella ajetaan lemmikkien etuja"

"Ai nyt onkin omat nappulat markäruoalla höystettynä....jaksaa sitten paremmin odottaa illan huippukohtaa, leivinuunissa kypsennettyä poroa"


"Meneeköhän siihen poropaistiin vielä kauan..."

"Jeeeee nyt tuli kutsu poropaistille!"

"Nam sieltä sitä poroa tulee...juuri sopivan kypsää ja tuoksuu rapealle!"

"Ai kamala nyt mamma alkaa näyttämään väsyneeltä...kello on jo huomisen puolella"


"Pitäiskö meidän isäntä viedä nyt toi mamma kotiin kun sen naama alkaa muistuttamaan pandakarhua...jos tiedät mitä tarkoitan..."


"Piristy mamma vähän....taksi on jo tilattu..."


"Hei ihmiset taksi tulee!"

perjantai 15. marraskuuta 2019

Paikannusongelmia


Mammalla ja meitsillä on ollut nyt viikko yhteistä lomaa ja kaksi viikkoa vielä edessä.  Kivaa on ollut vaikka meitsin mielestä mamma ei sais katsoa yhtään telkkua vaan pitäis antaa jakamaton huomio meitsille.  

Eilenkin kun tultiin päivälenkiltä niin mamma sano että nyt sait Nero purettua ylimääräiset energiat sinne pitkälle lenkille, mamma avaa nyt telkun ja katsoo mariaveitolaa. Ihan epistä meitsin mielestä. Pitkän lenkin jälkeen (niin mammakin sanoo kun on ollut juoksemassa) energiat on huipussaan ja silloin ois kiva leikkiä porukassa. Onneksi mamma tajus pienen vihjailun jälkeen, laittoi telkun kiinni ja alkoi leikkimään meitsin kanssa.

Tänään aurinko paistoi pitkästä aikaa. Mamma päätti että mennään katsomaan onko meidän lähelle rakennettava uusi silta valmis. Se on semmonen 120 metriä pitkä silta mistä pääsee Sipoonkorven kansallispuistoon. Mentiin ihan tuttua metsäreittiä, siellä oli tehty metsäpolun päälle leveämpää tietä. Päästiin sinne sillalle saakka ja huomattiin että se ei oo vielä valmis. Lähettiin takaisin toista reittiä kotiin päin, sekin ihan tuttu reitti. 

No siellä puolivälissä reittiä olikin työkoneita tekemässä tietä ja se keskeneräinen tie oli ihan märkä ja mudassa. Mamma päätti että nyt Nero oikaistaan kallion kautta niin on kuivempaa.

Ei vissiin kenellekään hirvee ylläri mutta mamma menetti suuntavaiston vaika oltiin vaan 500 metrin päästä kotoa. Onneksi meitsi oli mukana muuten se olis varmaan vieläkin siellä ottamassa ilmansuuntaa.


"Kato mamma on se silta vieläkin kesken...ei päästä vielä kansallispuistoon muuta kun sieltä pellon kautta niin kuin ennenkin"

"Ootko mamma ihan varma että haluut oikaista kallion kautta...no luota sitten meitsin suuntavaistoon jooko"


"Niin mamma ei tästä oo kun 500 metriä kotiin....mikä on ongelma?"

"Hehehe on tää sama kallio ollut koko ajan tässä..."

"Nyt menin sanattomaksi....on se mamma oikeesti ihan hukassa"

"Duoda duoda mamma....en nyt lähtis arpomaan niitä ilmansuuntia tässä vaiheessa, jos vaan seuraat meitsiä"


"Huoh….se tunne kun mamma vieläkin yrittää löytää pohjosen ja etelän"
 
"Hyvä mamma, viisas päätös että luovutit sen ilmansuuntien etsimisen ja seuraat vaan meitsiä"

"Kato meitsi on oppinut blogikamuilta jotka on vainukoiria että tassu pitää laittaa tälleen kun saa vainun...meitsi vainuaa nyt kodin 300 metrin päässä"

"Älä nyt mamma riuhdo vastakkaiseen suuntaan....kato tossa se tuttu tiekin näkyy"


"Juu meitsi on ihan satavarma ja tiedoksi kotiin on 250 metriä"

"No tosi kiva mamma että pääsit jo kartalle, kohta ollaan kotona turvassa"

"Tässä vielä todistusaineistoa että mamma katseli eilen mariaveitolaa kun ois pitänyt lemmikin kanssa leikkiä"




lauantai 9. marraskuuta 2019

Yllätysloma

Meitsillä alkoi yllätysloma tällä viikolla! Mamma kerto että nyt sillä on kolme viikkoa lomaa ja sitten alkaa uusi työ joulukuussa. Meitsi tykkää isäntäväen lomista ainakin yhtä paljon kun nekin. Se tarkottaa meitsille pitkiä lenkkejä ja huomiota ympäri vuorokauden. Ei ne kyl jaksa rapsuttaa lomallakaan ympäri vuorokauden mutta sen ajan kuitenkin kun ovat hereillä.

Eikä tässä vielä kaikki! Sit kun mamma menee uuteen työhön niin ei oo pitkä aika kun isännällä alkaa monen viikon joululoma. Me laitetaan sit isännän kanssa wotsappi viestejä mammalle ja kerrotaan mitä me tarvitaan ruokakaupasta. Kätevää. 

Mammalla oli eilen eka lomapäivä. Se teki melkein niin kuin oli suunnitellutkin. Meni aamulla juoksemaan ja käytiin pitkällä yhteisellä kävelylenkillä. Oli vihjaillut isännälle että ehkä leipoo korvapuusteja mut ei se sit ehtinytkään kun meni sinne uuteen autletti-kylään mikä on avattu viikko sitten. Meiltä ajaa sinne vaan 10 minuuttia.

No ei se niitä korvapuusteja sitten ehtinyt leipoa. Selitti isännälle kun se tuli töistä että onhan tässä vielä lomaa jäljellä ja varmaan joku päivä korvapuustin tuoksu yllättää kun se tulee töistä. Mamma teki yks kerta pitkä aika sitten isännälle yllätyskorvapuusteja. Isäntä tuli töistä ja huikkasi alakerrasta että onpa hyvä korvapuustin tuoksu, ootko ostanut tuoksukynttilöitä.

Ai niin ei se mamma sieltä autletti-kylästä mitään ostanut. Sano isännälle että tämä oli vain ensimmäinen tarkkailukäynti mitä sieltä löytyy ja sitten joku toinen päivä lomalla menee hypistelemään ja tekemään hankintoja.



"No niin mamma nyt olis aika mennä yhteiselle lenkille, hopi hopi!"


"Varovasti mamma täällä on tosi liukasta!"


"Pitäiskö sun mamma ens kerralla mennä ensin meitsin kanssa lenkille ja sitten vasta juoksulenkille...jotenkin tuntuu että energiataso ei siellä hihnan toisessa päässä oo ihan huipussaan"

"Näin mamma....reippaasti nyt jalkaa ylös ja rivakasti eteenpäin, ei oo bulldogin velvollisuus antaa vetoapua"



"Kato mamma tuolla se koti jo melkein näkyy, voit ottaa sitten isännän kaapista suklaisen energiapatukan niin jaksat olla autlettikylässä skarppina"


"Kiifos mamma päiväluusta, onko hyvää se isännältä pöllitty energiapatukka?"


"Joo joo mamma, mee vaan rauhassa autlettikylään, meitsi pärjäilee tässä Jätin kanssa. Mutta mitens ne isännän korvapuustit....krooohhhhh…."



lauantai 2. marraskuuta 2019

Halloveeni-tunnelmissa


Heippa pienen tauon jälkeen! Tällä viikolla on ollut se Halloveeni. Meitsi ja isäntä ei ois korvia lotkauttanut koko halloveenille mutta mamma alkoi puolessa välissä viikkoa höösäämän. Näytti isännälle ja meitsille kun oli pari vuotta vanhan halloveeni-kuvan päivittänyt naamakirjaan ja alkoi sitten kuulustelemaan että muistatteko pojat mikä hahmo mamma oli silloin. 

No mammalla oli siinä naamakirjakuvassa punainen peruukki ja jotain kirkkaanpunaista meikkiä valui suupielestä ja silmänurkasta. Sitten sillä oli semmonen musta röyhelömekko päällä. Isännän kanssa katsottiin toisiamme silmiin ja meillä oli saumaton yhteisymmärrys. Muistettiin että mamma oli noita! 

Ei mennyt putkeen kun isäntä sano sen ääneen. Mamma otti nokkiinsa ja sano että ootteko sokeita, se hahmo on viehkeä vampyyri! 

No onneksi mamma ei mökötä pitkään ja perherauha palautui nopeasti. Paitsi että mamma halus että meitsi on tänä vuonna hetken halloveeni-hahmo. Lupasi kyllä huimat kuvauspalkkiot, kolme kalkkunaleikettä. Tehtiin diili ja tuolla vikana on meitsin halloveenihahmo. Meitsi luuli että se on semmonen  Kreivi Rapula mutta mamma tuumasi että Kreivi Rakula kuulostaa paremmalta.


"Joo mamma onpas hieno halloveeni-rohviilikuva siellä naamakirjassa, punainen peruukki ja kaikki"
"Ahaa nyt tuli käsky, koko porukka alakertaan arvuuttelemaan mikä hahmo mamma on siinä halloveenikuvassa!"


"Voi voi nyt siellä kuulustellaan isäntää, toivottavasti se vastaa oikein"

"Niin mamma....on edelleen hieno halloveeni-kuva....oon samaa mieltä kun isäntä siitä hahmosta....mitä se sano?"

"Hahahaha…..ai viehkeä vampyyri ja me luultiin isännän kanssa että noita!"

"Ai meitsin pitää olla nyt hetki halloveeni-hahmo Kreivi Rapula"

"Kreivi Rapula kiittää ja kumartaa ja haluaa nyt ne kuvauspalkkiot"