sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Synttäreitä ja bulldoggiterapiaa


Pitkästä aikaa ollut kunnon äksöniä viikonloppuna. Kyl meitsi tykkää rauhallisistakin viikonlopuista mutta kiva välillä päästä pilettämään. Lauantaina aamupäivällä oltiin etsimässä siellä mamman satumetsässä aurinkoa ja löydettiin. Mamma myös teetätti meitsillä vaativan esteradan. Se oli hyvä saada päivän kuntoilut ensin niin sitten jaksaa illalla pilettää.

Niin meitsi oli kutsuttu ihmisen tasavuotissynttäreille. Siellä oli tosi kivaa porukkaa ja meitsi sai koko illan rapsutuksia ja välillä vähän huikopalaakin sen oman ruoan lisäksi.  Heh, meitsi sai aika paljon kehujakin että osaan hyvin olla kaikkien ihmisten kanssa. Mikäs siinä ollessa kun voi olla synttärisankarin lisäksi huomion keskipisteenä. Sen verran huonommat olot näytti olevan synttärisankarilla että ei vissiin saanut rapsutuksia keneltäkään. Sai se sitten lohdutukseksi synttärilahjoja ja halauksia. 




"Kato mamma nyt löyty aurinko keskeltä metsää!"

"Jaa että nytkö meitsin pitäsi suorittaa vaativa esterata että kunto pysyy hyvänä?"


"Tuo iso risuko meitsin pitää ylittää niin sitten pääsen juhlimaan..."

"Hoplaa nyt on varmaan päivän kuntoilut pulkassa ja voi keskittyä pilettämiseen!"


"Voitko mamma tarkistaa meitsinkin tukan ennen kuin lähetään pilettämään"

"Täällä sitä taksissa mennään tukka kammattuna kohti synttäreitä"

"Päivää rouva....meitsi on Nero ja mulle saa mielellään antaa huikopaloja"


"Siellä taitaa olla pieni herkku tulossa meitsiä kohti...."


"Njam njam....kiva tapa tutustua"

"Haloo kaikki meitsi on täällä jos joku haluaa rapsuttaa ja vastaanottaa bulldoggiterapiaa!"


"Hyvin toimi meitsin mainoslause, aika moni on halukas bulldoggiterapiaan"

"Joo meitsi on joustava, kaikille löytyy tänään aikaa bulldoggiterapiaan!"


"Heh...on kyllä kivaa porukkaa talo täynnä ja osaavat arvostaa rapsutusterapiaa"

"Samaa mieltä isäntä....mammalla alkaa olla jo aika kova kailotus tässä vaiheessa. Ehkä kohta tilataan taksi niin ei sitten mammaakaan väsytä liikaa huomenna"

"Ei se varmaan haittaa jos tässä odotan taksia....helpompi tarkkailla mammaakin"


"Nyt ei jaksa enää tarkkailla mammaa....herättäkää kun taksi on pihassa!"

"Just....heti kun vähän nukahdat niin mamma antaa hyvänyön suukon. Pikkasen noloa"

lauantai 11. tammikuuta 2020

Kuutamossa ja Satumetsässä


Tänään on menty pitkästä aikaa pitkät lenkit kun meitsin lääkekuurista on jo melkein viikko.
Aamulla oltiin mamman kanssa kuutamolenkillä. Mammalla alkoi taas kesken lenkin mielikuvitus laukkaamaan kun se näki sen kirkkaan kuun paisteen.

Mamma kerto että tiesitkö Nero että polveudut sudesta ja saduissa sudet ulvoo kuutamolla. Sitten mamma kysy että tekeekö mieli Nero ulvoa kuun loisteessa. No ei tehnyt mieli ja mamma sano että ehkä se vaatii lisäksi jonkun vampyyrin. En tiedä mikä se vampyyri on mutta ei sen niin väliä kun usein en ymmärrä niitä mamman satuja eikä tuo ole arkea silti haitannut.

Iltapäivällä mentiin kansallispuiston metsään. Mamman mielestä se on satumetsä kun siellä on niin nättiä. Siellä metsässä on semmonen puro. Sinne pääsee vaan jyrkkää rinnettä pitkin niin mamma ei oo ennen halunnut sinne. Tänään mamma oli rohkealla päällä ja omien satujensa lumoissa niin laskeuduttiin puron varteen. Olihan siellä purolla kiva käydä vaikka meitsi joutu vetämään mammaa että pääsi takasin rinnettä ylöspäin.


"Ei nyt mamma oikeesti tee mieli ulvoa vaikka on kuutamo, tuo ääni joka kuuluu tulee meitsin vatsasta kun on aamupala vielä saamatta"

"Nyt mennään kansallispuistoon tai siis mamman mukaan satumetsään"

"Kiva vihdoinkin mennään katsomaan puroa! Mamma varovasti sitten rinnettä alaspäin!"
"Onkohan tuolla ahvenensinttejä niin kuin mökkijärvessä..."

"Hei odottakaa tuolla taitaa olla ahvenensintti talvipesässä!"


"Reippaasti nyt mamma siellä takana, ei meitsiä oo luoto noin isoa taakkaa vetämään ylämäessä!"


"Kivaa olla satumetsässä, hopi hopi!"


"Se vaan jäi mietityttämään että miten ne ahvenensintit tarkenee sitten kun tulee jäätä katoksi"


Tässä vielä pari videota satumetsän lenkiltä












maanantai 6. tammikuuta 2020

Voitettu lenssu



Meitsi ei olekaan päivitellyt mitään vähään aikaan ja se johtuu siitä kun on ollut lenssu ja kunto vähän alamaissa. Joskus joulun jälkeen meitsille tuli köhä ja mentiin koko porukalla lääkäripäivystykseen. Tai siis isäntä ja mamma tuli mukaan, Jätti ja Yksisilmä-Nallukka jäi kotiin.

Siellä otettiin verta meitsin tassusta ja lääkäri sano että tulehdusarvot on korkealla. Mamma ihmetteli että miten semmonen köhä tulee vaikka on kaikki rokotukset ajantasalla. Lääkäri sano ettei se rokotus estä lenssua mutta tulee ehkä miedompana kun ilman rokotusta. 

Meitsille määrättiin semmonen antipioottikuuri.Yök, kolme kertaa päivässä piti niellä tapletteja. Lenkkeillä ei saanut kun ihan vaan jutskan ja pissan verran. 

Nyt se antipioottikuuri on syöty ja meitsi oli jälkitarkastuksessa. Kaikki arvot oli taas normaalit ja eipä oo enää pitkään aikaan yskittänyt. Nyt saa alkaa pidentämään pikkuhiljaa lenkkejä.

Mamma luki tänään ääneen meitsille, Jätille ja Yksisilmä-Nallukalle niitä lääkärinraportteja. Tai oikeastaan vaan ne lääkärin sivuhuomautukset. Niitä sivuhuomatuksia oli kolme. Ekalla käynnillä "Pikaista paranemista kiltille Nerolle!" ja tokalla kerralla "Nero on ruumiinkunnoltaan lievästi ylipainoinen" ja "Hyvää viikonloppua reippaalle Nerolle"

Tuosta "lievästi ylipainoinen" en oo ihan varma tarkottiko se tohtori meitsiä vai mammaa mutta molemmat ollaan nyt joulunjälkeisellä niukalla herkulla. 


"Meitsi on täällä turvaluolassa niin kauan kun mamma imuroi, sen jälkeen mamma pitää tiedotustilaisuuden niistä lääkärikäynneistä"


"No mamma alapas nyt lukemaan mitä huomautuksia se tohtori on sinne raportteihin kirjottanut!"


"Joo kuulostaa ihan meitsiltä tuo kiltti Nero!"


"Jaa lievästi ylipainoinen..."


"....ettei nyt vaan mammaa tarkoittais sillä ylipainolla..."