Vaatteet kelin mukaan

 

Myrskytuulta ja sadetta, sano mamma kun töistä tuli. Puheli siinä itsekseen, että kyllä meidän Nero on vaan lähdettävä lenkille vaikka tulis vanhoja akkoja taivaalta. En nyt pysynyt yhtään kärryillä, miten se mamma vois yhtäkkiä taivaalta tulla.

 

Ei meitsiä mitkään myrskyt pelota eikä vesisateet, enkä välitä sään mukaan pukeutumisesta. Mamma sitä sanoo että vaatteet pitää olla kelin mukaan ! Ihan totisella naamalla sano tänäänkin kun tuli ulkovesta sisään lakerikorkkarit jalassa.

 

Meitsi joutui pukemaan tänään sherlokki-viitan, ei oo oikein mun juttu tuollaiset viitat ja vaatteet. Se on sitä paitsi vieläkin iso vaikka ollut mulla jo monta vuotta. Sit siellä on ne kumilenkit mitkä tulee takareisin ympäri. Ne vaan ikävästi liikkuu ja hankaa sieltä kulkusten vierestä. Joutuu sitten meitsi illalla taas puhaltelemaan pää takakoipien välissä.

 

 

"Onko ihan pakko ? Ei tää edes oo mun turkin kanssa sävy sävyyn ja teddy-kaulus on nolo kun on vielä plussa-asteitakin"

"Ei mua kukaan uskalla tulla nuuhkimaan kun näytän ihan avaruusoliolta"



"Kuule possu....ei mennyt iltalenkki ihan putkeen. Mun piti olla kylän kingi niin näytin ihan joltain EETEE:ltä."



  

 

"No ei kai noita myrskyjä ole kovin usein niin saa pukeutua ihan omaan turkkiin"

"Kiva possu kun ymmärrät....etkä naura...ainakaan paljon...pthyyyy..."

Karvisen kanssa Pikkujouluissa

Onkos teillä kamut ollut paljon pikkujouluja tänä vuonna ? Meitsillä vaan yhdet ja ne oli eilen. Sain vielä isäntäväen autokuskiksi mennen tullen niin oli helppoa siirtyä juhlapaikalle ja takaisin kotiin.

 

Ohjelmasta en tiennyt etukäteen ihan tarkkaan mutta juhla-emäntänä oli se Pipsa joka oli syksyllä meillä ja toi mulle sen härän jutskan. Vieläkään en tiedä mikä siinä jutskassa emäntää niin nauratti.

 

Nämä oli kuulemma sellaset räätälöidyt pikku-joulut meitsille. Paikalle ei ollut kutsuttu mun lisäksi kun joku Karvinen. Niin ja sitten mun isäntäväki pääsi siinä siivellä kun olivat mun kuskeja.

 

Oli kyllä parhaat pikkujoulut ikinä, lahjojakin sain. Karvinen nyt oli aika totinen kaveri

 ja kova kyyläämään mutta ihan hyväsydäminen kuitenkin"

 

 

  

"Joo Pipsa meitsille sopii hyvin aloittaa pikkujoulut mun lahjoilla"

"Kiitos Pipsa hieno paketti, saako jo avata ?"

"Mums...mumms...mitä kaikkee täällä...Karvinen on kova kyttäämään"



"Mitäs täällä...siankorva ja....jeeee härän jutska !"



"Jätetään paras viimeiseksi, aloitetaan sian korvalla.. pitää pikkasen vahtia kun vieläkin toi Karvinen tuolla tuijottaa !"

"Nyt pienet suun huuhtelut niin maistaa paremmin härän jutskan"



"Ai mammakin on saanut kahvia...miten sen laihdutuskuurin kansssa ?"

"Tää jutska on niin paras...en raaski syödä kaikkea kerralla. Pipsa varmaan pakkaa mukaan niin voin nauttia kotona loput. Sorry Karvinen en kyl anna tästä sulle"

"Kiitos Pipsa pikkujouluista ja kun hommasit mulle kaverinkin. Pikkasen oli totinen Karvinen mutta ehkä sitä jännitti eka kerta meitsin seurassa."

Hyvinkasvatettu koira

 

Mamma kertoi tänään töistä tullessa, että oli vahingossa syönyt paljon pullaa ja nyt olisi sitten ylimääräinen juoksulenkki kävelylenkin tilalla. Se oli jo ennen kahdeksaa aamulla syönyt joulutortun ja sitten oli ollut vielä puustejakin tarjolla niin oli ottanut ainakin parikymmentä pikkupalaa niistä pullista. Silleen oli vahingossa syönyt niin paljon, että kuulemma vatsa oli ihan pömpöllään. Mitä meitsi nyt katteli niin samanlainen pallomaha sillä oli jo aamulla lähtiessä.

 

Tilanne oli kuitenkin se, että meidän oli mentävä juoksemaan se pömppömaha pois. Meitsi juoksee ihan mielellään paitsi ylämäet kun mamma kiristää hihnaa ja puuskuttaa niin että nolottaa jos on muita lenkkeilijöitä lähellä.

 

Ennen lenkkiä mamma vielä kerto että töissä oli ollut puhetta koiran kasvattamisesta ja se oli kehunut että on hyvin kasvattanut bulldogginsa. Meillä kun ei koira saa olla mikään lauman pomo eikä dominoida ja manipuloida...siis näin oli mamma kertonut.

  

 

"Valmiina pullalenkille hölkkäämään mamman pömppömaha pienemmäksi !"

"Valot päälle ja menoks !"



"Meillä ei koirat määrää tahtia mutta nyt on mamma jo nukkumaanmenoaika, ei enää mitään tooksouta sieltä telkusta !"


Aiemmin aamulla......

 

 




"Hei hei mamma, tule ajoissa töistä kotiin ettei lenkki ja ruoka-aika viivästy"

Ensilumi

 

 

Tänään aamupalan aikaan mamma luki blogikamujen päivityksiä. Se kertoi että ainakin Iivari ja Myrsky & Tuisku on saaneet ensilumen ja peuhaavat siellä hangissa pallojen kanssa ja muuten vaan. Mamma huomas myös että sopivasti kamuilla oli lunta vatsaan saakka niin putsaa hyvin vatsakarvatkin. Ei tarvii sisään tullessa karheella pyyhkeellä hangata kurajälkiä ja roskia.

 

Meillekin oli kuulemma satanut takapihalle ensilumi.

Meitsikin innostu noista ensilumijutuista ja päätin pyytää heti aamujogurtin jälkeen takapihalle pelmuamaan lumessa. Mammakin vois kuvata talvikuvia meitsistä siellä hankien keskellä. Taas oli mammalla kaikki valmiina uutta, talvista blogipäivitystä varten.

 

 

"Tänään on pikkasen kiire aamupala-jogurtin kanssa, pitää päästä äkkiä takapihalle peuhamaan lumessa !"

 

 

"Siellä sitä valkosta jo näkyy, mamma avaa taka-ovi niin lähetään ottamaan lumihanki-kuvia"

"Ei mamma yllä hanki ihan vatsakarvoihin saakka, haittaaks se ?"



"Ei oikein tee mieli tehdä bulldogin kuvia hankeen, voi tarttuu nurmikkoa selkään"



"Olis se mamma voinut jättää mainitsematta meidän takapihan ensilumen...turhaan vaan innostuin"

"Pitää sit leikkiä maastoutumisleikkiä...hehe siellä mamma nyt huhuilee että minne se kuvattava häipyi" 

"Eipä siitä ensilumesta nyt kauheesti iloa ollut. Onneksi en innostuksesta pää edellä suoraan kuistilta hankeen hypännyt"

"Mut toisaalta...vois siitä ensilumesta jotain iloa olla..."

"Pienet maistiaiset"

Jännitystä lääkärissä

Eilen se vasta oli jännä päivä. Lääkärireissu tiedossa niin koko päivä piti odottaa ja jännittää. Meitsi ei vaan ikinä totu olemaan rento siellä lääkärissä. Mamma aina sitä samaa hokee ettei Nero tarvii jännittää mutta ei se auta. Kyllä mun tarvii.

 

Vaikka hyvin on tiedossa, että siellä saa aina kehuja ja namejakin niin silti on pelko hännän alla kun astuu siitä ovesta sisään. Ei siellä edes ikinä satu mutta jotain jännittävää siellä on. Pakko olla pikkusen varauksellinen joka kerta.

 

Ai niin se juttu miksi mun sinne piti mennä, pikkasen on kutittanut päätä ja tassuilla oon rapsutellut kirsun ympäristöä pari viikkoa. Aika vähästä se mamma huolestuu. No okei on meitsi puskenut iltaisin sohvaakin, silleen se kutina helpottuu.



"Hui tänään on se lääkäripäivä. Mamma tietää että meitsiä jännittää niin ei varmaan komenna pois lakanoistakaan"



"Täällä ollaan ja taas sama juttu. Jännitys tuli mukaan"

"Jos pikkasen kuitenkin merkkaan niin mamma osaa ostaa oikean pussin lähtiessä"

"Hehe....ai meitsi on iso ja komea maskotti...kiitosta vaan lääkärille"



"No niin mamma oliks tää nyt tässä ? Sama se kumpaa päätä tutkii...ainakin mulle"



"Jaaha...ai korvan tarkistus..."

"Ja korvanäytekin..."



"Nyt sitten odotetaan labratuloksia...tuo on muuten saman väristä kun mamman viikonloppudrinkki..tais olla keeteetä"



"Odottavan aika on pitkä..."

"Ai oli ihan terveet korvat, kivaa !"

"Mitä...nenäpunkki-epäily ? Varmaan emännästä tarttunut kun se antaa niin paljon turpapusuja"

"Moi pitäis olla Neron nimellä nenäpunkkilääke ! Oikeastaan vois olla mamman nimellä kun
meitsi epäilee että voi olla siitä tarttunut mun kirsuun"

"Kiitos ja näkemiin...oon kylläkin oikeatassuinen"

Sadepisarat

Mun mamma ei tykkää näistä sateista. Kuulemma tukka ja kengät kastuu ja ei voi pitää lenkillä silmälaseja. Lasit menee huuruun ja sadepisarat jää lillumaan pinnalle, ei sitten näe eteen eikä taakse.

Mitä se siitä semmoista numeroa nostaa, onhan sillä niitä piilareita ja roikkuluomet mitkä estää sadepisaroiden menoa ripsiä pidemmälle.

 

Tänään aamulenkillä sato kieltämättä aika kovaa ja mamma sano rumia sanoja kun kompuroi pimeässä. Sitä se teettää kun ei sitten kuitenkaan laittanut niitä piilareita. Rillit huurussa yritti pysyä meitsin vauhdissa ja kankea kun on niin siellä se sadatteli remmin toisessa päässä.

 

Ei onneksi mitään vakavempaa sattunut ja tultiin taas hyvässä sovussa kotipihaan. Mamma piirsi pihalla sormella viivat rilleihin niin näki mistä pitää auto kiertää ettei tule kolhuja peltiin.  

 

Tuossa se ennen töihin lähtöä laittoi ekstra kerroksen meikkiä ja triplasuihkaukset hiuslakkaa siltä varalta jos sade kastelee.  Matkaa taivasalla on kotipihalla 7 metriä ja työpaikan pihalla 20 metriä, koskaan ei tiedä jos sateenvarjo vuotaa.

 

Meitsille huusi makkariin että ei saa Nero sitten taas kaivautua sinne lakanoihin kun ne haisee sitten märälle koiralle. Paraskin komentelemaan kun märkä hiuslakka se vasta pahalle haisee ja vielä triplamäärä.

 



"Olipas sateinen aamulenkki, komentaakohan mamma suihkuun vai tuleeko kohta sen pyyhkeen kanssa heilumaan"



 

"Sulla on mamma vieläkin rillit huurussa, ei se oo mun takatassu !"

 



"Hei hei mamma hyvää työpäivää ! Täällä päiväpeitteen päällä, en mee lakanoihin"



"Nyt se menee tosta oviaukon ohi....ei varmaan huomaa kiireissään mut paree piilloutua"

"Huh sinne meni hiuslakkoinensa...eiköhän lakanatkin päivän mittaan kuivu. Turkki ainakin kuivuu paremmin kun tuossa karhean päiväpeiton päällä"



"Moi mamma, oliko kiva työpäivä. Oon ollut kiltti poika, kiitos tuliaisesta. Kastuko sulla tukka aamulla kun on noin lanassa ?"



Vitsikäs sunnuntai

  

Meitsillä on ollut kiva sunnuntai. Hyvää ruokailua, maastolenkkeilyä ja päivätorkkuja koko perheen kanssa. Ainut mikä vähän latisti päivää on se mamman huono huumorintaju.

 

Se teki tänään kaalilaatikkoa ja meitsi tietää, että siihen laitetaan jauhelihaa. Tiesin olla kytiksellä kun kaalit alkoi pannulla haisemaan. Siellä keittiössä olis sitten myös tuoretta jauhelihaa ! No se mamman huono vitsi liittyy just tohon jauhelihaan ja kaalilaatikkoon. Siitä enemmän sitten kuvien kera.

 

Maastossa oli kiva lenkkeillä ja ai että tuntu kivalta tassuista kun noustiin sellaista mutaista ja märkää mäkeä ylös. Mamma vaan tuskaili että lenkkarin pohjassa on niin paljon mutaa että näyttää ihan moon bootseilta ne tossut. Siellä maastossa jo määräs meitsillekin lenkkisuihkun sitten kotona. Olis vaan tuntunut niin kivalta se muta siellä varpaiden välissä, on se kumma kun ei mamma tajua että ihmisten lisäksi bulldogillekin tekis mutanaamio hyvää. Meitsi vois ensin pitää tassuissa pari tuntia ja sitten mamma laittais ne yöksi naamaan. Se olis hyvää kierrätystä ja muotiakin. Mamma vois näyttää kerrankin maanantai-aamuna pirteeltä, ennen kuin pesis mudat pois.

 

Nyt on jo ilta ja mun mielestä perheen pitää puuhastella yhdessä eikä katsella mitään telkkua. Mamma meinas jos rentoutua jäätelökupin kanssa draaman äären, meitsi joutu muistuttamaan että sunnuntai on perheen yhteistä aikaa eikä mitään yksilösuorituksia. Annoin sen kuitenkin katsoa draamaa niin kauan että sai jäätelökupin melkein tyhjäksi ja meitsille sitten siitä jämät.

 

  

"Mamma ei naurata ! Täähän on kaalia eikä mitään jauhelihaa !"



"En syö...eikä ole hyvä vitsi"

 

No nyt on bulldogin eväät...pistä se kaali vaan sinne uuniin niin ei tarvii huudella että
*hyi hyi  Nero mikä täällä leijuu *

"Oli se jauheliha hyvää, nyt voin vähän nauraa sille kaalijutulle"

"Puuhastele mamma vaan loppuun se kaalilaatikko...meitsi nakertelee eilistä luuta tässä"

 



"No ihan vitsillä vaan toin tähän maton päälle...hehe naurattaako ?"



"Kato mamma miten paljon mutaa...tästä keräilen sulle samalla mutanaamiota"

"Varovasti mamma nyt sen jäätelön kanssa ettet kaavi kuppia ihan tyhjäksi"