Taktikoiden

Lauantaipäivä ja lauma koossa, mikäs sen mukavempaa. Perjantai-ilta menikin yksin taloa vahtiessa kun isäntäväki oli jossakin veepeekoolla synttärijuhlissa. Taisin olla jo yöunilla kun tulivat kotiin. Emäntä oli tavallistakin äänekkäämpi ja alkoi jo ulko-ovelta kailottamaan *Nerooo...Nerooo....missä jätkä....tule tänne....mami on kotona....tänne....tule tule !!*  Eikö se olis voinut tulla meitsin luo kun  tiesi varmasti että mut löytää makkarin sängyltä,  lakanoista pöyhimästäni poterosta. Itsellään oli vauhti päällä niin oletti että kaikilla muillakin on. Mitenpä uskollinen koira muuten voi siinä tilanteessa toimia kun lampsia emännän luokse kesken hyvien painajaisten.

 

Isäntä oli ollut samoilla synttäreillä mutta piti ihan matalaa profiilia. Oli jo nukkkumassa ennenkuin emäntä oli saanut kengät jalastaan. Mun emäntä on muuten taitava kun se osaa kävellä portaita ylös ja samanaikaisesti heittää kengät jalastaan. Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostosteeveessä sanotaan. Emäntä osaa puhua juhlien jälkeen monesta asiasta yhtäaikaa. Voitte varmaan arvata kelle se niitä juttujaan kertoi kun isäntäkin oli jo onnellisesti unten mailla.

 

Ensinnäkin se kehui meitsille kuinka hyvää ruokaa siellä juhlissa tarjottiin. Oli kuulemma syönyt ruokaa ja jälkiruokaa niin paljon että tuskin pystyy edes nukkumaan ihan heti, vatsa oli vieläkin ihan täynnä herkkuja. Uskollisena koirana kuuntelin myötätuntoisena ja katselin kuinka kasasi itselleen suuren suurta jäätelöannosta. Pari lusikallista meni kupin ohikin siinä kiireessä. Sitten vielä pussista suklaahippuja annokseen, joka siis hautautui näkymättömiin sinne hippujen alle. Tämän meitsi on nähnyt monta kertaa aikaisemminkin ja sen takia tiedänkin että alkuviikosta kun emäntä astuu punnitusvaa'alle niin tuskailee niitä viikonlopun aikana kertyneitä nesteitä. On se kumma kun meitsillä vaaka näyttää liikaa niin vähennetään heti herkkuja, eikös nekin ole vaan niitä kertyneitä nesteitä mitkä ei tarvii mitään toimenpiteitä...tai ehkä sen muutaman ylimääräisen lasillisen vettä.

 

Siinä jäätelöannostaan hotkiessa kertoi vielä kivoista ihmisistä, musiikista ja tanssimisesta. Kehui myös kampaajaansa joka oli päivällä laittanut tukan nätisti. Huomasinkin että ne kolme kullanväristä hiuskoristetta, jotka oli lähtiessä takaraivon kohdalla, olivat nyt lähellä hiuslatvaa. Tämänkin tiedän kokemuksesta, seuraavana päivänä ne napsahtelee meitsin tassun alla ja sitten sattuu.

 

Tunnin verran siinä tais mennä kun mulle kerrattiin illan kohokohdat, onneksi se ei innostukseltaan huomannut että meitsi nukkui sitä kuuluisaa 'koiran unta'. Silmät kiinni ja tarvittaessa pieni yläluomen nosto niin kailottaja luulee että sitä kuunnellaan. Tällä kertaa siitä emännän kovasta äänestä oli hyötyä kun se ei kuullut sen yli meikäläisen kuorsausta.

 

Nyt onkin jo lauantai ja emäntäkin enimmäkseen matalalla profiililla. Pitkä metsälenkki koko lauman kanssa ja paluu siinä mielessä arkeen että meitsi saa taas olla se huomion keskipiste.

 

 



"Metsälenkissä on se hyvä puoli kuulemma, että pysyy vatsanalus puhtaana. Ei tule kuraläiskiä eikä meitsiä tarvi viedä suihkuun. Juttu on vaan niin...meitsi rakastaa lämmintä suihkua....piti alkaa taktikoimaan miten saan sitä kuraa vatsan alle ja pääsen rentoutumaan lenkin jälkeen suihkuun. Tässä ollaan ihan alkumatkassa ja ei tästä kyllä mitään kuraa roisku"




"Ei tästä kallion päältäkään mitään kuraa roisku. Muutama tippa vaan, tällä ei vielä suihkukierrosta saa"



"Meitsi määräsi reitin niinkuin yleensäkin, tällä kertaa kuuluikin kielto että ei sinnepäin koska siellä on kuraista"



"Ei kuulemma tännekään päin ! No jostain mun pitäis kyllä sitä kuraa saada vatsan alle tai voin unohtaa lauantain koti-span palvelut"

 

"Tämä on tavallaan nyt tämän tarinan mainoskatko.... vain pieni yksityinen hetki poissa kameran edestä...palataan mainoskatkon jälkeen"

 

"I'm back ! Hehheheee arvatkaa minkä mä näin heti mainoskatkon jälkeen !"



"No kuralätäkön ! Emäntä ei ehtinyt nähdä ajoissa ja komentaa...mutakylpy läpijuosten eestaas on vaan niiiin rentouttavaa !"

"Kröhöm....tultiin just metsälenkiltä. Rentouttavaa lauantaita kaikille !"

Aktiviteetteja kaamokseen

Kaamosta pukkaa pohjoisessa, tv-uutisissa kuuluttivat. Se on ilmasto ja säätilat muuttuneet todistettavasti viime vuosina niin väitän että tuo kaamoskin on siirtynyt pohjoisen lisäksi tänne etelän leveyspiireille. Ne kaksi tämänhetkistä luonnon pääväriä, harmaa ja musta, voisko paremmin kuvailla kuin sanalla kaamos. Meitsillä on ainakin epäselvää ikkunasta ulos katsoessa, mikä vuorokaudenaika on menossa. No ehkä yön erottaa muista tunneista siitä että talosta kuuluu kuorsausta ja tv on kiinni.  

 

Tällaisena kaamosaikana ei ulkosalla viitsi ylimääräisiä touhuta. Lumikin suli ja kura tuli.

Siitä kurasta on se ilo, että emäntä vie aina lenkin jälkeen kylppäriin suihkuun. Se on aika rentouttavaa, ihonlämpöinen vesi kuraiselle turkille suihkutettuna. Tullut pari kertaa mieleen, että olishan se poreamme mukavaa vaihtelua ja ei tarvis neljällä jalalla seistä, vois kellua rennosti poreiden kutittaessa turkkia. Ei ole emäntä ymmärtänyt mun kehon kieltä kun ei ole ammetta näkynyt.

 

Meitsihän ei jää liikoja murehtimaan kaamoksen ankeutta. Ihan itse olen keksinyt sitten enemnän niitä sisätilan aktiviteetteja. Sitten kun kelit kun kuivuu ja päiväsaikaan ei tarvii käyttää heijastinliiviä, silloin meitsi keskittyy taas enemmän niihin ulkoharrastuksiin.

 

 

"Kivasti rentouttaa....pikkasen vielä siihen lapaluun kohdalle kiitos.."

 

"Hei me leivotaan ! Kohta tuoksuu uunissa ja kotona ihana pulla...tai vaihtoehtoisesti ei niin hyvä tuoksu ja palohälytin vinkuu kun emäntä puhuu puhelimessa liian kauan Tyttären kanssa"

"Tässä uudessa, joulunpunaisessa ja ruipelossa Tyttiksessä on se hyvä puoli että sitä on helppo riepotella ja asetella vaikka vinoneliöksi. Vaihtelua sekin ja vaatii aktiivista otetta. Sikari sen kunniaksi"

"Koemaistajan tehtävä on myös aktiivista työtä. Tässä menossa emännän tekemä mustikka-mansikka smoothie. Annoin tarkoituksella hyväksymisen vasta neljännen lusikallisen jälkeen. Emäntää on joskus aika helppo juksata."

"Tässä menossa jo smoothien jämät. Lisätehtävänä mulla on tuurata astianpesukonetta, taas aktiviteettia ja lisäksi säästöä sähkökuluista.  Ei saa kuulemma kertoa vieraille kun tulevat meille dinnerille"

"Koirien Älypeli. Päivä kuluu kaamoksenakin tosi nopeasti kun vaan itse pitää vireyttä yllä"

Joulunpunainen hässäkkä

Meitsi on huomannut, että tällä hetkellä aika paljon kuulee jokapuolella sanan joulu. Mulla on semmoinen muistikuva, että silloin laitetaan se possu uuniin. Se on ainut hetki kalenterissa kun meitsillä on vapaata kylän vahtimistehtävistä. Sinä päivänä toimin vain ja ainoastaan paistivahtina.

Se on vaativa tehtävä, possu ei saa jäädä raa'aksi, ei saa paistua kuivaksi ja ei saa mennä kesken kaiken paistivahdin suuhun. Tuo viimeinen on se haastavin.

 

En osaa sanoa onko se joulu jo lähellä, ei ole possua verkkoasussaan vielä näkynyt. Emäntä kyllä mainitsee usein sanan joulu. On puhunut ainakin joulukorteista, jouluvieraista, joululahjoista ja joulusiivouksesta. Taidan muuten mennä ihan omatoimisesti johonkin koirahotelliin sen siivouksen ajaksi, mukavampi tulla sitten siistiin kotiin. Sitten on vielä yksi joulu-sana mikä toistuu melkein päivittäin. Se on joulun-punainen.

 

Emäntähän on tunnetusti pinkin sydänystävä. Pinkit ruusut, pinkit kynnet, pinkit meikkipussit, pinkit paidat. Sille olis niin helppo myydä vaikka pinkki ulko-ovi jos sais kaikesta itse päättää. Onneksi siinä pentueessa mihin meitsi synty ei ollut yhtään pinkkiä bulldoggia, ei olis ehkä ekana meitsiin kiinnittänyt huomiota kun kävi valkkaamassa.

 

Joulun lähestyessä emäntä laittaa pinkin syrjään. Se on ihme juttu kun alkaa kotiin ilmestyä kynttilöitä ja koristeita mitä se kutsuu Joulun-punaisiksi. Jokunen liinakin tulee pöydälle, ne on kuulemma niitä joulun-punaisia. Pinkit paidatkin saa olla ihan rauhassa vaatekaapissa. Sieltä kaivetaan esiin muutamat joulun-punaiset ja sitten kun mennään kyläilemään tai juhlimaan niin sävy sävyyn joulun-punaiset kengät. Parempi ehkä niin kuin joulun-punainen paita ja pinkit kengät.

 

Enpä aavistellut ennen lauantaita, että sain myös itse tuta Joulun-punaisen kirouk....siis taian.

Emäntä tuli tohkeissaan posket joulun-punaisina ostoksilta ja huikkasi mulle *Nero nyt saat uuden Tyttiksen, joulun-punaisen !" Siis jos muistatte niin Tyttis on mun rakas matto, jossa on vuosien saatossa meitsin suurella vaivalla makaamat tuoksut ja karvan pätkät. Ihanan pehmeä ja aromikas, meitsin oma Tyttis.



 

"Lauantai-aamuna lenkin ja aamupalan jälkeen Tyttiksen päällä rentoutuen"

"Emännän höpötellessä joulun-punaisista asioista muistelin aikaisempia jouluja. Meitsillä on vaativa tehtävä paistovahtina. Pesti alkaa jo ennen possun uuniin laittamista"

"Meitsi oli isännän kanssa päivälenkillä ja jotain uskomatonta oli sillä aikaa tapahtunut. Tyttis oli hävinnyt ja tällainen rääpäle rullattu tilalle. Kuulemma joulun-punainen. Ei ollut kiva ei. Näytänkö rennolta, lelujen kanssa leikkivältä bulldogilta...?"

"Voitte kuvitella miten kivaa....yksi jalkakin jumittui vatsan alle kun oli niin uuden karhea alusta verrattuna rakkaaseen Tyttikseen"



"Ai....kylkiluihin sattuu kun tää joulun-punainen on niin ruipelo. Tyttis oli niin paksu ja pehmeä"

"Meitsi teki löydön kun isäntäväki oli saunassa ! Tyttis oli rullattu ulko-oven eteen. Emännän tullessa vilvoittelemaan annoin ymmärtää....jos Tyttis lähtee niin meitsikin lähtee !"





"Emäntä vaan ensin naureskeli että voi pientä Neroa mutta uskoi sitten kun näki mun totisen ilmeen. Sovittiin, että Tyttis menee talliin vain toistaiseksi. Bulldoggeja aina kuvaillaan jääräpäisiksi, enpäs olekaan koska annoin emännälle luvan pitää koko loppuvuoden sitä joulun-punaista"

Pikainen talvimasennus ja toipuminen

Talvi olis kivempi vastaanottaa jos se ei tarkottais, että meitsin kaikista paras lenkkireitti järven rannalla menee pois käytöstä. Ei ole kuulemma talvikunnossapitoa kävelijöille, vain suksilla pääsee jos haluaa. Tänään huomasin jo enteitä talviteloille menemisestä, järvi oli osittain jäätynyt. Onneksi järven jäätyminen ei vielä estä niillä reiteillä lenkkeilyä, se on se lumi joka sen ratkaisee.

 

 

 

"Oho, järvi jäässä ! Meitsillä ollut tapana puolimatkan krouvissa tarkistaa veden pinnalta oma rohviilikuva, onko jakaus suorassa. Näillä reiteillä ei koskaan tiedä mikä neito sieltä puskista tulee. Ei tuosta samealta jäänpinnalta heijastu yhtään niin hyvin se oma naama"



"Tuolla kauempana olisi sula kohta mutta mamma ei anna mennä katselemaan"

"Älä nyt vaan luontoäiti sitä luntakin viskaa, vähän liikaa olis yhdelle päivälle järven jäätyminen ja päälle vielä lumisade"

"Mitä kieltä se luontoäiti oikein ymmärtää... samalla hetkellä alkoi sataa ensimmäiset lumihiutaleet. Voih...heippa Kuusijärvi talven ajaksi....nähdään keväällä jäiden lähdön aikaan. Paitsi jo mamma ostaa mulle sukset niin kiertelen sitten tuttuun tapaan järven tällä puolella"

 

"Emäntä oli innoissaan lumesta ja laittoi valoja puihin ja lyhtyyn. Mulla ei oikein noussut pikkujoulu-tunnelma, pyöri enemmän se järvireitti mielessä"



"Meinasin jo hautautua lumeen ennenkuin emäntä huomasi apaattisen ilmeeni. Ymmärsi vissiin lopulta yskän koska lohdutteli, että talvella mennään sitten muita reittejä ja enemmän koirapuistoon"

"Siinä se tunnelma sitten pikkuhiljaa nousi ja loistettiin jouluvalojen kanssa kilpaa. Onhan se talvi sittenkin ihan kivaa aikaa"

Eetu maineen pelastaja

Viikko se on jo hyvässä vauhdissa. Meitsi on aika hyvin jo fyysisesti toipunut viikonlopun vatsapöpöstä. Siinä pöpössä on se hyvä puoli että mulla on vieläkin näin toipilas-aikana erikoisruokavalio. Kanafilettä keitettynä, kanalientä, raejuustoa, riisiä ja pikkuhiljaa jo nappuloitakin kupin pohjalla. Sekin on ollut erityisen mukavaa kun ei ole tarvinnut huomiota kerjätä, emäntä vahtii koko ajan että meitsillä on kaikki hyvin. Mulla on varmaan kohta paljas kohta korvan takana kun se on niin paljon rapsuttanut. Ei se haittaa, karvat kyllä kasvaa takaisin sitten kun saan taas vain sen 100 % huomiosta ja rapsutuksista.

 

Se niistä hyvistä puolista vatsapöpön myllertäessä. Henkisesti ollut rankkaa kun emäntä on ottanut asiakseen tiedottaa koko kylälle, että meidän Nerolla se on/on ollut vatsatauti. Miettikää nyt, haluaisitteko että omasta vatsataudista tehtäis tiedote, vaikka lentolehtisiä ja tiputettais ympäri kylää. Mun emäntä on kailottanut kaikille, jotka on ollut kuulolla, että tämä bulldoggi se on ollut läpipasko muutaman päivän. Yleensä kun tulee aikaisemmin tuntematon koirankävelyttäjä vastaan ja pysähtyvät juttelemaan niin meitsi on esitelty kunniallisesti: *amerikanbulldoggi 4,5 vee, nimi on Nero ja luonne on lempeä*. Tässä muutamana päivänä se esittely on ollut vähemmän kunniallinen: *amerikanbulldoggi Nero, sillä on vatsatauti*

 

Vähän mua on hävettänyt... ja eikö se emäntä ole lukenut koirakirjoista, että me johtavat urokset emme saa näyttää laumalle heikkouksia tai menetämme auktoriteetin. Meitsi on tässä vuosien saatossa nimittänyt itsensä *Kylän Päävahtikoiraksi* niin olis tosi tärkeetä säilyttää vankkumaton luottamus kyläläisiin. Nyt kun ne kuulee, että meitsi ravaa puskassa joka huikopalan jälkeen niin luottamushan siinä kärsii. Vahtikoiran pitää olla teräkunnossa ympäri vuorokauden.

 

Toiseksi mulla on pelko, että itselleni merkkaamani tyttökaverit lähtee toiseen leiriin. Kuka nyt haluis tunnustaa olevansa *sen vatsatautisen bulldogin tyttöystävä*. Nyt täytyy kyllä katkaista huhulta (vaikka totta onkin) siivet. Voin sitten taas lesona kävellä kyläraittia, kuono kohti uusia reviirejä ja seikkailuja.

"Parasta toipilaana olemisessa on ne ylimääräiset välipalat ja erikoisruokavalio. Mun suosikki on keitetyt kanafilesuikaleet raejuustopedillä, niinsanottu kynttilä-välipala"

"Iltapäivälenkillä näin jo kaukaa, että aivan tuntematon kaunokainen oli tulossa saman järven rannalle. Voi ei nyt se emäntä sitten esittelee mut vatsatautisena bulldoggina. Äkkiä karkuun ettei mee maine !"

"Esittelin itse itseni ennenkuin emäntä ehti. Moi olen Nero ja mulla on teräsvatsa"

"Kotipihalla menin moikkaamaan Eetua. Morjensta ! huikkasin Eetulle ja sieltä se huuteli kovalla äänellä että sulla on kuulemma Nero ripuli !"

"Nonniin mamma kato nyt kun se juttu on levinnyt jo kaikkien korviin !"

"Yritin olla niinkuin en olisi kuullut Eetun kysymystä, ihan muina bulldoggeina katselin tielle päin"

"Eetu oli ihmeissään että ottiko meitsi nokkiinsa jostain...en en, vastailin vaitonaisesti"

"Eetu oli sinnikäs ja huuteli aidanraosta että tuu Nero takasin jutteleen verkkoaidan viereen. Lupasin sitten mennä mutta pyysin että ei puhuttais mun vatsataudista koska se ei ole edes totta"

"Eetu on niin reilu ja hyvä jätkä, se pyyteli kovasti anteeksi kun oli uskonut perättömään juoruun. Lupasi kertoa kyläläisille että meitsi on elämänsä kunnossa ja vahti päällä 24/7"

"Vaihdettiin vielä muutama sana ja sovittiin, että leikitään joku päivä taas niin että ollaan molemmat samalla puolen aitaa" 

Potilas

Ei mennyt ihan putkeen meitsillä tämä viikonloppu. Joku turkasen vatsapöpö oli tarttunut turkkiin ja siitä sitten ryöminyt suun kautta vatsalaukkuun. Veto on ollut poissa, vatsaa nipisteli, ruoka ei maistunut, lenkitkin on olleet pelkkiä vatsantyhjennysreissuja. Meitsi on kyllä ottanut asian kuin aikuinen bulldoggi mutta emäntä on höösännyt ja ollut huolissaan. Ei tapahdu usein niin, että meikä joutus toivomaan että lopettais jo sen lepertelyn ja turkin taputtelun. Tällä kertaa meitsi vaan tarvitsi hiukan omaa rauhaa ja pitkät tirsat, kyllä se pöpökin kyllästyy kun ei oo mitään äksöniä ja vaihtaa maisemaa.

 

 

"Lauantai-aamuna kaikki oli vielä hyvin. Ennen aamulenkkiä suoritin perinteisen venyttelyjumpan. Emäntä kyllä huomautti siinä vaiheessa että nyt Nero ilma sakenee, mennäänpä kiireesti ulos. Meitsi ei siinä vaiheessa vielä tajunnut, että se ilma pysyisi sakeana koko päivän ja illankin"



"Aamulenkin jälkeen emäntä huolestui toden teolla kun meitsi skippasi ruoka-annoksen ja siirtyi suoraan Tyttiksen päälle loikoilemaan. Koko päivä menikin näissä merkeissä, ei edes vesi maistunut. Siitähän se emäntä oli eniten huolissaan, ettei tulis nestehukkaa. Ei tiedä johtuiko siitä nestehukasta vai pöpöstä mutta näin ihan villiä unta siinä lepäillessä"

"Se uni alkoi niin, että meitsi lähti auringonnousun aikaan maastoon, tällä kertaa ihan yksin !"

"Seuraavaksi seisoin tutun järven rannalla, musta oli tullut Kuusijärven kuningas ja myös kaikki maasto järven ympärillä, kahden kilometrin säteellä, oli mun valtakuntaa !"

"Mun kuningaskunnan rajat oli merkitty nauhoilla, kävin itse tarkistamassa ettei jäänyt senttiäkään vajaaksi mun maat ja mannut"

"Mulla oli Kuusijärven isoin kivi tähystyspaikkana, sieltä seurasin alamaisteni touhuja ja kutsuin kokoon silloin kun mulla oli tiedotettavaa koko hoville"

 



"Koko kansakunnan asiat kerroin vieläkin korkeammalta, kallion päältä. Tarkistin, että kaikki varmasti olivat paikalla ennenkuin aloitin tiedotustilaisuuden"

"Tällä kertaa mulla oli hyviä uutisia ! Jokaiselle oli luvassa lauantain kunniaksi ylimääräinen nakkimakkara, sellainen missä on 80 % lihaa. Alamaiset olivat tyytyväisiä ja haukahtelivat hurmioituneena....paitsi aina pitää löytyä yksi sora-ääni. Joku haukahti joukon keskeltä kimeällä äänellä....olen kasvissyöjä !"

"Ratkaisin asian diplomaattisesti, yksi ilme kertoo enemmän kuin tuhat haukahdusta.  Sora-ääni hiljeni ja valtakunnassa taas kaikki hyvin !"

"Havahduin iltapäivällä siihen kun emäntä tuli herättämään ja voivotteli huolestuneella äänellä, että nyt Nero kun et juo vettä niin mamma laittaa ruutalla suoraan suuhun. Pinkaisin pakoon mutta emäntä saartoi mut olkkarin nurkkaan. Toi vielä sairasvuoteenikin ja alkoi ruittimaan vettä pikku erissä kielen päälle. Ihme kyllä se vähän piristi."




"Oli se keittänyt mulle riisiäkin ja kanafilettä. Pikkasen maistelin, kanafileet ja kanaliemi maistui, riisit jäi vielä kuppiin. Meitsillä on sellainen tunne, että se pöpö on jo mennyt menojaan ja kohta maistuu riisitkin ja parin päivän päästä nappulat ja muut pöperöt"

Seikkailu Espooseen

Aamulenkillä ihasteltiin emännän kanssa tyyntä ja usvaista Kuusijärveä.  Emäntä sanoi, että näyttää niin ihanan harmoniselta. Jep, loppupäivästä olikin harmoonisuus kaukana. Emännän lapsella, sillä Tyttärellä, oli vapaapäivä ja oltiin kutsuttu itsemme sinne kylään. Siinä oli niinsanotusti pieni mutka tai mutkat matkassa koska emäntä ei ollut koskaan vielä ajanut sinne Tyttärelle vaan ollut aina vaan repsikan paikalla autossa. En tiedä miten muilla mutta mun emäntä väittää, että kun ei itse aja niin ei jää mikään reitti mieleen, ei edes piilotajuntaan.

 

Sekun oli tiedossa niin matkavalmistelut Vantaalta Espoosen alkoi jo edellisenä iltana. Meitsi kun on kasvanut emännän autosta yli niin oli pakko lainata isännän autoa. Emäntä suostui jopa käyttämään eka kerran elämässään navigaattoria. Tähän saakka oli väittänyt, että paras tapa suunnistaa on piirtää ja kirjoittaa ruutupaperille toisen antamat suulliset ohjeet. Nyt astuttiin nykyaikaan ! Navigaattori-koulutus alkoi keskiviikkoiltana, huomasin kodin ikkunasta seuratessa, että emäntä joutui näpyttämään kirjaimet naviin rystysillä, johtuen (liian) pitkistä kynsistä. Koulutus oli vartissa ohi ja emännällä oli pienen hetken itsevarma hymy naamalla, kaikkien suunnistajien äiti.

 

Tänään sitten puolenpäivän aikaan startattiin. Oltiin jo autossa ja navigaattori päällä, emännän edellisen illan itsevarma naama muistutti nyt enemmän pöllöä joka on joutunut keskelle liikennekaaosta. Yleensä sillä on aina musiikki päällä autolla ajaessa kun kuulemma rentouttaa. Nyt se raukka ei uskaltanut säätää radiota päälle kun pelkäsi, että sitten navigaattori sammuu. Päätti sitten rentouttaa itseään laulamalla. Itkuvirren säveleeseen ne sanat oli aika ronskit, ehkä se rentoutui mutta takatilan bulldoggi joutui painamaan korvalehdet tiukasti kiinni.

 

Matka meni joutuisasti aivan viimeiselle kilometrille saakka. Sitten se lakkasi uskomasta navigaattorin ohjeita ja kohta oli luuri kädessä soittamassa Tyttärelle. Uimarannan parkkipaikalta soiteltiin ja Tyttären mukaan oltiin jo lähimaastossa. Pyörittiin vielä muutama kerta siksakkia ja toinen soitto Tyttärelle ohjasi meidät ihan oikeaan pihaan.

 

"Harmooninen aamu ei takaa haarmoonista loppupäivää"

 

"Turvallisesti kohteessa ja Oilin ja Rallin kanssa rentouttavalla lenkillä"

"Ralli on jo ikäneito niin väsähti ekana ja meni sisätiloihin. Oilin kanssa jatkettiin vielä ulkoilua"

 

"Sisälle kun mentiin niin Ralli teki heti selväksi mikä on sen oma tuoli. Antoi myös ymmärtää että meitsi ei siihen mahdu"

 

"Oilikin näytti oman paikkansa, se kyllä kohteliaasti sanoi että meitsikin saa siihen tulla käymään...joku toinen kerta"

"Luulin ensin että Oili on saanut pennun ! Se olikin sen lelu. Nuo valkoset tupot ei oo Oilista vaan tosta lelusta"

 

"Oili ois antanut mun leikkiä sen lelulla mutta just silloin mamma huusi että nyt lähdetään kotiin ennenkuin hämärä laskeutuu. Sen mielestä pimeällä on vaikea lukea navigaattoria vaikka meitsi näkee sen kyllä ihan omalle osastolle saakka"

 

 

"Jännä seikkailu Espooseen vaati veronsa ja kotiin tullessa en jaksanut edes ankan ja käärmeen kanssa leikkiä. Hyvää yötä Tytär, Oili, Ralli, Espoo....krooooh..."