Tilanteita

Mitäs ootte kamut puuhailleet tänään ? Meitsi on nauttinut auringosta aamusta lähtien. Nyt on jo niin lämmin ettei jaksa pelailla eikä hepuloida ulkona pitkään kerrallaan mutta aina pienien tirsojen jälkeen kuin uusi bulldoggi.

 

Emäntä kävi hakemassa isosta kaupasta ruokatäydennystä niin otettiin sillä aikaa isännän kanssa päivätirsat. Meni niin se aikakin  nopeammin herkkuja odotellessa. Mun emäntä on välillä sellainen tohottaja, ei jaksa tarpeeksi keskittyä ja on sen takia välillä nolojen tilanteiden nainen. Se oli tänään huomannut kauppakeskuksessa vaateliikkeen pukukopin peilistä että meitsin kakkapussi roikkui sen farkkujen takataskusta. Oli silleen jo liputtanut tunnin verran siellä Jumbossa kierrellessä. Käänsi senkin sitten positiiviseksi asiaksi, oli kuulemma lykästänyt kun oli tyhjä se pussi.

 

Ruokakaupan kassalla se oli häkeltenyt kun kassa oli kysynyt paperipussi kädessään, että montakos karjalanpiirakkaa tässä on ? Ei ollut enää muistanut oliko neljä...vai viisi...kenties kuusi. Kassa oli hieman närkästyneen oloisena kurkannut pussiin ja sanonut että NELJÄ. No sitten se oli ostanut myös mustikoita rasiassa ja kassa oli se kädessään tehnyt taas kysymyksen. Emäntä ei oikein kuullut niin luuli että kysy montakos mustikkaa tässä on ? Ei se ollutkaan sitä  kysynyt...vaan että laitetaankos pieneen pakastepussiin ?

 

Onneksi emäntä on jo takaisin kotona niin ei joudu julkisilla paikoilla noloihin tilanteisiin. Kuka sitä vanhoja muistelee mutta emäntä on kertonut että kerran kun se oli ollut töiden jälkeen jumpassa ja lähti työpaikan parkkihallista ajelemaan kotiin päin niin oli kotona huomannut että jumppakassia ei ollut autossa ! Sitten hoksasi että oli laittanut sen auton katolle siksi aikaa kun aukaisi auton ovea ja asetteli käsilaukkua repsikan penkille. Se kassi oli unohtunut sinne katolle ! Oli ollut lievää ahdistusta seuraavaan aamuun asti kun mietti että kuinkahan kauan se kassi oikein on ollut siellä katolla. Reitti parkkihallista kotiin kulki läpi koko Helsingin Mannerheimintien...oliko kenties ollut sielläkin kassi katolla, liikennevaloissa musiikkia kuunnellen.

 

Seuraavana aamuna ahdistus oli helpottanut kun oli ajanut parkkihalliin niin kassi oli siellä nostettu näkyvälle paikalle. Se oli onneksi tippunut jo alkumatkasta ylöspäin ramppia noustessa.

 

 



"Aamupalan jälkiruoka parvekkeelle tarjoiltuna"



"Ei se kato aikaa ja paikkaa kun uni vetasee"




"Nyt jaksais jo pallotella ja riehua ennen iltapäivänöpösiä"



"Nyt jos haluut mamma kuvata niin meitsi on kohta pallo hampaissa !"



"Dou ! Siltä tippu jäätelö kädestä kun yritti kävellä kameran kanssa yhtä aikaa !"

"Noniin,  sano Ronaldokin kun palloa kuljetti !"

"Tullaan tullaan....välipala ja ruokalepo !"

Ikä-kriisi

Tiedätte sen tunteen kun perjantaina aamulla herää, aurinko paistaa ja edessä on viikonloppu ! Mikäs sen mahtavampi fiilis. Tiedätte ehkä myös sen tunteen kun kaikki edellämainitut on totta, paitsi se mahtava fiilis. Ilman mitään tiettyä syytä, ei vaan jaksa innostua.

 

Meitsillä oli tänä aamuna just sellanen matalapaine pään päällä kun mamma herätteli aamulenkille. Aurinko paistoi sänkyyn ja avonaisesta ikkunasta kuului lintujen laulua. Emäntä hehkutteli Nero Nero katso mikä ihana aamu ! Nyt hopi hopi ylös ja lenkille !

 

Mun mielestä se aurinko häikäisi valkoisen puolen silmää ja lintujen laulu soi ihan liian kovalla. Ei vaan hotsittanut. Laitoin sen toisenkin silmän takaisin kiinni ettei sokaistu auringonvalosta. Korvalehdet tiukasti korvakäytävää vasten ja johan laimeni linnun viserryskin.

 

Emäntä alkoi huolestumaan että mikä se meikäpojalla oikein on kun ei jo häntä heiluen odottele eteisessä lenkille lähtöä. Piristyhän nyt Nero, emäntä käskytti. No can do...mietiskelin ja jatkoin sängyssä makoilua.

 

No ehkä se vähän vaikutti  mun mielentilaan kun mamma eilen puhelimessa sanoi että Nerohan on jo 5 vuotias, iäkäs bulldoggi. Kai mulla jäi se lause jotenkin alitajuntaan pyörimään ja tuli sitten huonot yöunet. Ei ole kiva kun sanoo iäkkääksi kun olen melkein pentu vielä. En halua menettää pennun oikeuksia ja huomiota vaan sen takia että täytin 5 vuotta.

 

Luulis mamman tietävän miltä tuntuu jos aletaan iästä ja vuosirenkaista puhumaan. Ei paljon naurata sitäkään kun isäntä sanois sitä iäkkääksi omille kavereilleen. No ehkä se emäntä jo hoksasi mistä hihna puristaa kun heti iltalenkin jälkeen halus pelata mun kanssa pihalla ruttupalloa. Se oli varmaan sellainen symboolinen anteeksipyyntö.

 

En oo pitkävihainen enkä katkeraa sorttia. Kaikki on taas mallillaan ja perjantai-fiilarit katossa.

 

  



"Et voi mamma nyt pedata petiä kun vielä makoilen. Pää on raskas, ei huvita aamulenkki"





"Jaa nappuloita ja piimää...no voin EHKÄ lähteä lenkille mutta ihan lyhyelle vaan"



"Lenkki heitetty, nappulat piimäpedillä nautittu. Iäkkäällä jo uni vetasee...hei hei mamma, pidä hauskaa toimistolla"



"En nyt mamma oikeesti jaksa piristyä sun varjoleikeistä. Huomaatko että täällä nauraa vaan yksi ja se ei oo meitsi"





"Joo joo pelataan vaan illalla ruttupalloa....ehkä sitä jaksaa tällainen iäkäskin bulldoggi"



"Vihdoinkin perjantai-ilta ja ruttupalloilun aika. Kato mamma mulla jo pikkasen suupielet kohoaa ylöspäin. Kohta nauran kuin pikku pentu-hauva"

Eetun kanssa piilosilla

Ihmiset hihkuu onnesta kun aurinko paistaa. Meitsikin tykkää auringosta tosi paljon mutta se on omituinen kun päiväsaikaan se menee välillä ihan eri huoneeseen kuin aamulla. Aamuisin on kiva asettautua  makkarin sängylle loikoilemaan kun aurinko paistaa suoraan päiväpeitolle.

Se lämmittää niin mukavasti turkkia, varsinkin niitä ruskeita osia.

 

On vaan aina suuri hämmästys kun herään aamupäivän unilta niin se aurinko on jo vaihtanut huonetta. Onneksi mulla ei ole mitään liikkumarajoituksia kotona niin siirryn sitten toiseen huoneeseen ja  toiselle sängylle aurinkoa ottamaan. Emäntä sanoikin  tänään töistä tullessa että sinä se Nero jaksat luonnon solariumista nauttia päivät pitkät.

 

Auringosta johtuen kuulemma pihanurmikko on kasvanut kohisten ja mammalla oli kiire tänään iltalenkin jälkeen sitä nurtsia ajelemaan. Meitsi oli vähän pettynyt, nyt on vuorostaan isäntä reissussa ja jos emäntä ajaa nurmikkoa niin kuka mua sitten viihdyttää ennen iltaruokaa.

 

Onneksi naapurin Eetu oli samaan aikaan pihalla niin ehdotin sille että leikitään ajan kuluksi piilosta. Niin me sitten tehtiin. Eetu meni piiloon ja meitsi etsi.

 

 



"Mamma huhuu ! En oo makkarissa vaan täällä solariumissa toisessa huoneessa !"



"Tere Eetu ! Mun mamma ajaa nurmikkoa eikä ehdi viihdyttämään. Leikkisitkö mun kanssa piilosta ajankuluksi ?"





"No kiva ! Etsi sä Eetu piilo niin meitsi laskee ensin kymmeneen ja sitten yritän löytää sut !"



"Yksi...kaksi....et sä Eetu mihinkään kuoppaan ehdi piiloutumaan niin nopeesti, turha kaivaa !"



"Kolme.....neljä....."





"viisi....kuusi...tuleeko sitten jo kymmenen ! No sä oot ainakin hävinnyt jo "
 




"Ei se kyllä kuoppaan piiloutunut...missähän se..."



"Eetu mä nään sut...siellä !"

"He tämä oli kiva leikki, ens kerralla Eetu saat laskea ja meitsi menee piiloon. Vinkiksi vaan etten ehdi minäkään itselleni kuoppaa kaivamaan"

"Nyt on nurtsit ajettu. Se piiloleikki oli niin kivaa että menenpäs huvikseen mamma piiloon. Tossa se on jo huudellut mua monta minuuttia eikä oo huomannut...kjeh...kjeh..."

Emännän logiikka

Sitä vaan että mun emännän logiikka ontuu monesti aika pahasti. Ei oo päätä eikä häntää sen jutuilla. Viime viikolla kun tuli työreissulta niin sano ihan selkeesti että nyt on reissut vähäksi aikaa tehty. Lauantai-aamuna  lähdettiin koko perhe autolla ajelemaan, meitsi tietty oletti että ruokakauppaan mennään yhdessä ja takastullessa poiketaan eläinkaupan kautta hakemaan murkinaa ja leluja.

 

Meitsillä loksahti kulmahampaat takalasiin hämmästyksestä kun mentiinkin Hesaan saakka ja vielä laivarantaan. Pikkasen alkumatkasta ihmettelinkin kun emäntä otti kauppakassiksi saman matkalaukun kun työreissulla mutta luulin sen vain ostavan eläinkaupasta pikkasen enemmän nappulaa ja leluja.

Laivarannassa emäntä nousi autosta ja pussas poskille, isäntä toivotti hauskaa matkaa !

 

Isäntä vissiin huomas kotimatkalla että meitsi oli ihan hoomoilasena niin kertoi että emäntä lähti ystävien kanssa Tallinnaan. Jaa että ystävien...olen kuullut monta kertaa ihmisten sanovan että koira se on ihmisen paras ystävä. Taas on emännän logiikka hukassa vai miksi ei ottanut ystäväreissulle parasta ystäväänsä mukaan. Olikohan siellä parhaat ystävät kakkosesta eteenpäin mukana.

 

 Menihän tuo vuorokausi kyllä mukavasti taas isännän kanssa kahdestaankin. Tuli vaan mietittyä niitä emännän logiikoita tarkemmin sillä aikaa kun isäntä katsoi viikinki-leffaa.

Monesti emäntä komentaa itse syödessään että ei saa Nero kerjätä ! Joskus uskon jo kerrasta ja just kun luovutan ja käännyn omaa petiä kohti niin emäntä antaakin lautaselta jonkun huikopalan. Nyt en tiedä mikä se on kerjäämisen ja saamisen ero oikein on...jos tulkitsen emännän logiikkaa niin kerjääminen on sitä kun on bulldogin kasvot kohti ruokalautasta ja saamista on se kun seisoo tököttää ahteri ruokalautaseen päin.

 

 

Onneksi emännän logiikalla sain tänään erikoispitkän kävelylenkin järven rantaan, se oli korvausta lauantain menetetystä yhteisajasta. Aina oon ihaillut kun blogikamu Parek näkee niin paljon sorsia reissuillansa ja tänään mamma vei meitsinkin niitä katsomaan.

Mun logiikalla olen myös tänään oikeutettu olemaan kasvot ruokalautaseen päin kun seuraan mamman iltaruokailua. Jos ei saa kerjätä niin käännän sitten taas peffan lautaseen päin.

 

 

"Nyt vahdin ettei emäntä lähde taas reissuun...tai saa sitten pakata meitsin mukaan !"



"Mamman kanssa hyvitysreissu sorsia katsomaan. Niitä on yksi...kaksi....hei älkää pyörikö siellä kun sekoan laskuista !"



Yhdistetty ilta

Emäntä tuli eilen illalla siltä työreissulta. Isännän kanssa jännitettiin hirveesti tuliaisia. Nukuttiin yksi yökin huonosti kun arvailtiin että mitähän se emäntä oikein reissultaan tuo. Itse se mamma on tehnyt säännön meidän perheeseen, että kuka tahansa meistä kolmesta poistuu kehä kolmosen ulkopuolelle ilman muuta perhettä niin pitää tuoda tuliaisia.

 

Sattui siihen emännän kotiutumispäivän iltaan tuliaisten lisäksi yksi toinenkin tapahtuma. Meikäpoika täytti 5 vuotta. Oltiin päätetty että juhlitaan vaan ihan perheen kesken synttäreitä sitten kun emäntä illalla kotiutuu työreissulta.

 

 

"En oo varma onko tämä tuliainen vai synttärilahja mutta melkein naurusta repesin kun oli niin hauskaa...emännällä siis"

"No nyt on asiaa ! Tämä on ainakin synttärilahja ja tuliainen ! Mikähän se isännän tuliainen oikein on"

"Meitsi löysi sitten isännän tuliaisen, jotenkin myötätunnosta vihlasi vatsalaukusta kun eihän se tästä kylläiseksi tule"

Pikaraportti

Pikkasen ollut emännällä sutinaa viime päivinä niin ei ole meitsi päässyt blogia päivittämään.

Emännällä on meinaan mun passwordit tähän blogiin eikä kerro niitä mulle. Pikkasen kova vahtimaan meitsin tekemisiä.

 

Nyt se vielä lähtee muutaman päivän työreissulle niin hyvä että meitsiä edes huomaa. Käytiin lenkillä illalla mutta kovin oli ajatuksissaan ja nyki mun hihnasta.

 

Me ollaan isännän kanssa mietitty että voitais sillä aikaa kun emäntä on poissa niin pikkasen sisustaa pihaa ja ehkä sisätilojakin äijä-tyylillä. Isäntä aina sanoo että autotalli on semmoinen aarre-aitta ! Sieltä voi löytyä vaikka mitä hienoja tavaroita kun oikein penkoo ja aukoo vanhoja pahvilaatikoita. Emäntä kutsuu sitä samaa tilaa kaatopaikaksi. Johtuukohan se siitä kun isäntä puhuu Stadin slangia ja emäntä Rovaniemen murretta että niillä on ihan eri nimet autotallille.

 

Voi olla että löydetään aarteita isännän kanssa autotallista ja yllätetään emäntä kun se tulee työreissulta. Oishan se varmaan kivaa vaihtelua mammallekin kun sisustus-jutskat korvattais ihan jollain muilla väreillä ja asioilla kuin ne on tällä hetkellä.

 

 

"Kukkuu mamma....meitsi on täällä...et oo rapsuttanut yli varttituntiin !? Pikkasen hylätty olo...ei voi noin kiire olla"

 

"Mamma pakkaa reissulaukkua niin me alettiin jo isännän kanssa decoreeraamaan puutarhaa. Löydettiin eka aarre autotallista ! Mamma varmaan ilahtuu kun ehtii kiireiltään huomaamaan"

Kolmen pallon turnaus

Niin siinä sitten kävi että Leijonat tippui jatkosta ja tämä hoki-jätkä siirtyi nyt kesälajeihin. Fudista sentään voin harrasta muualtakin kuin sohvalta. Mulla on ollut jo monta palloa niin olen ehtinyt harjoitella kaiken maailman taktiikoita. En haluu kuulostaa lesolta mutta voisin ottaa pelikentällä minkä paikan tahansa. No en ehkä tuomarin koska en osaa pysyä irti pallosta.

 

Kuin tilauksesta emäntä toi tänään mulle uuden pallon. Pari ruttupalloa on kyllä pihapiirissä mutta ei sitä voi kutsua fudaamiseksi niiden kanssa. Se on lähinnä jotain käsipalloa leukoja apuna käyttäen.

 

Meinaan haastaa tänä kesänä naapurin Eetun ja toisen naapurin Nikon fudismatsiin. Mamma saa olla maalissa ja isäntä tuomarina. Eetun mamma vois olla muonitusjoukoissa ja pitää huolta että me pojat saadaan virvokkeita ja huikopalaa säännöllisin väliajoin...ennen peliä, pelin aikana ja varsinkin sen jälkeen.

 

 

 

"Ihan vaatimattomana bulldoggina ilmoitan kyläläisille että mulla on uusi ja kylän isoin jalkapallo !"

"Hö eiks kukaan huomaa kun ei kuulu ihastelevia hurraa-huutoja !"

"No nyt meitsi kyllä nukahtaa jollei kukaan oo kiinnostunut mun uudesta pallosta !"

"Kato Eetu ! Kiva kun tulit tsiikaileen...kato mulla on uusi hieno pallo !"

 

"Ai sullakin on Eetu pallo...no mut se on pienempi kuin meitsin"

"Nero Nero mun pallo on tosiaan pienempi mutta se on paljon värikkäämpi !"



"Hahahaha....no mutta ei sen niin väliä...pelataan kolme eri turnausta...ison pallon ja väripallon turnaukset ja sitten vielä Nikon pallolla !"



"Ei ollut Niko paikalla, olisin kysynyt minkälaisella pallolla se osallistuu fudisturnaukseen"



 

Meitsi on Hoki-jätkä

 Meitsin perheessä kaikki katsoo lätkän MM-kisoja. Emäntä sanoo että se on pienestä pitäen katsonut kisoja, vaikka silloin Leijonat aina hävis Venäjälle...ja Kanadalle...ja Tsekeille. Kuulemma se päämäärä ei ole tärkein vaan itse matka, sen takia se emäntäkin jaksoi vuodesta toiseen kannustaa oman maan joukkuetta.

 

Nykyään on kaikki muuttunut emännän mielestä, on voitettu lätkän maailmanmestaruudet kaksi kertaa ja euroviisutkin jo kerran ! Meitsille ei vielä ole oikein auennut että mitä semmoset euroviisut on...no mamma varmaan kertoo joku päivä tarkemmin.

 

Mun emäntä sanoo että meitsi on kukkais-bulloggi. Tykkään kukista, värikkäistä jotka on ulkona. Niitä on kiva katsella ja nuuskutella. Semmoset kauniit kukat saa meitsin aina herkistymään. Onhan se niinkin muuta kyllä kukkais-bulldoggi muuttuu hoki-jätkäksi tällaisena päivänä, hyvä Leijonat !

 

Tänään oli tiedossa jo aamusta että illalla on tärkeä lätkämatsi ! Meitsilläkin nousi testostrenonit heti aamusta kun isännän kanssa valmistauduttiin hoki-iltaan. Suunniteltiin jo illan eväitä ja kotikatsomon istumapaikkoja ja tietysti pyhäpäivän ohjelma sen mukaan monelta lätkämatsi alkaa.

 

Jos nyt olen ihan rehellinen bulldoggi niin pakko kertoo että meitsillä välillä katse herpaantuu siitä lätkämatkista kun pitää vahtia isäntäväen eväitä. Niitä riittää niin monenlaisia yhden lätkämatsin aikana ja silloin niillä molemmilla kontrolli pettää...meitsi saa melkein taukoamatta huikopaloja niiden lautasilta kun ne ei muista että just olen saanut.

 

Meitsi on hoki-jätkä henkeen ja vereen.



"Ihana kukka ja niin hento ja kauniin värinen että ihan tässä herkistyn"



"Taas kaunis kukka....punertava ja niin hieno...sniif luonto on kaunis"



"Jassoo tässä ole mitään  aikaa kukille....nyt alkaa lätkämatsi !"
 

"Mammalta oon oppinut, kun Leijonien maalilla on hässäkkää niin pitää laittaa käsi silmien eteen ja huutaa iik "



"Hoki-illan eväät valmiina, onks vielä kauan kun peli alkaa !"



Kalajuttuja

Tänään on ollut lämmin ja aurinkoinen sunnuntai. Meitsi ehti käydä mökillä kalassakin vaikka oli jo kotiinlähtöpäivä. Aamulla jahtasin perhosia ja kimalaisia niin mamma kielsi. Onneksi ei sentään kieltänyt ahvenen sinttien jahtaamista.

 

 

 

"Mulla olis mamma pari kysymystä. Eka koskee kalastamista, saanko mennä järvelle jahtaamaan ahvenen sinttejä ? No kiva, niin se toinen kysymys koskee haravointia. Miksi oot ollut syksyllä huolimaton kun nyt ne lehdet tarttuu mun leukaan !"



"Jiihaa ahvenen sintit, meitsi is back !"



"Haloo mis te ootte ? "

"Eihän täällä näy kun mun oma naama"

"Jotain tässä on keksittävä että ne ahvenen sintit tajuaa tulla tänne rantavesiin"



"Kuulisko ne tän roiskimisen ja tulis sitten uteliaana katsomaan"



"Lisää volyymia !"

"Auts....täähän on muuten kylmää tää vesi kun läpäsi just turkin !"

"Mamma auta, en haluu olla enää kylmässä vedessä....tuu pyyhkimään ! Ja nyt huomaamattomasti rantaan ettei ahvenen sintit naura"

 

 

 

"Moi Eetu, terkut mökiltä. Olin koko viikonlopun  kalastelemassa. Tuu tonne tapaamispaikkaan niin kerron tarkemmin !"

"Eetu mä näin ihan hirveesti ahvenen sinttejä. Sain monta kiinnikin mutta päästin takaisin järveen kasvamaan. Oli yksi iso haukikin, ainakin muun pään kokoinen. Huitasin sitä tassulla ettei tule syömään mun ahvenia. Yksi rapu taas tarttu mun takatassuun, onneksi sain sen irti ennen kuin kirpasi. Just kun olin nousemassa rannalle niin huomasin että lahna roikkui mun hännässä kiinni, sain huiskaistua takaisin järveen"