lauantai 28. joulukuuta 2019

Aurinkoisia poseerauksia


Heippa kamut! Meilläpäin oli tänään semmonen harvinainen valoilmiö, se aurinko. Mamma oli juoksemassa ja kun se tuli kotiin niin oli ihan täpinöissään. Sano että aurinko paistaa ja nyt lähdetään Nero lenkille ja kuvaushommiin. 

Ei meitsiä pahemmin ne kuvaushommat ressaa mutta välillä pitkästyttää kun kesken kävelemisen tai nuuhkimisen pitää alkaa pönöttämään paikallaan että mamma saa kuvan, tai siis taidekuvan niin kuin se itse asian ilmaisee.

Kiva päivälenkki oli tänään auringonpaisteessa vaikka pari kertaa piti poseerata. Onneksi mammalla oli perinteiset poseerauspalkkiot mukana, sitä vähärasvaista kalkkunaleikettä. Jos ollaan ihan rehellisiä ois se joulukinkku ollut parempaa mutta jotenkin ymmärsin että nyt on se aika taas ohi.

Ai niin mammalla oli kiire päästä sinne metsänreunalle ennen kuin aurinko taas laskee puiden taakse. No se valitsi omasta mielestä hyvän oikopolun semmosen kyntöpellon yli. Aika kauan meillä meni sitä peltoa ylittäessä kun mamma koko ajan pysäytteli ja sano että nilkkoihin koskee.

"Ootko mamma ihan varma että tää oikopolku säästää aikaa ja tuo lisää kuvausaikaa..."

"Huoh….no kyl meitsi pärjää mutta ei jaksais kuunnella mamman valitttamista että sen nilkat katkee"

"Niih...meitsi oli oikeassa, nopeemmin ois päästy sillan kautta....nyt mammakin sen myöntää kun nilkkoja särkee"

"Joo en mamma oo yhtään näsäviisas....kunhan mainitsin...."

"Joo ymmärrän mamma....nyt otetaan niitä taidekuvia. Tässä bulldoggi astelee kohti aurinkoa"

"Tässä bulldoggi odottaa kuvauspalkkiota"

"Bulldoggi ja sivurohviili ekan kuvauspalkkion jälkeen"

"Bulldoggi ja toinen kuvauspalkkio?"

"Buldoggi mättähällä jo hieman tympääntyneenä"

"Kun yrität skarpata että pääset pian nuuhkimaan ja merkkaamaan seuraavaan kohteen"





keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Joulun taikaa ja teoriat


Hyvää Joulunaikaa, toivottavasti kamut teillä on ollut kivaa ja ootte saanut herkkuja.
Meitsillä on ollut perinteinen Joulu. Huomiota, rapsutuksia, herkkuja ja tänään kinkun sulattelulenkki.

Lähettiin puolilta päivin koko porukka Sipoonkorven Kansallispuistoon kävelylle. Entisaikaan mentiin aina läheisen pellon yli sinne lenkkeilemään. Nyt sinne on avattu uusi silta, se on vaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. No joo tänään meni 12 minuuttia kun mammalla oli niin ähky Joulun syömisistä ja taapersi aika hitaasti. 

Se silta on tosi korkealla. Melkein huippaa kun katsoo sieltä alas. No ei meitsiä huippaa mutta mammalla oli jotain pientä alkujännitystä. 

Siellä kansallispuistossa on semmonen iso pyöreä kuoppa. Mamman mitta-asteikon mukaan 50 metriä halkaisilta ja isännän mittapuun mukaan 35 metriä. Sitä ollaan ennenkin käyty katsomassa. Mamma kertoi (taas tänään) että siihen on aikoinaan laskeutunut muukalaisten avaruusalus ja siitä jäänyt kuoppa. Isännän teoria on että pieni meteoriitti pudonnut. No en nyt tässä ala avautumaan kumman teoriaan nojaudun mutta vinkiksi että äijäteoriat perustuu yleensä enemmän faktoihin kuin tunteisiin.

Joulu on tosi kivaa aikaa kun on niin paljon yhteistä aikaa koko perheellä. Eikä siinä vielä kaikki, isännällä on nyt monta viikkoa lomaa ja meillä on yhteistä äijä-aikaa kun mamma on töissä. Odotetaan kyllä kovasti aina sitä kun mamma tulee töistä ja tuo meille herkkuja mitä ollaan tilattu päivän aikana votsapin kautta. 



Tähän alkuun mamman toivoma virallinen Joulun pönötyskuva.

"Mikäs mamma kestää....ai kinkut ja lanttulaatikko painaa vatsaa..."

"Koitahan mamma nyt tulla reippaasti niin kinkut sulaa!"

"Niin ja kinkun lisäksi sulaa ne laatikot, rosollit, suklaat, salmiakkilakritsit ja jäätelöt kermavaahtohunnulla"

"Ai niin mamma unohdin mainita joulutortut ja taatelikakun, nekin sulaa kun kävelet reippaasti!"

"No niin täten avaan Sipoonkorven Kansallispuiston uuden sillan myös bulldoggien käyttöön!"

"Hetkinen meitsi tarkistaa....viemäröinti kunnossa!"

"Rohkeesti vaan mamma, silta kyllä kestää vaikka jouluruoat painaa vatsassa!"

"Joo nyt ollaan korkealla, pidä mamma kaiteesta tai isännästä kiinni jos huippaa!"

"Keskity mamma noihin teksteihin niin unohdat miten korkealla ollaan!"

"Hyvin meni mamma sillan ylitys, varo ettet kompastu kiviin!"

"Aijaa kohta tullaan taas sinne kraatterille....heh mamman mielestä entisaikojen avaruusalus on sinne laskeutunut"

"Siellä se iso kuoppa on"

"kyllä kyllä mamma.....olishan tuohon mahtunut laskeutumaan keskikokoinen avaruusaluskin...mutta..."

"No joo....samaa mieltä isännän kanssa....ei kannata alkaa väittelemään mamman kanssa eri teorioista..."

"Aijaa meitsi pääsee estehyppyradalle....jännää!"

"Jeeeee täältä tullaan....bulddoggi kiitää ja hyppää!"

"Kyllä tässä mammallakin jouluherkut sulais mutta kiersi ja ohitti esteen"


"No niin lauma taas kasassa nyt kohti kotimatkaa"

"Hyvä mamma...on vissiin jo pikkasen jouluherkut sulaneet"


"Hei nyt lauma seis! On joulun parhaat tuoksut meinaan!"



"Olipas kiva päivälenkki siellä kansallispuistossa. Mammalla oli niin kiire huikopalalle että unohti putsata meitsin toisen takatassun...Mitä mainitsiko joku sanan KINKKU"









lauantai 7. joulukuuta 2019

Tapahtui Peacockissa


Terkkuja vaan täältä meitsiltä kaikille! Onpas ollut monta päivää ihan vaan vesisadetta ja vaalean harmaan ja sysimustan värisiä päiviä. Meitsiä ei kyllä vesisateet haittaa kun silloin pääsee aina suihkuun lenkin jälkeen. Mikään ei oo hyvän aterian lisäksi niin rentouttavaa kun turkinlämpöinen suihku.

On tässä vähän äksöniäkin ollut, siis isännällä ja mammalla. Ne oli torstai-iltana Linnanmäellä. Joo ei näillä keleillä missään vuoristoradassa vaan siellä Piikokki teatterissa. Ne oli katsomassa semmosta jarkkotamminen showta. Mamma kertoi seuraavana päivänä että oli tosi hyvä show, hauska ja koko ajan tapahtui. Isäntäkin kehui showta mutta sillä oli myös ihan muuta äksöniä kun mamma oli kadonnut kaksi kertaa siellä Piikokissa. 

Isäntä kertoi että eka mamman katoaminen tapahtui aika pian kun ne meni sisään sinne teatteriin.  Sopivat yhdessä että vessassa käyntien jälkeen tapaavat siinä vessan edessä olevan pylvään luona. Isäntä meni sovitulle tapaamispaikalle mutta alkoi huolestumaan kun mamma ei tullut treffipaikalle vaikka oli jo aika kauan aikaa kulunut. Isäntä mietti jo että pitää soittaa mamman puhelimeen että onko kaikki ok. Siinä samassa isäntä sattui katsomaan olan yli taakse ja huomasi tutun näköisen punaisen paidan. Mamma seisoi pienen pystypöydän äärellä onnellisen näköisenä, pieni shampanjapullo edessä ja lasi huulilla. Isäntä oli mennyt mamman luokse ja kysynyt että eikös meidän pitänyt tavata siellä vessan edessä. Mamma vaan tuumasi että pakko oli mennä baarijonoon varmistamaan että saa juoman ennen kuin tulee merkkiäänet siirtyä katsomoon. 

Niin se toinen katoaminen tapahtui shown jälkeen. Isäntä oli sanonut ritarina mammalle että odota vaan tässä lähimmän ulko-oven kohdalla niin se hakee molempien takit narikasta. Arvatkaa mitä...isäntä tuli takit kädessä narikasta niin mamma oli kadonnut! Isäntä lähti kävelemään ympäriinsä ja tovin kuluttua oli taas bongannut tutun punaisen paidan. Mamma oli nyt sen pääesiintyjän Jarkon kainalossa ja antanut kännykän jollekin vieraalle ja pyytänyt ottamaan valokuvan. Isäntä sano että mamma oli niin iloisen näköinen ja posket paidan värisenä siinä poseerannut että odotti rauhassa ne takit käsissä. 

Isäntä sano vielä mammalle että oli niin hyvä show että haluaa lähteä toistekin mutta sillä ehdolla että mamma pysyy sovitussa eikä haahuile omia polkujaan.




"Ai oli tosi hyvä jarkkotamminen show....mitä mitä mamma katosi kaksi kertaa??"



"Miten meitsi ei oo yllättynyt noista mamman haahuiluista....katoileehan se tuolla lenkeilläkin ihan tutuilla reiteillä"

"Olipas kurainen lenkki mutta meitsille tää on luksusta kun pääsee suihkuun"


"Mamma tosi hyvät suihkunpaineet mutta ehkä ihan pikkasen lämpöä lisää, kiitos"

"Aaaah nyt on lämpökin kohillaan!"

"Oho mamma kävi punnitsemassa itsensä ja tuo lukema jäi näkyviin..."

"Onkohan mamma huomannut että sen lomanjälkeinen dieetti ei ole toiminut....miten se sanoisi silleen hienovaraisesti ettei sille tuu paha mieli..."

"Mamma oot lihonut sun dieetin aikana!"