Lääkäriä ja laiduntamista

Terve taas kamut. Meitsillä oli tällä viikolla se ultra siellä lääkärissä ja verikontrolli. Mentiin aamulla isännän ja mamman kanssa ihan Helsinkiin saakka kun siellä oli eka vapaa aika sellaseen erikoistutkimukseen. Meiltä kotoa ois ajettu puoli tuntia sinne mutta vietiin ensin mamman auto sen työpaikalle ja siitä jatkettiin koko porukka isännän autolla niin meni ainakin puoli tuntia ja kymmenen minuuttia. 

Kaikkia meitä jännitti ja mammaa eniten kun se on semmosta stressaavaa tyyppiä. Onneksi mamman ei tarvinnut ihan siellä keskustassa itse ajaa autoa muuten ois pitänyt koko porukan käydä matkan varrella jännäpissillä.

Siellä lääkärissä oli tosi kivaa henkilökuntaa. Meitsi sai antaa pusuja suoraan niiden naamalle ja ne kehu että onpa Nero kiltti hauva. 

Verikokeissa selvis että meitsin tulehdusarvot on laskenut reilusti vaikka vielä koholla. Siellä ultrassa näky että jossain pernassa oli epätasaisuutta. Ensi viikolla on kontrolliultra ja verikokeet. Niin ja mamma halus taas lisätä tän sieltä lääkärin lausunnosta: "Yleistutkimuksessa Nero pirteä ja ystävällinen" 

Meitsille on hyvin ruoka maistunut ja lenkillä oon taas jaksanut vetää hihnassa niin että mamma on meinannut komentaa. Onneksi se on viime tipassa muistanut lääkärin reseptin että Neron ehdoilla lenkillä niin kauan kunnes tulehdusarvot normaalit ja kipittänyt meitsin tahtiin.

Pikkasen ne vahvat lääkkeet käy meitsin vatsaan. Sen takia oon tuplannut ruohonsyöntiannoksen ja mamman mielestä se on puolet liikaa. Tänäänkin mamma yritti lenkillä toppuutella että ei saa Nero liikaa syödä ruohoa tai tulee illalla ököt. Hö ei se vieläkään tajua että se on se tarkotuskin että vatsa puhistuu. 

"Nero tässä ja ultraan tulossa, noi muut on meitsin isäntä ja mamma... joo saa niille luovuttaa tietoa meitsin terveydentilasta"

"Jaahas verikokeet otettu ja nyt tohtori kyselee ja kirjaa tietokoneelle meitsin ruokavalion"

"Voi ei....isäntä sano että herkkuna kalkkunaleikettä ja mamma lisäs siihen että ohuen ohutta. Pikkasen noloa noi mamman kommentit kun tohtoriakin nauratti"

"Oota mamma meitsi syö ruohoa niin vatsa rauhottuu ja ei tuu niitä ilmalaivoja"

"En tietenkään syö liikaa kun sopivasti"

"Joo joo mamma jatketaan matkaa ilman laiduntamista....onpas tuolla herkullisen näköistä ruohoa..."

"Tullaan tullaan....älä nyt mamma stressaa siitä ruohonsyönnistä"

"Pieni hetki...."

"On tää kesä ja tuore ruoho ihan parasta sian korvan ja vanhanajan vaniljajäätelön jälkeen"

Erilainen viikko

Onpas kamut ollut pikkasen vastoinkäymisiä tässä viikon sisällä. Meitsin nivusen ihottuma parani parissa päivässä ja kaikki piti olla hyvin. Viime sunnuntaina meitsillä meni ruokahalu ja janotti koko ajan. Sitten vielä läähätin enkä halunnut nousta sängystä. Isäntä ja mamma huolestui niin paljon että vei meitsin lääkärille päivystykseen. 

Siellä lääkärissä mitattiin jotain arvoja meitsin verestä ja annettiin nestettä suoneen. Joku tulehdusarvo oli niin korkea että määrättiin lääkekuuri. Sovittiin sitten kontrolli ja se oli eilen. Meitsin omasta mielestä olin eilen paljon pirteämpi kun sunnuntaina, isäntä ja mamma on samaa mieltä. Ruokakin maistuu jo ihan normaalisti. Tulehdusarvo oli kuitenkin noussut entisestään ja lääkeannokset tuplattiin. Meitsillä on ultra sitten ensi viikon alussa kun vielä ei tiedetä mistä kaikki johtuu. 

Ai niin mamma halus lisätä tähän kohtaan oman kommentin. Siellä lääkärinlausunnossa on paljon asioita mainittu ja myös tämmönen: "Nero yleistutkimuksessa pirteä, reipas, kiltti"

Kuulin kun lääkäri määräsi että nyt vaan sen pituisia lenkkejä kun Nero helposti jaksaa eli Neron ehdoilla. Heh kerrankin virallinen lupa vetää hihnassa ja mamma ei valita. 

Ne lääkkeet muuten on tosi pahoja! Meitsi osaa laittaa hammaslukon kun niitä yritetään työntää suuhun. Isäntä on ovela eikä kerro etukäteen niin on tullut nielaistua vähän vahingossa ne lääkkeet. 

Sitten kun on mamman vuoro antaa lääkkeet niin ensin se yrittää piilottaa ne nakin sisään. Se ei muista että meitsin hajuaisti paljastaa kyllä sen lääkkeen ennen kuin nakki on suussa. Toinen paljastava tekijä on se kun mamma alkaa lepertelemään jo ennen lääkkeen antamista. Se muka harhauttaa meitsiä näin: "Voi Nelo Nelo pieni....mami antaa kohta nakin ja Nelo syö kaikki kiltisti jookosta...taitava bulldoggi"

Vähän juhlavampaa aihetta vielä lopuksi, meitsi täytti tällä viikolla 9 vuotta. 

Ei paljon juhlittu mutta juhlitaan sitten kun meitsi on taas terve.

"Nestettä suoneen, ei tässä hätää kun isäntä on luvannut rapsuttaa koko ajan"

"Nyt kuuluu askeleet, taitaa tulla meitsin veritulokset sieltä"

"Kaikki valmista nyt kotiin, mamma muista ottaa käsilaukku mukaan!"

"Jaahas mamma on piilottanut lääkkeen tonne nakkiin....haistaahan sen ainakin kilsan päähän"

"Ei millään pahalla mamma mutta meitsi ei tykkää nakista kun siinä on lääke sisällä"

"No nyt se yrittää yläviistoon-taktiikkaa"

"Yök etkö jo mamma tajuu ettei oo mun makuun antibioottinakki"

"No joo....annoin sitten periksi mammalle ettei sillä tuu paha mieli"

"Kiva juttu mamma vei tänne peltolenkille vaikka pikkasen häiritsee kun on vielä antibiootin maku suussa"

"Heh onneksi on se lääkärin määräys että lenkillä Neron ehdoilla...kumpaan suuntaan sitä tahtois lähteä..."

"Varo mamma virtaava joki....onneksi se osaa uida kissaa jos vahingossa tippuu tonne"

"No niin mamma, Neron ehdoilla niin kuin lääkäri määräsi...alas hölkätä siellä!"

Tötteröpää

Hei vaan pitkästä aikaa lukijat ja blogikamut. Pikkasen ollut meitsin sihteerillä kiireitä niin ei oo ehtinyt välittää meitsin kuulumisia. No ei tässä hirveesti ookaan tapahtunut paitsi eilen. 

Kaikki sai alkunsa siitä kun suunnilleen viikko sitten (bulldogin ajanlaskennan mukaan) meitsillä alko toinen nivus punottamaan. Mamma tuumasi että oisko joku ötökkä purrut. No meni pari päivää ja se punotus vaan laajeni. Mamma alko laittamaan semmosta pepantteenia aamuin illoin, siis meitsin nivuseen ei omaan naamaan. Mamman naama tarvii paljon vahvemmat voiteet että saa loihdittua reippaan ilmeen.

No eihän se pepantteeni auttanut ja meitsin punainen läikkä vaan laajeni siellä nivusessa. Isännän kanssa oltiin eilen lääkärissä kun mamma ei ehtinyt mukaan. Lääkäri sano ettei siellä punaisessa läikässä mitään kasvustoa löytynyt. Meitsi ei oikein ymmärtänyt että mitä kasvustoa se lääkäri etsi...nyt on meitsin pihalla ainakin kukassa tulppaanit ehkä niitä sitten.

Meitsille määrättiin semmosta suihketta nivuseen kerran päivässä viikon verran. Jollei se auta niin pitää alkaa tarkkailemaan ruokavaliota, voisko olla joku allergiaa aiheuttava. Meitsin ruokavalio ei oo muuttunut mutta lääkäri sano että saattaa kypsälläkin iällä (mammakin käyttää itsestään mieluummin sanaa kypsä kuin vanha) tulla allergia johonkin ruokaan vaikka ei olis ennen ollut.

Meitsi sai lääkäriltä semmosen kaulatötterön. Se on sitä varten jos meitsi alkaa nuolemaan sitä nivusta ja suihketta. Mamma oli kovasti huolissaan jos meitsi alkaa nuolemaan nivusta että miten pärjään tommosen tötterön kanssa, pikku reppana sano mamma. Hei kamoon miksi meitsi nuolis semmosta lääkettä, eri asia jos nivuseen laitettais jauhelihaa tai vanhanajan vaniljajäätelöä. 

Mamma luulee olevansa välillä vitsikäs ja haluaa jekuttaa muita. Meitsillä oli hyvä tilaisuus eilen pikkasen jekuttaa mammaa sen tötterön kanssa. Hehe, huumoria niin kuin mammakin välillä sanoo kun muita ei naurata.

"Ootko mamma tosissas….meitsin pitää olla tötteröpää?"

"Oisko itelläs kiva saada tötterö kaulaan?"

"Haha meitsi on avaruuskoira...kuuleeko Mars tai Jupiter?"

"Mamma bulldoggien oikeesti….ei oo meitsin makuun mitkään lääkesuihkeet nivusessa, jos vaikka ottasit pois tän tötterön"

"Uskohan se mamma vihdoin ettei meitsi tarvii tötteröä vaikka on nivus punainen"

"Menis toi mamma nyt kameransa kanssa sisätiloihin niin voisin rauhassa merkata kesän ekat kukat"

Pikkasen huijattu olo

Ihmiset on puhunut ainakin jo viikon takatalvesta. Meitsikin tietää että se tarkottaa sitä kun on ollut aurinkoista ja lämmintä ja sitten tuleekin taas kylmä ja räntää. Ihmisiä huolettaa että tuliko vaihettua kesärenkaat autoon liian aikaisin ja mammaa huolettaa vaihtoko talvikorkkarit kesäkorkkareihin liian aikaisin. 

Meitsiäkin on huolettanut että menikö ne aurinkoterassikelit pitkäksi aikaa ohi. On niin kiva syödä siankorva kuistilla kun aurinko lämmittää turkkia. Eilen yritin pikkasen aikaa olla terdellä mutta kylmä siinä oli niin sisätiloihin oli palattava. Mamma huomas että meitsi oli allapäin ja oli ostanut kaupasta uuden rispiin. Yritti ehdotella meitsille että mentäis ulos ja meitsi noutais innokkaana kun mamma heittäis metrin päähän sen rispiin. Ei hotsittanut.

Eilen oli myös se päivä kun meitsiä huijattiin syömään punkinkarkotin. Muistan viime vuodesta, ei se hyvää ollut vaikka mamma sano että ihan kuin koirien suklaata. Meinasin ensin pistää ihan ranttaliksi ja hammaskaluston lukkoon niin ettei punkinkarkotin mahtuis suuhun. Mamma sai huijattua avaamaan hammaslukon kun vakuutti että kyllä se kesäkin tulee heti takaisin kun meitsi on syönyt karkottimen. 

"Huoh, ei millään pahalla mamma mutta en haluu tonne kylmään jahtaamaan rispiitä"

"Ai lupaat heittää pitkälle...tarkotatko omaa ennätystä metri ja kymmenen senttiä"

"Ei nyt vaan huvita, palataan asiaan sitten kun kelit lämpenee"

"Hä koirien suklaata....sehän on se punkinkarkotin!"

"Hammaslukko!"

"Tuleeko isäntä varmasti sitten kesä jos sen syön"

"Selvä sitten....luotan mamman sanaan. Punkinkarkottimen kun bulldoggi syö se takatalven 
pois lyö!"

"Tehtävä suoritettu, suu tyhjä ja punkinkarkotin vatsassa!"

"Jeeee nyt meitsi menee kuistille nauttimaan kesäauringosta ja lämmöstä!"

"Just....ihan niin kuin mamma sano"