sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Varsa-jätkän maisemissa

 
 
Eilen aamulla mamma kertoi, että mennään pitkästä aikaa katsomaan Tyttären varsa-jätkää. Meitsi kylläkin joutuis odottamaan autossa. Vissiin noi hevoset on herkkiä loukkaantumaan kun ei bulldogin haukuntaa kestä kuulla. Yllätys oli suuri kun saavuttiin tallin parkkipaikalle niin se sukulaiskettu Oilikin oli jätetty autoon. On ne hevoset kyllä aika herkkiksiä kun pelkäävät sitä Oilin vikinääkin.
 
Päästiin sitten ketun kanssa lenkille sinne tallitielle missä ei ollut hevosia. Mamma muuten väittää että meitsi pelkää hevosia ja sen takia haukun. Niinhän se luulee, meitsi vaan suojelee mammaa kun se jännittää. Kai sillä Oililla on ihan samat syyt kun se haukahtelee, haluaa puolustaa laumaansa.
 
 

"Ai varsajätkää katsomaan...en tietenkään hauku kuin mennessä ja lähtiessä"



"Varsajätkä on nyt 7 kk. Ihme juttu siitä  tulee isona kokonaan valkoinen ! Saman värinen kun se tähti sen otsassa. Se juttu on joku semmonen kimoutuminen"

"Varsajätkä anto kaverille pusun"


"Mamma anto varsajätkälle pusun"





"Moi kettu....ai sutkin jätettiin autoon odottamaan kun oot niin kova puolustamaan sun laumaa ja hevoset säikkyy"


"Oisin vaan tälleen pikkasen haukahdellut siinä hevosaitauksen vieressä, sulla kettu  sama juttu ?"

"No kettu katellaan me sit näitä maalaismaisemia ja haukutaan joku toinen kerta"


"Hei katso Nero kun tuolla pellolla on hienot maisemat kun aurinkokin paistaa !"

"Toisin kun mun maisemat suoraan edessä !"

torstai 25. helmikuuta 2016

Äksy Lumiukko

 
Arvatkaa mitä ! Meitsi oli eilen mamman kanssa lenkillä niin tapasin Lumiukon. Eikä siinä vielä kaikki...se osas komentaa !
 
 
"Moi olen Lumiukko, kukas teikäläinen on ja ethän pissaa mun päälle !"
 
 
 

"Mamma kuulitko täällä on Lumiukko joka osaa puhua ja komentaa !"
 

"Nooo...olen Nero ja en olis pissanut sun päälle...paitsi ehkä pimeässä"

"Kuules Nero jollet meinaa pussata niin älä tule niin liki"


"Hei Nero anna mun kävy...eikun nenän olla paikallaan !"

"Tuhma Nero ! Voisko sun mamma olla ystävällinen ja pikkasen komentaa sua ja laittaa mun nenän paikalleen !"


"Ok Lumiukko, tiputan nenän tohon niin mamma laittaa sun naamalle sen"
 

"Nonniin nyt on nenä paikallaan ja tässä läksiäispusu, heippa !"

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sunnuntain sävelet

 
Eilen tuli vähän valitettua että ei oo kiva kun sitä lunta vaan sataa. No sitä tuli nyt niin paljon että se muuttuikin kivaksi asiaksi. Takapihalla on kiva leikkiä lumileikkejä ja tulee niin vauhdikas olo kun se lumi pöllyää anturoiden alla.
 
Mutta ei niin hyvää ettei myös jotain....no ikäviä velvollisuuksia. Tänään oli siivouspäivä. Ei meitsin tarvii hirveesti osallistuu mutta mammalla on sellainen ikävä tapa siivotessa. Se laulaa.
 
Isäntä oli viekas ja se meni tekemään lumitöitä just silloin kun mamma alko siivoomaan. Meitsi jäi sitten sisätiloihin kuuntelemaan mamman joikaamista. Imurissa on aika kova ääni niin mamman on pakko laulaa tosi kovaa että kuulee oman laulunsa. Tänään oli kuuloaistille erityistä tuskaa kun mamma on innoissaan kevään tulevasta konsertista. Joo ei se ite mitään konserttia pidä kuin kotiväelle mutta se menee Tyttären kanssa katsomaan sitä mariah käreytä. Se kärey laulaa tosi korkeelta, mamma luulee että  pääsee itse samoihin aaltopituuksiin.
 
Ai niin lauluista tuli mieleen, että eilen Lucy ja Roni kyseli onko mulla muitakin biisejä kun se jäätelölaulu. Laitan nyt ton yhden videon uudestaan niin kaikki, jotka ei oo vielä sitä sinkkua kuulleet niin voi nyt kuunnella ja katsoa. Meitsilläkin on välillä pientä epävireyttä mutta mulla sävelet osuu kohdalleen aika usein, mammalla ei.
 
 
"Nyt lauloit mamma sellaisen mariah käreyn sävelen että meitsillä nyrjähti korva"




"Osu...osu...osu..."
 
 
 
"Hyvä meitsi !"



"Hei muijat mikä boogi..."


"Mamma oota mul on yks juttu !"


"Oon takapihan hylje !"

                                       Tässä on tää mun sinkku, jos joku haluu kuunnella.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Väärä hälytys

 
Moikka ! Tänään on ollut vähän matalapainetta, ulkona ja sisällä. Meitsi innostu alkuviikosta kun oli aurinkoinen päivä ja isäntä sattui olemaan kotosalla. Olin monta tuntia takapihalla, aurinko lämmitti jo mukavasti selkää ja turpaa. Siinä muistu mieleen miten kivaa aikaa se kesä on.
 
Kesä oli selvästi jo ovella kun aurinko oli takapihalla. Suunnittelin että sitten viikonloppuna makoilen nurmikolla ja kuistilla, aurinko lämmittää vatsaa ja vitamiinit virtaa lihaksiin. Tuskin maltoin odottaa viikonloppua ja sitä kesää.
 
Tänään kun heräsin niin heti aamupalan jälkeen ryntäsin takapihalle tervehtimään aurinkoa ja kesää. Pikkasen ihmettelin kun mamma ei huudellut perään että älä sitten tallo ja tee jutskia kukkapuskiin.
 
En tiedä meninkö hurmiossa silmät kiinni ensimmäiset metrit kun ehdin jo ihmetellä että miten se aurinko niin kostealta tuntuu jaloissa ja kuonossa. Sitten kun sain silmät auki niin yllätys oli karmiva.
 
Lunta....lunta...ja lisää lunta. Ei aurinkoa, ei lämpöä eikä vitamiineja. Kesä ei tullutkaan. Mamma näki mun ilmeestä ettei hotsittanut oikein mikään ja yritti piristää kesäisellä musiikilla. Ei naurattanut sekään.
 
 
 
"Huomenta mamma....talvi on ohi...nyt lähden takapihalle loikoilemaan niin kuin viime kesänä"
 
 

"Pthyi lunta niin ettei eteensä näe !"

 
 
"Hmmph....ei aurinkoa ei vitamiineja"

 
"Tule nyt aurinko sieltä tänne takapihalle niin kesäkin tulee !"




"Tää on tällainen loitsu...kun sylkee lunta kovaa niin aurinko tulee pilven takaa !"


"Ei auttanut..."

          "Ai mikä kesälaulu....no ainahan voit mamma yrittää mutta en lupaa välttämättä laulaa"




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ihmisen paras Ystävä

 
 
Tänään on vietetty sitä Ystävänpäivää. Vissiin tää päivä on ollut alun perin semmosten rakastavaisen päivä mutta kun mulla ei oo ketään mielitiettyä...tai voi ollakin mutten mainitse mitään nimiä kun sitten joku muu voi suuttua. Tytöt on niin tarkkoja siitä järjestyksessä että monesko on siinä mielitietty tai ystävä-listalla. Turhaan siitä vouhottavat kun kuitenkin se järjestys vaihteleekin.  Esimerkiksi jos joku on oikein komennellut niin heti joutuu pari pykälää alemmas siinä listalla ja joku onnekas taas nousee samalla hetkellä kärkeen.
 
Kaikkihan tietää että koira on ihmisen paras Ystävä. Kivahan tommonen arvonimi on mutta joskus vähän stressaakin kun pitää sitä ihmistä koko ajan huomioida. Pyyteettömästi seurata pitkin huushollia ja tarkistaa että kaikki on hyvin. Onneksi siitä ystävävyydestä saa kuitenkin pikkasen palkkaakin, ilmaisia aterioita ja rapsutuksia.
 
 

"Tosi Ystävä huolehtii ihmisen sukasta, joka on jätetty lattialle pölyttymään"

 

"Tosi Ystävä ei valita vaikka ihminen olis unohtanut laittaa pussilakanan"


"Tosi Ystävä osallistuu ruoan vahtimiseen"


"Tosi Ystävä leikkii silloin kun ihmistä huvittaa"


"Tosi Ystävä hymyilee vaikka ihmisen heittämä lumipallo hajoo naamalle"




 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Äijien teemaviikko

 
Hei tämä on ollut ihme viikko. Mamma on ollut niin kiireinen että se ehti vasta tänään eka kerran meitsin kanssa lenkille. Se julisti jo viime sunnuntaina tämän viikon äijien teemaviikoksi. Yritti keventää tunnelmaa  kun ei kehdannut suoraan sanoa että ei ehdi meitsin kanssa aamu- eikä iltalenkeille, kaikki vastuu jäi isännälle.
 
Mamma tunnetusti ei osaa merkata mitään kalenteriin, se yrittää aina ulkomuistista mennä tapaamisiin. Sekin aiheuttaa turhaa ajanhukkaa ja kiirettä. Kyllä se aina edellisenä päivänä tutkii jotain tekstareita ja lappuja että olikohan se ja se juttu varmasti huomenna ja mihin aikaan. Sitten kun ei lappu tai tekstari löydy heti niin se alkaa kyselemään isännältä *oonkohan maininnut jossain vaiheessa että onks mulla huomenna se juttu ?* Sitten kun isännällä ei ole mitään muistikuvaa niin suutahtaa sille *etkö nyt ole taas mua kuunnellut*
 
Varmaan joku jo miettii että mitä ihme kiireitä mun mammalla on ollut kun ei omaa bulloggiaan ole ehtinyt lenkittää. Ei sais juoruta mutta kerron nyt tässä jos lupaatte että ette kerro kenellekään muulle. Mammalla on ollut semmosia huoltoja pitkin viikkoa. Ja nyt en puhu sen auton huollosta. Auton huolto on sen verran nopea ja yksinkertainen juttu niin se ei meidän perheen päivärytmiin vaikuta. Nämä oli semmosia aikaavieviä huoltoja kun yritetään iäkkäästä ihmisestä muokata nätimpi. Liittyy hiuksiin ja muihin emäntien turhuuksiin ja sitten sillä on vielä ollut niitä pisneksiä.
 
Se on semmonen kierre kun alku-illasta alkaa huollot niin pitää mennä aikaisin aamulla töihin että tulee täysi työpäivä. Kaiken kukkuraksi mammalla oli eilen pisnes-ilta. Oli jossain kaupungin sykkeessä kuulemma edustamassa. Näki pisnes-tuttuja ja joi viiniä.
 
Tuli muuten mamma eilen illalla sieltä pisnes-illasta kun oltiin just isännän kanssa rentouduttu nukkumaan. Kovasti oli mammalla pisnes-juttuja kerrottavana. Meitsikin
oli saanut yhdeltä mamman pisnes-tutulta Sarpalta terkkuja ja turpapusun tuomiseksi. Mamma antoi Sarpan turpapusun ja kaksikymmentä muutakin, ei ihan selvinnyt keneltä ne ylimääräiset oli.

Tänään sitten mentiin mamma kanssa pitkästä aikaa ilta-lenkille. Tein pienen kepposen ettei liikaa mieti pisneksiä ja sitä kaupungin klamuuria. Heti alkumatkasta pysähdyin tien laitaan ja tein jutskat ! Mamma joutu tietysti keräämään ja kolme kilsaa kantamaan sitä höyryävää pussia kädessään.  Ei kehunut pisneksillä eikä kaupungin sykkeellä, oli taas vaan se onnellinen koiranomistaja.
 
"Joo joo...on kuultu jo...mammalla on huoltoja ja pisneksiä, perheen miesväellä koko vastuu kodin pyörittämisestä"
 

"Ilta-lenkin jälkeen vaan action-länkkäreitä kun mamma ei oo komentamassa ja vaatimassa draamaa"

"Niin on tässä tuon länkkärileffan lisäksi länkkäri-jäätelö ja sen jämät"



"Ai tulit jo mamma kotiin pisnes-illasta. Kerro vaan kaikki kun oot juttutuulella....just tätä varten me koirat ollaan. Arkipäivän psykolookeja...mulla on aikaa mutta muistahan että sulla aamulla kello soi töihin lähdön merkiksi"
 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pepe tuli sukuun

 
Kivoja tapahtunut viikonloppuna, meidän sukuun on tullut uusi koira. Sen nimi on Pepe ja se asuu Keski-Pohjanmaalla. Se on vuoden vanha ja musta. Mamma on ollut ihan innoissaan kun niin kiva ja komea koira sai hyvän kodin. Pikkasen meitsillä pisti korvaan että viikonlopun aikana mamma sano tosi monta kertaa Pepeä nuoreksi ja komeaksi kun katseli sen kuvia naamakirjassa.
 
Meitsi ei oo enää nuori mutta virkaani hoidan jopa vielä tunnollisemmin kuin silloin nuorena. Komeudesta en osaa sanoa mitään mutta ainakin täällä blogissa on tullut joskus kehuja.
 
Kiva joskus sitten nähdä se Pepe, hyväksyyköhän se meikäläisen kun nähdään niin harvoin. Tervetuloa Pepe meitsinkin  puolesta sukuun. Pikkasen tässä suvussa välillä liikaa hosutaan ja säädetään mutta ihan hyväntahtosia ihmisiä nämä on.
 
Joo tuli mieleen tuosta Pepestä että onkohan sillä yhtä paljon velvollisuuksia kuin meitsillä. Siellä vikipeediassa  lukee että alkuperäinen käyttö amerikanbullodgille on metsästyskoira. Nykyinen käyttö metsästys-, suojelu- ja vahtikoira.
 
Se on meitsillä niin verissä tuo virkansa hoitaminen, että tuskin maltan edes viikonloppuisin tarpeeksi levätä. Aina pitää jotakin viettiä seurata. Tässä esimerkkejä tästä viikonlopusta, onneksi on pitkät yöunet niin jaksaa päiväsaikaan puurtaa.
 

"Hoitaisin vahtikoiran virkaa mutta kun mamma on laittanut näköesteitä"

"Kukat haisee parammalle kesällä ulkona, onkohan vielä pitkä aika kun meitsi saa merkata takapihalla ekat kukkapuskat"


                                     "Hei vieras, täällä on talon vahti paikalla ! Tässä suojeluskoira Nero !"



                                          "Mamma kato metsästin mun luun tuolta sohvan alta !"

                                         "Jaa että vielä oikein lisätehtäviä. Kalkkunaleikkeen metsästystä"
 
 
"Itse se on vahdittava että saa huikopalaa silloin kun muutkin häärää keittiössä"

torstai 4. helmikuuta 2016

Ruuneperin aatto

 
Tiesittekö kamut että huomenna on se ruuneperin päivä. Meillä mamma kertoi jo alkuviikosta että perjantaina se syö ruuneperin torttua kun on sen päivä. Tänään se tuli töistä ja kerto että olikin syönyt ruuneperin kakkua vaikka ei oo edes vielä sen nimpparit.
 
Selitteli että työkaveri tarjos niin olisi epäkohteliasta kieltäytyä. Tais unohtua se talviloman jälkeinen vähäsokerinen kuukausi siihen paikkaan kun tuli tilaisuus syödä ruuneperiä. Oli kuulemma tosi herkullista ja kakku ei mamman mukaan ole niin petollinen kuin torttu. Torttu on tietyn kokoinen ja se pitää syödä kokonaan. Kakkua voi ottaa ihan pienen palan ja silti ei loukkaa sitä joka tarjoaa. Oon kyllä nähnyt monta kertaa kun mamma ottaa kakkua. Ensin pikkuinen pala, toinen vielä pienempi ja kolmas saman kokonen kun aikasemmat yhteensä.
 
Vähän kyllä mietin että eikös ole epäkohteliasta mammalta kun ei tuo kotiväelle ruuneperin jutskia, ite vaan syö. En minä mistään tortuista tai kakuista välitä mutta voisin vaikka ruuneperin pihviä maistaa. Olishan se vaihtelua arkeen.
 
 


"Mamma hohoi ! Missä mun ruuneperin jutskat !"


"Saanko jotain ruuneperi-aiheista yllätystä jos istun oikein nätisti ja en kerjää ?"
"Ei naurata mamma yhtään tää ruuneperin nappula"
"Hei nyt täällä tuoksuu paistettu kana, onko se meitsin ruuneperin kana ?"



"Saako jo alottaa ?"


"Mamma lopeta nyt se puhelu, täällä yksi viaton bulldoggi odottaa lupaa maistiaisille"



"Vihdoin....mamma hyvää on...ei oo edes palanut tällä kertaa"


"Kato mamma, olin kiltti kaikki söin !"