Auringonnousun metsästäjät

Ei ole päässyt ohi meitsilläkään, että tänään vietetään Halloweenia. Ihan hauska juhla kun saa pukeutua tavallistakin hassummin. Emäntä kertoi, että parasta Halloweenissa on kun kerrankin ei tarvii miettii kun ripsarit jokatapauksessa levii ympäri naamaa illan aikana, voi vaan sitten lennossa muuttaa hahmoaan kurpitsasta noidaksi. Meitsi ei meinaa viettää eikä siis pukeutuakaan hassusti. Näillä syntymätaljoilla mennään juhla kuin juhla.

 

Hassu yhteensattuma kun juuri Halloweenpäivän aamuna tulisi tapahtumaan tosi jännää ja ihan verrattavissa Hallloween kummitustarinoihin ja henkiin rajan toiselta puolelta.

Tässä tapauksessa se toinen puoli on Vantaa/Sipoo rajan Sipoon puoleinen alue.

 

Emäntä tuli kertomaan edellisenä iltana, että huomenna Nero mennäänkin metsästämään auringonnousua sinne Sipoon puoleiseen metsään. Siellä on sellainen korkea kukkula minkä ohi ollaan joskus kauan sitten koko perhe kävelty päivälenkki, sinne halusi emäntä kiivetä ja ottaa valokuvan auringon ensisäteistä.

 

Emännän intohimo on valokuvata auringonlaskuja ja -nousuja. Tässä kuvauskerrassa oli vain eräs probleema. Kuvaajalla kun on suunnattoman kova pelko karhuja kohtaan. Ei ole kuulemma koskaan kohdannut mutta vuodesta toiseen pelkää metsässä ollessaan, että karhu se sieltä kohta tepastelee ja ei ole mikään leppoisa, tassu hunajapurkissa kävelevä nallukka.

 

Meitsiä vaan ihmetyttää kun ei se pelkää tuossa 500 m kotoa, tutussa metsässä Vantaalla, kun lenkkeillään. Sitten kun mennään siitä vielä 500 m toiseen suuntaan ja tullaan Sipoon puolelle niin ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin uskaltanut yksin tai meitsin kanssa kaksistaan sinne metsään mennä, isäntä on pitänyt olla turvaamaassa karhuilta (tai siis niiltä aavekarhuilta).

 

Nyt ajatus saada sieltä kukkulalta auringonnoususta kuva oli niin kiehtova, että emäntä päätti ottaa riskin & meitsin ja lähteä aamutuimaan kuvausmatkalle.

 

 

"Kuvausaamua edeltävä iltana emäntä kutsui infotilaisuuteen missä sain kuulla seuraavan aamun kuvausmatkasta. Minun tehtäväni olisi tarkkailla ja ilmoittaa jos karhuja on haju-, kuulo- tai näköetäisyydellä. Tarpeen vaatiessa meitsin tulisi hätistää karhu takaisin korpeen"

"Luottopossuni oli ollut kuulolla ja tuli kuiskaamaan korvaani, että ei siellä mitään karhuja ole mutta ole nyt sen näköinen siellä metsässä kuin tarkkailisit ympäristöä niin emännällä on turvallisempi olo"

"Aamulla suuntasimme kohti Sipoon metsiä, puiden takaa jo vilahteli ensimmäiset säteet. Kuulin emännän mutinan mahdollisista karhuista ja tunsin kun talutushihna tärisi emännän hermostuneessa kädessä"

"Kun vihdoin kapusimme kukkulalle katselin komeita maisemia. Emäntä kiljahti hui Nero näytät ihan sudelta kun silmäskin kiiluu tollai ! No nytkö se alkais pelkäämään aavesusiakin....palataanko takaisin mielikuvituskarhuihin"

 

"Kjeh...kjeh...siinä odotellessa matkin vielä vaanivaa sutta mutta se oli vissiin huono vitsi koska emäntä taas kiljahti ja pyysi mua heti lopettamaan. Itsellä sillä on omituinen huumorintaju...olis nyt luullut naurattavan"

"Tulihan sekin hetki, että emäntä sai sen kuvansa. Siis kaikki tämä pulssia ja niskakarvoja nostattava seikkailu tämän yhden kuvan takia. Sitäpaitsi olisi vielä jännittävä paluumatka keskellä aavekarhujen reittejä"

"Päivä alkoi ja valkenemaan ja huomattiin että pakkasyö oli jäädyttänyt hienosti heinät. Kipusin lähinnä olevan kannon juurelle ja olin tarkkaavainen kuten luottopossuni oli neuvonut. Emäntä panikoi siitäkin....mitä Nero siellä näet....onko se karhu...onko..? No ei se ollut kun harakka ja yritin tunnistaa oliko sama sälli joka majailee meidän pihapiirissä"



"Jatkettiin matkaa ja pikkasen pysähdyin luoden katseeni maahan. Johan se emäntä siellä huuteli...Nero Nero onko siellä karhunjälkiä...? No ei ollut kun etsin sopivaa paikkaa missä voisin suorittaa aamutoimeni"

"Sitten pliis pientä yksityisyyttä...pärjäätkö mamma ilman mun tarkkailua viitisen sekunttia. Suurempi mahdollisuus voittaa loton päävoitto kun että se karhu tulee just silloin kun meitsi kyykkää täällä heinikossa"

"Päästinhän me sitten taas jatkamaan matkaa...nyt kyllä itsekin säikähdin kun emäntä kompuroi polvilleen siellä heinikossa. Luulin jo hetken, että nyt se houkka jo maastoutuu karhulta."



"Kymmenen metrin päässä ennenkuin noustaan metsästä Porvoontielle on vaikeakulkuinen ramppi. Emännän mielestä juuri tämä on se raja mikä erottaa Sipoon karhumetsät ja meidän karhuvapaat kotimetsät. Hmmm...jos meitsi pääsi loukkaantumatta tämän rampin yli niin tuskinpa karhut tämän takia kääntyisi takaisin."

"Emännän vielä kömpiessä sitä rampin jälkeistä mutarinnettä vilkaisin vielä Sipoon korpeen. Emäntäkin huuteli, että hyvin vartioit Nero kun ei saatu mitään havaintoja karhuista ! Meitsi oli ihan hiljaa...ei se olis halunnut kuulla mitä haistoin noin kilometrin päästä, siinä kun se otti kukkulalla sitä valokuvaansa"

Päiväsatu

Olipa kerran amerikanbulldoggi nimeltänsä Nero.
Nerolla oli paljon kotona käytettäviä lempinimiäkin. Kaikki emäntänsä antamat lempinimet eivät olleet kuitenkaan Neron mieleen.
40 kiloa painavalle ja 4,5 vuotta vanhalle bullogille esimerkiksi 'hauva-vauva' oli aivan liian lapsellinen lempinimi. Myös 'mamin oma aikamiesbulldoggi' sai Neron niskakarvat pörhölleen.
Oli vielä ainakin yksi lempinimi mitä ei olisi kiva Neron mielestä kuulla julkisilla paikoilla,
se oli 'senkin Tahvo'.

Minkäs sitä lempinimilleen voi, tuumaili Nero eräänä sateisena lokakuun päivänä. Nyt olisi kuitenkin aika osoittaa emännälle että mamin aikamiesbulldogilla on ehkä myös tuleva oma ura ja hauva-vauvalla on jo möreä miehinen ääni. Ehkä emäntä vihdoin hoksaisi omistavansa melkein keski-ikäisen raamikkaan bulldogin eikä mitään emäntänsä helmoissa inisevää bulldogin pentua.
Jääköön sitten vaikka lempinimistä se Tahvo voimaan, se ei ainakaan kuulosta aikuiselta, kotiinsa jymähtäneeltä amerikanbulldogilta.

Nero kertoi suunnitelmistaan ensimmäisenä luottopossulleen. Luottopossu ei tarkoita tässä tapauksessa että kaveri olisi vielä maksamatta vaan että se on possu johon voi luottaa. Possu kuunteli tarkkaavaisena kun Nero kertoi alkavansa esiintyväksi taiteilijaksi.
 

Nero kantoi luottopossunsa pedilleen ja pyysi possua katsomaan siitä kun Nero esittäisi aivan uuden laulunsa ja vielä säestyksen kera

 
Possu saikin viettää harmaan lokakuisen iltapäivän maailman ensi-illassa ja vieläpä VIP-aitiossa ! 

Esityksensä ja luottopossun suosionosoitusten jälkeen Nero alkoi haaveilemaan Hollywood-urasta

Esitys ja sen aiheuttama jännitys olivat kuitenkin käyneet voimille ja Nero vaipui pian päiväunille

Unessaan Nero matkusti maailmalle ja osallistui X-Factor kisaan, siellä Nero pääsi laulamaan täydelle salille. Kukaan ei kutsunut aikamiesbulldogiksi, hauva-vauvaksi tai Tahvoksi. Kaikki hurrasivat Mestariksi !
 

Kisan edetessä Nero pääsi laulamaan myös dueton

Esitysten lopussa Nero sai kehuja....itseltään Simonilta !

Voi sitä riemua ja lesouden määrää kun täysi salillinen taas taputti ja kutsui Mestariksi !

"POKS !!! Havahduin kun mamma huuteli että herääpäs nyt Tahvo niin lähdetään lenkille !"

Kirjamessuilua

Meilläpä oli vieraita viikonloppuna ! Pohjanmaan flikkoja tuli jollekin kirjamessuille. En yhtään osaa kertoa mitä ne kirjamessut on, jotain ihmisten hömpötyksiä. Sama se mulle tuollaiset messut , pääasia että tuli vieraita ja sai jotain vaihtelua tavalliseen viikonloppuun. Se on vaan joka kerta yhtä suuri pettymys, ettei niitä vieraita saa tervehtiä sydämensä kyllyydestä. Nytkin oli niin kova komento päällä isäntäväeltä..ei olis saanut hepuloida eikä antaa naamapusuja eteisessä. Heti kun nousin takatassuille ja sain etutassut vieraan hartioille niin alkoi emäntä ja isäntä yhteen ääneen komentamaan mua alas ja maahan ja pois ja omalle paikalle ja...ja...ja.. Eikös se ole epäkohteliasta jollen millään lailla huomioisi odotettuja vieraita. Varmaan miettisivät että onpas tässä huushollissa yrmeä bulldoggi jos vaan naama rutussa nurkassa katselisin enkä mitenkään reagoisi. Pakkohan se oli kuitenkin uskoa ja rauhoittua viidennellä käskyllä.

 

Seuraava mahdollisuus tuli vieraiden asetettua olohuoneeseen istumaan. Siinä kun ne istui sohvalla niin niiden naamatkin oli lähempänä pusuja varten kuin seisoesssa. Ei tarvinnut kuin pikkasen ponnistaa ja heittää etutassut sohvalle...*tervetuloa Pohjanmaan flikat...pusi pusi ja slurps poskipäille ja otsaan !*

Taas se emäntä komenteli hyvin äkäseen omalle paikalle...myöhästä...sain annettua pusut molemmille flikoille !

 

Nyt kun olin saanut isännän velvollisuudet hoidettua ja toivottaa vieraat tervetulleeksi, pystyin rauhoittumaan omalle paikalle. Koskahan se emäntä (ja isäntä) tajuaa että mun geeneissä on vahva vietti olla kohtelias ja tervehtiä taloon tulevia vieraita, ilman naamapusuja vastaanotetut vieraat on kuin kinkku ilman sinappia....ihan jees mutta se viimeinen silaus puuttuu.

 

Pohjanmaan flikat messuili, isäntäväki keilaili ja oli kylässä iltaa istumassa. Kaikilla oli äksöniä viikonloppuna...paitsi meitsillä. Olihan se kivaa vaihtelua kun flikat oli vähän niinkun mun...ei lapsenflikkana vaan bulldoginflikkana lauantaina. Jotenkin vaan tuntui että epistä kun kaikki muut humputtelee välillä ja meitsi vaan kotinurkilla lenkkeilee.

On se mun isäntäväki sentään joskus ihan samalla levelillä mun kanssa koska lupasivat viedä mut vaihtelun vuoksi sunnuntaina koirapuistoon ! Edellisestä kerrasta on jo puoli vuotta.

Tämä koirapuistokeikka oli reilu tapa osoittaa että meitsinkin tunteilla on väliä.

 

 

"Autosta noustessa mulla oli pikkasen kiire sinne koira-aitaukseen. Joskus kerroinkin että mun iskä voitti taakanvedon suomenmestaruuden tuloksella 1500 kg. Tässä pieni näyte että mun  isäntä tulee kevyesti mukana jos mulla on kiirus"

"Pikkasen (mutta ihan vaan pikkasen)  joutu löysäämään hihnaa välillä ettei isäntä kompuroi liukkailla lehdillä"

"Huhuu täällä mä oon ! Onkos muita kotiinsa tylsistyneitä hakemassa seuraa ?!"

"Tässä on ollut...nuuuuhhhh....vartti sitten joku tyttö...ei oman kylän mutta selkeesti syö samoja tarjousnappuloita kuin meitsikin"

"No nyt mun bulldoginkorvat kuulee jotain riehumisen ääniä...jes jes !" 

"Kas tuolla....kollegoita !"



"Moro...ai tässä onkin aita välissä...no moro silti !"



"Tuu vaan siitä alta jos mahdut...meitsi jäis jumiin jo pään kohdalta"

"Vai tuutkos sinä hoikkana siitä aidanraosta...meitsillä kinnais taas pään kohdalta...ei pysty"

"Kaverit ei sitten kuitenkaan tulleet mun luo aidan alta tai välistä. Onneksi en itsekään lähtenyt yrittämään..poistuin kerrankin paikalta arvokkaasti ja lähetin arvoituksellisesti lentosuukkoja. Ensi kerralla ne varmaan tekee kaikkensa että pääsee samalle puolelle aitaa meitsin kanssa"

Päiväni opaskoirana

Mun emäntä sai idean meikäläisen blogi-kamujen Iivarin ja Parekin postauksista, että mekin voitaisiin esitellä yksi meidän lenkkireiteistä. On ollut niin mukava nähdä ja lukea minkälaisissa maisemissa kamut lenkkeilee niin ehkä niitäkin kiinnostaa meitsin polut. Eilen emäntä ilmoitti mulle, että perjantaina saan olla opaskoirana ja esitellä lukijoille mun peruslenkin, sen suosituimman. Mua alkoi tietysti jännittämään saman tien ja sain juuri ja juuri syötyä iltapalan...tai ainakin se kesti kymmenen sekunttia pidempään kuin  normaalisti.

 

Yöllä nukuin ihan hyvin...niin kauan kunnes heräsin. Sitten tuli mieleen että huomenna mulla on suuri vastuu olla opaskoirana ja unet karisi silmistä ainakin minuutiksi.

 

Aamulla heräsin kerrankin ennen emäntää ja aloin odottamaan päivän valkenemista, tämä päivä olisi pieni askel bulldogille mutta suuri askel blogikamuille.

  

"Sieltä se päivä alkaa tulemaan kohti meidän kylää..äkkiä nyt !"

"Pihalta katsottuna näyttää jo valoisammalta"

"Vihdoinkin päästää aloittamaan opas-kierros. Tästä alkaa mun ihan suosikki-lenkki. Tervetuloa matkaan !" 



"Ensimmäinen etappi on vain 400 metriä kotoa. Vantaan ainut järvi....jännä että se on sattunut asettautumaan ihan lähelle meidän kotia, hyvä yhteensattuma !"

"Järven toisella puolella on uimaranta, saunoja ja kahvila. Meiltä karvakuonoilta on pääsy kielletty sinne puolelle mutta ei se haittaa kun saadaan lenkkeillä tällä toisella puolella"
 

"Tässä muuten hyvä esimerkki siitä kun emäntä pyytää poseeraamaan, alkaa heti jännittämään ja kuvakulmasta ei välttämättä tule kaikista edustavin"



"Sitten jatketaan matkaa !"



"Jaahas....anteeksi keskeytys...emäntä laittaa mut istumaan kun on hihna kireellä liian pitkään. Hihi...tiedoksi vaan...mulla ei oikeesti ole peppu maassa asti"



"Täällä on paljon polkuja...välillä pitää tarkistaa koordinaatit ettei joudu väärille urille. Tätä risteystä kutsun kolmihaaran ympyräksi. Joskus olen mennyt puun väärältä puolelta ja joutunut väärän puskan juurelle"



"Tätä luulin ekalla kerralla toooosi pitkäksi laituriksi. Ei se johtanutkaan järven selälle vaan ihan kuivalle maalle. Se on vissiin sitä varten että rospuuttu-kautena voi käyskennellä tassut kuivana"



"Sori taas keskeytys...vastasin kollegan eilen jättämään viestiin"

"Täällä on myös kusiaisia. Ne on menneet jo koisimaan talven ajaksi. Ei niistä kyllä ole haittaa kesälläkään, ne on niitä kivempia kusiaisia"

"Hihihi....varokaa tätä pitkää heinikkoa se kutittaa tuolta....nivusista"

"Mamma ! I have a problem !"

"Täällä tarvii hieman omatoimisuutta ja erähenkisyyttä, ei se mamma muakaan joka esteen yli nosta"

"Toivottavasti nautitte retkestä ja saitte kuvan minkälaisissa maastoissa meitsi tallailee"

Lääkärissä

 

Eilen oli jännää tiedossa, nimittäin lääkärireissu. Ei mitään vakavempaa vaivaa mutta kuulemma ihan mun oman mukavuuden takia pitäisi hakea jotain hormooneja. Onkohan ne niitä samoja mitä urheilijat käyttää, sitten menestyy ja lopussa diskataan. Ihmettelen kyllä etteikö mun voimat jo hihnassa vetämiseen riitä, pitääkö vielä tehostaa hormooneilla. Nytkin se emäntä jo tiuskii hihnan toisessa päässä kun ryntään etukäteen ilmoittamatta jonkun hyvän tuoksun luokse. Hormoonikuurin jälkeen mulla on ehkä supervoimat ja ei tarvii senkään vertaa sitten nöyristellä emännän tahtiin sitä menoa. No itse se on päätöksen tehnyt, jos haluaa super-bulldogin jolla on super-voimat niin hormooneja vaan kitusiin.

Ei kai meidän kylillä mitään doping-testejäkään ole niin ei meitsiä diskata kesken lenkin. Paitsi kerran näin sellaisia sinipukuisia ihmisiä sinisen auton vieressä tien laidassa mun lenkin varrella. Oli pysäyttäneet autoilijoita.  Ehkä ne otti niitä doping-testejä ja joku kerta ne vois ottaa multakin. En kyllä kehtais purkkiin pissata kaikkien nähden, saisivat kerätä sen näytteensä sieltä lähimmän puskan oksalta. Onneksi meillä päin on paljon eri lenkkireittejä, jos nyt diskattais yhden lenkin varrelta niin voi alkaa kulkemaan eri reittiä.

 

Lääkäriasema ja lääkäri olivat tuttuja aikaisemmilta kerroilta, tosi iloista porukkaa ja ei koskaan niin kiire etteivätkö ehtisi mua kehaista ja rapsuttaa. Näitä kahtahan ei koskaan voi olla liikaa. Siellä vaan on niin paljon erilaisia tuoksuja että se jotenkin jännittää...kun ei osaa yhdistää että mille tai kelle ne kuuluu.

Lenkkipoluilla kun jokainen tuoksu on sellainen, että voi tehdä pika-analyysin ja arvion.

 

 

"Eniten lääkärissä jännittää se punnitus. Ihan sama se on emännälläkin itseään punnitessa...tosi jännittynyt aina. Ei sais olla silminnäkijöitä ja yrittää keventää itseään nousemalla varpailleen. Joskus kun se lukema tulee näytölle niin emännän jännitys purkaantuu sadatteluksi"

"Jaahas...lokakuun tarjoukset ja ilmaisnäyte. Jo vain tänne kelpaa"



"Tulis jo mun vuoro niin sais tietää miltä se hormoni maistuu"
 

"Nyt piti mennä kurkkimaan, käytävältä alkoi kuulumaan pienten tassujen töminää ja kirsuun kantautui pennun tuoksu"

"Oho....emäntä ehti jo kysymään onko kaikki jo varattu ? Oli ne kuulemma ja meitsi ei saanut tällä kertaa pikkusiskoa tai -veljeä."

"Vihdoin lääkärin huoneessa. Tuttu lääkäri selitti että nyt Nero saat hormoonin ja ensi kerralla sitten kassi-keikka. Hä...en oikein ymmärtänyt mutta ei kai se niin olennaista sitten ollut"

"Seuraavaksi mulle laitettiin jotain selkänahkaan. Ei tuntunut missään"

"Sain isännältäkin kovasti kehuja...en oikein tiennyt että mistä...vaan ei sen niin väliä"

 

"Emäntä näytti mulle vielä purukalustoa ja sanoi että Nero jos liikaa syöt jogurtin ja jäätelön jämiä niin voi joutua laittamaan tekohampaat ! Huh tuota emännän huumoria..."

"Lopussa lääkäri vielä kehui ja rapsutteli, suositteli seuraavaksi sitä kassi-keikkaa. En ymmärtänyt vieläkään mutta mun bulldogin vaisto sanoi että kannatti piilottaa hännällä ne tietyt jutut. Jäin vielä ihmettelemään että mitenkäs se hormoni....oliko se siinä ilmaisnäytteessä minkä söin odotustilassa"