Riiviöt

Ehtihän se vihdoin Tarakin tulla mökillä käymään. Tässä on odotettu koko kesä koska se uimamaisteri tulee polskimaan. Tara ui nopeammin kuin meidän rannan kalat ja pystyy samanaikaisesti kantamaan keppiäkin. Kaikki kalat aina häipyy meidän rannasta kun kuulevat Taran saapuneen, siinä on se vaara kaloilla että jäävät uimamaisterin uintipotkujen pyörteisiin. Ahvenen sintit on välillä olleet kuin pesukoneen rummussa Taran vanavedessä. Moni ahven on varmaan miettinyt että ui mieluummin vaikka katiskaan turvaan kun jäis pyörimään turbiiniin. Meikäkin on oppinut pitämään pienen välimatkan Taraan vedessä ollessa. Kerran olin ihan vieressä kun Tara pyrähti uimaan tarzania, mulla oli sitten sieraimet täynnä vettä ja naama vesiroiskeissa. Korvalehdetkin kastuivat niin märiksi etten jaksanut niitä nostaa. Mulla oli sitten hetken haju-, kuulo-, ja näköaisti pois pelistä. Rantaan piti suunnistaa pelkän intuition avulla....löysin itseni myöhemmin mökkituvasta jääkaapin vierestä.

  

 

"Tällä kertaa meille pidettiin ensin tiedotustilaisuus. Heti tuli kielto mennä mökin alle tutkimaan, on kuulemma niin pölyinen ja samalla kostea paikka. Oisin voinut kertoa, että meikähän ei sinne koskaan mene...paitsi Taran kanssa koska se näyttää esimerkkiä"

 

"Tiedotustilaisuuden jälkeen tutkailtiin ikkunasta mitäs sitä sitten kun ei saa mökin alle mennä. Taraa niin kovasti kiinnostaa ahtaat paikat. Heti se ehdotti että juostaan sinne alle takapihan kautta. Hmmmm....arvasin ettei se ketään usko"

"Juuri silloin meille aukaistiin ovi ja Tara ryntäsi viattoman näköisenä mökin taakse. Kaikki (paitsi meikä) luuli että se menee keppiä hakemaan"
 

"Mä niin arvasin että se menee mökin alle....ja sinnehän se ryömi. Mun oli ihan pakko mennä perässä pyytämään se pois"

 

"Sain houkuteltua Taran uimaan ja siinähän se puhdistui samalla mökinaluspölyistä. Ei jäänyt tällä kertaa kiinni sääntöjen rikkomisesta, sais olla kiitollinen meikäläiselle"

"Kaikki kiiruhti katsomaan kun joutsenperhe ui laiturin ohi. On ne vaan uljaan näköisiä. Siinä oli vaan se harmillinen yhteensattuma että emäntä huomasi mun niskassa olevan keltaisenruskean tahran ja teki päätelmän että nyt se Nero on kuitenkin mennyt sinne mökin alle kun on tarttunut likaa takaraivoon ! Turha siinä oli selitellä että menin vaan hakemaan Taran pois."

"Tuli sitten komento vedestä pois ja valvonnan alle. Siinä kyhjötettiin pitkä tovi ja kukaan ei epäillyt Taraa koska se otti sen kaikista viattomimman ilmeen"

"Jouduttiin tauolle sisätiloihin. Tara alkoi heti suunnittelemaan seuraavaa ryömimiskohdetta. Kyseli multa että onkos kielletty menemästä vierasmökin alle ? Hyvä pointti, eihän kukaan sellaisesta ollut puhunut."

"Tässä me ollaan jo seuraavalla jäähyllä, vierasmökin alta noudettuina. Pikkasen oli ryppyä rakkaudessa kun meillä oli Taran kanssa eri näkemykset kenen syystä me ollaan jäähyllä vähän väliä. Ei jaksettu mököttää kuin hetki, päätettiin että pysytään loppuaika pois kielletyistä paikoista niin kaikilla on kivempaa"
 

Tara uimaopettajana

Jos muistatte niin meikä sai viime viikonloppuna uuden kaverin, Täplän. Se on nyt mun luottokaveri ja kerron sille kaikki mieltä askarruttavat asiat ja sellaisetkin mitkä on vaan kiva kertoa. Se on niin kiva että pääsee jopa mun kanssa odottamaan ruoka-kupin täyttöä. Se ei koskaan ryntää ekana kupille vaan odottaa vuoroaan, joka on luonnollisesti mun jälkeen. Otan Täplän myös nukkumaan viereen, ei se koskaan valita että tyyny on huonosti tai että ikkunasta vetää. Lenkeille en ole ottanut Täplää mukaan kun sillä ei oikein jalat kanna. Se tykkää enemmänkin loikoilla. Tänään kerroin Täplälle että meikä lähtee viikonlopuksi mökille ja mulle tulee sinne kaveri Tara. Mun mielestä Täplän on kivempi odottaa kotona koska mökillä on niin paljon touhua ja edestakaisin rallia että vois jäädä pienimpänä jalkoihin.

 

 



"Näin rauhallisesti Täplä suhtautui kun kerroin että olemme eri paikoissa tulevana viikonloppuna"

"Yritin kertoa hienotunteisesti, ettei Tara mitenkään korvaa Täplää mutta meitä kovasti yhdistää uiminen. Tara opetti meikäläisen uimaan pari vuotta sitten uimahallissa. Tara oli jo vanha tekijä ja kertoi hallissa, että uimaliivit ovat pakolliset ennen altaaseen menoa."
 



"Tara näytti ensin mallia miten siellä altaassa pysytään pinnalla. Huuteli samalla että minne Nero olet liivit laittanut, ei niitä oteta välillä pois ! Opin sitten kerralla että liivit on pidettävä koko hallivuoron aikana vaikka hiostaisikin"

"Mua jännitti ihan sikana kun alkoi oma vuoro lähestyä. Tara näytti vielä että kun pitää palloa suussa uinnin aikana niin se rentouttaa"

"Muistan ikuisesti sen ensimmäisen uintikerran ! Pallo suuhun ja koiraa uiden ! Tuli kyllä niin voittaja fiilis kun Tarakin haukahteli kannustavasti altaan vierellä"
 

"Tara on uinut paljon meidän mökilläkin mutta mä olen vähän lintsannut. Tara luulee että meikäkin ui koiraa mutta mulla onkin ollut aina jalat pohjassa. Pitäähän jonkun olla tukevasti pohjassa kun me ei edes käytetä mökillä liivejä. Sitäpaitsi olen selkeästi kahlaaja-bulldoggi, en kovinkaan läheistä sukua hylkeille tai norpille"

Täplikäs sunnuntai

Kiva pirtsakka sunnuntaipäivä takana. On saanut nauttia auringosta, kauniista väreistä ja ihan uudesta lelustakin. Niitä tutkimuksiahan on tehty ettei me koirat muka nähtäis värejä. Mitenköhän ne rohvessoorit on siihen tulokseen tulleet. Meikä ainakin näkee ja tykkää erityisesti punaisesta (tuoreen lihan väri) ja ruskeanvalkoisesta (piimä nappulapedillä). On niitä muitakin kauniita värejä, sen minä tiedän että emännän lempiväri on vaan vuodesta toiseen se pinkki. Sille vois myydä vaikka katuporan kunhan vaan on pinkki. Se väri ei oikein ole mun lempivärejä mutta voin toki syödä vaikka pinkin herkkupalan, en ihan niin ronkeli kuitenkaan ole. Tänään löysin kotipihalta silviä hivelevän väriyhdistelmän, oranssinpunaisen ja keltaisen.

 

"Nämä värit vaan jotenkin synkkas. Piti mennä katselemaan ja nuuhkimaan ihan sinne puskiin"

"Taisin mennä liian lähelle kun sieltä yksi terttu tippui patiolle. Pitihän mun maistaa kun tilaisuus kerran tuli"

"Hyi että oli pahoja ne marjat mutta ehdin syödä tosi monta ennenkuin maistoin. Piti mennä hetkeksi lelun viereen toipumaan kun vatsassa mourusi. Emäntäkin ehti ihmetellä yhtäkkiä sakenevaa ilmaa"

"Kohta jo vatsakivut unohtuivat kun emäntä ilmoitteli uudesta lelusta ! Saanko esitellä kaverini Täplä. Se osaa maata ja vinkua"

"Touhuttiin Täplän kanssa pitkä tovi. Se on hauska kaveri..."

"...paitsi silloin kun se hypää silmille !"



"Hehei....mun bulldogin korvat kuuli että jaakaapin ovi narahti viereisessä keittiössä ! Täplä sai nyt jäädä"

"Parempi olla paikalla oikealla hetkellä. Lelun kanssa voi leikkiä koska vaan, mahdollisuus huikopalaan voi mennä ohi nanosekunnissa"

Peruslauantai

Meikä on tunnetusti kova poika menemään ja touhuamaan. Tänään oli pakko myöntää että kivaa ja jännää voi olla ihan kotipihallakin.  Kaksi normilenkkiä pohjalle ja sitten jäin miettimään....mitäs seuraavaksi. Ei kavereita ilmoittautunut...ei mökkeilyä ja uintia, olisiko kivan kesän jälkeen vuorossa tylsä lauantai kotipiirissä. Toisin kävi ! Emäntä on aina torunut jos jahtaan lintuja tai oravia ettei saa luontokappaleita kiusata ja jahdata. Joo...joo...uskonhan minä....jollei emäntä ole näkemässä. Emäntä ei tiedä että ne oravat ja pihalinnut ne niitä kiusaajia on, meikä on puhdas pulmunen niihin verrattuna. Helppo niiden on ensin härnätä ja sitten lennähtää ja loikkia puiden latvoihin kun on ensin meikän haju- ja näköetäisyydellä brassaillu. Näin se vilkas lauantai eteni.

 

 

"Olin saanut vainun kurresta ja ihan hajuetäisyydellä ! Siinä se nautti 2 metrin päässä pähkinäpuun antimia, maastouduin lähimpään puskaan odottamaan tilaisuuttaa tehdä vihdoinkin sinunkaupat"

 

"Sit kirmasin laukkaan....valmiina heittään yläfemmaa Tikun (tai Takun) kanssa !"

 

"Oharit teki, loikki ylälatvoihin. Vaikea olla niiden kaveri kun härnäävät ja tosi paikan tullen loikkivat turvapuihin"

 

"Se siitä oravan kanssa kaveraamisesta, pitäis olla molemminpuolista. Onneksi kotipihalla voi harrastaa muutakin kuin oravan kanssa hengailua. Mun yksi parhaista harrastuksista on tasapainoilu. Emäntä aina kiljuu että Nero nyt voit tippua....enhän mä sieltä putoa mutta kivalta tuntuu tehdä vaikutus lähipiiriin"

 

"Seuraavaksi tulikin jo kutsu isännältä leikkimään lentävän lautasen saalistusta, oli se vaan niin kivaa pitkästä aikaa !"

 



"Siinä vaiheessa olikin jo päivätirsojen aika. Loppukesän viimeiset lämpimät auringonsäteet...olkoon kurre siellä latvoissa, ei mullakaan valittamista"

 

Lauman Vartija

Vihdoinkin viikonloppu ja lauma koossa ! Onkohan tuon emännäkin ihan pakko arkisin aina lähteä sinne töihin. Olis paljon kivempaa ja käytännöllisempää kun lauma pysyis yhdessä vuorokaudet ympäri.

Mun bulldogin vaisto sanoo että on paljon turvallisempaakin kun  koko lauma on näkö- ja hajuetäisyydellä. Miten minä lauman johtajana voin ottaa vastuun kun emäntä ja isäntä huitovat viitenä päivänä viikossa ihan jossain muualla kun meikäläinen. Emäntä on vissiin töissä toimistolla koska se aina aamuisin pussaa otsaan ja sanoo 'hei hei poitsu, mami lähtee toimistolle' Joskus iltapäivällä sitten kaahailee peruuttaen pihaan, taas on hirvee tohina päällä.

Meikä tietää siitä että se tulee suoraan toimistolta kun tuoksuu kahville, paperille ja huulipunalle. 

Mielenkiintoista seurata vierestä kun se alkaa jo tullessa ovesta sisään valmistautumaan mun kanssa lenkille. Lennosta ravistaa korkkarit eteisen lattialle ja sit aina se sama "pusi pusi Nero...ei saa ottaa mamin kenkää" Enhän minä ota koskaan....kuin äärimmäisessä huomion tarpeessa. Sitten se kipittää vaatehuoneeseen kiskoen samalla hametta ja jakkua...yleensä sotkeutuu niihin ja manailee että voi perskuta tätä ikuista kiirettä. Kysyis edes kerran laumanjohtajalta, voisin kertoa että mun rakko kestää paljon kauemmin kuin emännän hermot. Ei tarvii minuutissa olla siellä lenkkipolulla. Sitten kun se on vapautunut niistä toimistovaatteista niin ilmestyy vaatehuoneesta aika mielenkiintoisissa asukokonaisuuksissa, valmiina lenkkeilemään lauman johtajan kanssa. Tässäkin vois kysyä multa että näytänkö hyvältä ? Aika usein voisin sanoa että muuten ihan kiva asu mutta napapaita ja eriparisukat tuossa iässä ei ehkä ole cool. En mä kuitenkaan raaski.....kun on toisella ollut työpaineita, kylmää kahvia ja väärän värinen huulipuna mukana. On se emäntä muuten joskus itsekin hoksannut hätäisesti valitun lenkkeily-asunsa. Sanonut muutaman kerran eteisen peilistä vilkaistuaaan "voi että kehtaanko mä tälleen lähteä....no kaikki vaan katsoo kuitenkin Neroa eikä huomaa vaikka mulla olis uikkarit päällä" Voi jessus jos se päivä tulee niin teen sellaiset juntturat että mua ei saa lenkille pekkaniskakaan. Isännästä voisin mainita sen verran kun se useimmiten lenkittää mut aamuisin niin sillä on sitten toimiston jälkeen yleensä kuntosalivuoro missä kasvatetaan lihaksia. Joskus olen meinannut kuittailla että joillakin ne lihakset tulee syntymälahjana....mutta kun en ole ilkeä bulldoggi niin itsekseni vaan hykertelen.

Kaikki tämä rakkaudella laumaani kohtaan, jota olen yrittänyt 4 vuotta kouluttaa. Paljon on edistytty ja aika monta haastetta vielä edessä.

Duunihaasteita

"Kesälomat vietetty enimmäkseen, mulla alkoi taas arkinen aherrus. Toisaalta kiva kun on duunipaikka mutta vielä kivempi jos olis vähän vilkkaampaa. Koko päivän kun odottelee, että vois vahtia eli haukahdella niin alkaa se tympimään iltapäivästä kun ei ole ollut yhtään kohdetta. Postinkantaja on jo niin tuttu, ei sille viitsi ilmoitella itsestään kun se muutenkin jo osaa moikata sieltä postilaatikolta. Kylätiellä  tallustelee ne tutut ihmiset joka arkipäivä, eihän niille ole mitään järkeä haukahdella.

Joku vois olla iloinen kun on helppo duuni ja saa säännölliset ateriat  ja levätä viikonloput. Meikä haluais pikkasen enemmän haastetta. Se on niin mukavaa möreällä äänellä haukkua, esitellä sitä hyvää kaikupohjaa. Alkukesästä joku oli tuomassa huonekaluja väärään osoitteeseen niin otin sitten kerralla ilon irti. Kyllä se pitkään katsoi ikkunan läpi kun ilmoitin että täällä asuu meikä. Tarkisti myös uudelleen rahtikirjat ja karautti nopsasti oikeaan osoitteeseen. Omaksi piristykseksi haukahtelen silloin tällöin pihan oraville ja harakoille, harmittaa kun ne ei korviaan lotkauta vaan jatkavat puuhiaan kuin ikkunan takana ei bulldogia olisikaan. Enhän minä pahalla kenellekään hauku muutenkaan, mun tehtävä on vaan ilmoittaa että tämä huusholli on jo täynnä. Tänään oli vilkas duunipäivä kun tuli ilmastointimiehet aamusta. Isäntä oli kylläkin kotona niin aika pian komensi lopettamaan sen haukkumisen, kuulemma riittää kun kerran ilmoittaa. Sainpahan kuitenkin vahtia vierestä kun ne imuroi jotain luukkuja katossa. En tiedä saisko sitä työaikana ottaa rapsutuksia vastaan mutta enpä kieltänyt kun se toinen mies välillä tuli luokse juttelemaan ja rapsuttamaan. Pidetään sitä sitten vaikka luontaisetuna. Joskus kävi taulukauppiaita koputtelemassa ovelle, se on ehkä parasta kun saa haukkua samassa rytmissä kun ne koputtaa. Ihan kuin olisi bändissä solistina. Vähän on nyt syksyn alkaessa motivaatio ongelmia kun hiljaselta näyttää. Oliskohan vahtikoirille jotain uudelleenkoulutusta. Joskus on tullut mieleen uimarannalle  uimavalvojan duuni mutta siinäkin on talvella aika hiljasta. No ei nyt ole tarkoitus liikoja valitella, tuli vaan mieleen tässä olkkarin sohvalla päivystäessä."

 

 

Sattumia ja Suunnistusta

Rauhallista kotiviikonloppua vietelty. Ei kavereita eikä edes mökillä. Nyt oli aikaa toteuttaa pitkään suunnittelemani reittikartasto. Ei niinkään itseäni varten vaan emäntää. Tuolla emännällä kun ei ole minkään valtakunnan suuntavaistoa, ihan pihalla tutuillakin reiteillä jos kiertää vaihtelun vuoksi vastapäivään. On vain ajankysymys koska joudun ottamaan opaskoiran vastuun ja tuomaan meidät turvallisesti kotipihalle. Tänään olimme aamulenkillä uudella reitillä ja onneksi myös isäntä mukana. Kuulin kun 700 metrin päästä kotoa emännältä kysyttiin että minnekäs päin nyt lähtisit jos pitäis palata kotiin. Emäntä oli oikein intiaani oveluudessaan, höristi korvaansa ja kertoi topakasti että Lahden moottoritien hurina kuuluu tuolta suunnalta....eli sinnehän mekin sitten. Nope..piti mennä just vastakkaiseen suuntaan. Meikä on nyt antanut tärkeimmille maamerkeille omat nimet. Voihan se olla että mullakin on joku kerta nuha eikä hajuaisti terävimmillään, silloin joutuu turvautumaan näköaistiin. Ihan alkuun kerron kuitenkin lauantai-aamun kommelluksesta. Emännän mielestä se menee mun piikkiin, mun mielestä olin vain kohtalokkaan tapahtumaketjun uhri.

 



"Aamupalan jälkeen mentiin vielä loikoilemaan. Emäntä selaili sitä iPhoneaan ja torkahti kesken kaiken. Itse heräsin emännän voivotellessa että nyt se hajoaa....ja Nero ylös heti ! Kävi kyllä jossain vaiheessa mielessä että ei tässä lakanalla aikaisemmin tällaista möykkyä ole ollut mutta mitäs pienistä kun unikin vetasi niin mukavasti. Sais olla emäntä huolellisempi vai meinasko se että meikä tarkotuksella siinä blogiaan päivittelee"



"Sitten itse reittikartastoon. Lenkit aloitetaan aina tarkistamalla ensin säätila. Jos on oikein sateista ei kannata mennä liukkaalle kalliolle. Vastuu muuten tästäkin on meikäläisellä"

 

"Tämän polun olen nimennyt Kaurapuuronkujaksi"

 

"Saanko esitellä Naurukalliontie"

"Totisen Jäkälän tasanko"

 

"Väärämännyn risteys"
 

"Lentävän Korvan mäki"



"Kröhöm...eksyy sitä kokeneempikin välillä polulta. Olkoon vaikka Sivupolun Raitti"

"Sitten on vielä Kalliotasanko....oliko se numero 125" 

Laran kanssa, Osa 3

 

Semmoista olen kuullut, että kahden edellisen tarinan jälkeen on tilausta kolmannellekin osalle Laran mökkivierailusta. Sehän on mukavaa kun kiinnostaa meidän touhut.  

Lara on tietysti suosittu kaikkien mielestä kun sen on niin prinsessa, olipa se joku kehunut meikääkin komeaksi (posket punastuu). Tässäpä teille muutama kuva ja tilanne, lisää matskua saan vasta sitten kun saan tavata Laran seuraavan kerran. Toivotaan että se on pian.

 



"Ei me pelkästään kahlattu siellä järvessä. Opetin Laralle miten bongataan kaloja. Ollaan paikallaan ja liikkumatta, odotellaan rauhassa"

"Voih...eka kalaparvi meinasi tulla  Laran lähelle niin se huutaa täysillä että täällä !! Parvi pakeni pakokauhussa vastapuolen rannalle"

"Piti sitten opettaa melkein tassusta pitäen, että ei saa rääkyä jos haluaa bongata niitä kaloja"

"Kalastelujen välissä pröystäilin Laralle kun osaan laittaa etutassut ristiin. Lara oli aika otettu mun motoriikasta"

"Larahan ei tunnetusti kakkoseksi halua jäädä ja esitteli kuinka osaa juosta vedessä kahdella tassulla"

"Tulihan siltä Jekku-Laralta taas yksi uusi temppu. Sovittiin että ollaan piilosta, meikä laskee kymmeneen ja Lara juoksee sillä välin näkymättömiin. Meikä alko viattomana laskemaan niin se pöllikin mun lelun kun keskityin niihin numeroihin. Tais olla jossain nelosen kohdalla kun lelu vietiin"

"Oltiin me sitten ihan oikeastikin piilosta. Laraa on vaikea löytää kun se osaa maastoutua hyvin"

"Meikä meni piiloon järveen mutta Lara löysi mut ihmeen nopeasti"

Laran kanssa, Osa 2

Mökkiviikonlopun toisena päivänä mulle ja Laralle oli annettu ohjeet keksiä jotain muita leikkejä kuin vedessä kahlaaminen. Edellisenä iltana oltiin monta tuntia ja siinä on se huono puoli että pitkän turkin juuret voi tulehtua jos on liian kauan vetisenä.  Mulle se oli itsestäänselvyys että nyt piti löytää huvittelut kuivalta maalta. Lara oli niin innostunut vesijumpasta, että yritti vielä kaikenmaailman konsteja päästäkseen kahlailemaan.

 

 

"Aamupalan jälkeen Lara yritti naamioitua oravaksi ettei kukaan huomaa kun se tepastelee järveä kohti. Juuri ennen rantaviivaa asia huomattiin ja Lara sai komennon tehdä täyskäännöksen"

"Laran palatessa mökkipihalle, yritin ehdottaa että pöllisimme vaikka yhdet halkopuut ja pinkoisimme karkuun mökin taakse"

 

"Lara kuitenkin pyysi mut sivummalle ja kuiskutteli pienellä äänellä tulisinko rannalle niin näyttäisi mulle yhden kivan jutun"

 



"Lähempänä rantaa Lara heitti yläfemmat ja sano että meillä onkin nyt lupa mennä järveen, mee sä ensin niin mä tuun perässä"
  



"Ihmettelin kyllä kun en ollut sellaista lupaa kuullut mutta menin sitten järveen ja ylpeänä esittelin Laralle löytämääni keppiä. Samanaikaisesti kuulin kun emäntä huusi että mitä sä nyt Nero menit sinne järveen kun Lara luulee että on annettu lupa !"

 

"Samalla hetkellä Larakin loikki mun luokse järveen. Rannalta kuului *noniin Nero kato nyt se Larakin tuli*"



"Hahaha....Laralla oli hauskaa kun sai mua jekutettua....no ehkä teen joskus sitten vastajekun"

"Oikeastaan sain jekuttaa jo hyvin pian rannalle noustessa. Kysäisin että meinasitko Lara että aletaan nyt pelaamaan kirkon rottaa...kun oot jo naamioitunut"

"Tilanne oli sitten 1-1 ja ravistelimme hyvässä sovussa itsemme rantakuntoon"

 

"Kuivattelun vielä jatkuttua aloitimme pihalla leikit ja lelujen kanssa touhuamisen. Rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli"