Aurinkoisia poseerauksia

Heippa kamut! Meilläpäin oli tänään semmonen harvinainen valoilmiö, se aurinko. Mamma oli juoksemassa ja kun se tuli kotiin niin oli ihan täpinöissään. Sano että aurinko paistaa ja nyt lähdetään Nero lenkille ja kuvaushommiin. 

Ei meitsiä pahemmin ne kuvaushommat ressaa mutta välillä pitkästyttää kun kesken kävelemisen tai nuuhkimisen pitää alkaa pönöttämään paikallaan että mamma saa kuvan, tai siis taidekuvan niin kuin se itse asian ilmaisee.

Kiva päivälenkki oli tänään auringonpaisteessa vaikka pari kertaa piti poseerata. Onneksi mammalla oli perinteiset poseerauspalkkiot mukana, sitä vähärasvaista kalkkunaleikettä. Jos ollaan ihan rehellisiä ois se joulukinkku ollut parempaa mutta jotenkin ymmärsin että nyt on se aika taas ohi.

Ai niin mammalla oli kiire päästä sinne metsänreunalle ennen kuin aurinko taas laskee puiden taakse. No se valitsi omasta mielestä hyvän oikopolun semmosen kyntöpellon yli. Aika kauan meillä meni sitä peltoa ylittäessä kun mamma koko ajan pysäytteli ja sano että nilkkoihin koskee.

"Ootko mamma ihan varma että tää oikopolku säästää aikaa ja tuo lisää kuvausaikaa..."

"Huoh….no kyl meitsi pärjää mutta ei jaksais kuunnella mamman valitttamista että sen nilkat katkee"

"Niih...meitsi oli oikeassa, nopeemmin ois päästy sillan kautta....nyt mammakin sen myöntää kun nilkkoja särkee"

"Joo en mamma oo yhtään näsäviisas....kunhan mainitsin...."

"Joo ymmärrän mamma....nyt otetaan niitä taidekuvia. Tässä bulldoggi astelee kohti aurinkoa"

"Tässä bulldoggi odottaa kuvauspalkkiota"

"Bulldoggi ja sivurohviili ekan kuvauspalkkion jälkeen"

"Bulldoggi ja toinen kuvauspalkkio?"

"Buldoggi mättähällä jo hieman tympääntyneenä"

"Kun yrität skarpata että pääset pian nuuhkimaan ja merkkaamaan seuraavaan kohteen"