Kuutamossa ja Satumetsässä

Tänään on menty pitkästä aikaa pitkät lenkit kun meitsin lääkekuurista on jo melkein viikko.

Aamulla oltiin mamman kanssa kuutamolenkillä. Mammalla alkoi taas kesken lenkin mielikuvitus laukkaamaan kun se näki sen kirkkaan kuun paisteen.

Mamma kerto että tiesitkö Nero että polveudut sudesta ja saduissa sudet ulvoo kuutamolla. Sitten mamma kysy että tekeekö mieli Nero ulvoa kuun loisteessa. No ei tehnyt mieli ja mamma sano että ehkä se vaatii lisäksi jonkun vampyyrin. En tiedä mikä se vampyyri on mutta ei sen niin väliä kun usein en ymmärrä niitä mamman satuja eikä tuo ole arkea silti haitannut.

Iltapäivällä mentiin kansallispuiston metsään. Mamman mielestä se on satumetsä kun siellä on niin nättiä. Siellä metsässä on semmonen puro. Sinne pääsee vaan jyrkkää rinnettä pitkin niin mamma ei oo ennen halunnut sinne. Tänään mamma oli rohkealla päällä ja omien satujensa lumoissa niin laskeuduttiin puron varteen. Olihan siellä purolla kiva käydä vaikka meitsi joutu vetämään mammaa että pääsi takasin rinnettä ylöspäin.

"Ei nyt mamma oikeesti tee mieli ulvoa vaikka on kuutamo, tuo ääni joka kuuluu tulee meitsin vatsasta kun on aamupala vielä saamatta"

"Nyt mennään kansallispuistoon tai siis mamman mukaan satumetsään"

"Kiva vihdoinkin mennään katsomaan puroa! Mamma varovasti sitten rinnettä alaspäin!"

"Onkohan tuolla ahvenensinttejä niin kuin mökkijärvessä..."

"Hei odottakaa tuolla taitaa olla ahvenensintti talvipesässä!"

"Reippaasti nyt mamma siellä takana, ei meitsiä oo luoto noin isoa taakkaa vetämään ylämäessä!"

"Kivaa olla satumetsässä, hopi hopi!"

"Se vaan jäi mietityttämään että miten ne ahvenensintit tarkenee sitten kun tulee jäätä katoksi"

Tässä vielä pari videota satumetsän lenkiltä