Tänään aamupalan aikaan mamma luki blogikamujen päivityksiä. Se kertoi että ainakin Iivari ja Myrsky & Tuisku on saaneet ensilumen ja peuhaavat siellä hangissa pallojen kanssa ja muuten vaan. Mamma huomas myös että sopivasti kamuilla oli lunta vatsaan saakka niin putsaa hyvin vatsakarvatkin. Ei tarvii sisään tullessa karheella pyyhkeellä hangata kurajälkiä ja roskia.
Meillekin oli kuulemma satanut takapihalle ensilumi.
Meitsikin innostu noista ensilumijutuista ja päätin pyytää heti aamujogurtin jälkeen takapihalle pelmuamaan lumessa. Mammakin vois kuvata talvikuvia meitsistä siellä hankien keskellä. Taas oli mammalla kaikki valmiina uutta, talvista blogipäivitystä varten.
"Tänään on pikkasen kiire aamupala-jogurtin kanssa, pitää päästä äkkiä takapihalle peuhamaan lumessa !"
"Siellä sitä valkosta jo näkyy, mamma avaa taka-ovi niin lähetään ottamaan lumihanki-kuvia"
"Ei mamma yllä hanki ihan vatsakarvoihin saakka, haittaaks se ?"
"Ei oikein tee mieli tehdä bulldogin kuvia hankeen, voi tarttuu nurmikkoa selkään"
"Olis se mamma voinut jättää mainitsematta meidän takapihan ensilumen...turhaan vaan innostuin"
"Pitää sit leikkiä maastoutumisleikkiä...hehe siellä mamma nyt huhuilee että minne se kuvattava häipyi"
"Eipä siitä ensilumesta nyt kauheesti iloa ollut. Onneksi en innostuksesta pää edellä suoraan kuistilta hankeen hypännyt"
"Mut toisaalta...vois siitä ensilumesta jotain iloa olla..."
Eilen se vasta oli jännä päivä. Lääkärireissu tiedossa niin koko päivä piti odottaa ja jännittää. Meitsi ei vaan ikinä totu olemaan rento siellä lääkärissä. Mamma aina sitä samaa hokee ettei Nero tarvii jännittää mutta ei se auta. Kyllä mun tarvii.
Vaikka hyvin on tiedossa, että siellä saa aina kehuja ja namejakin niin silti on pelko hännän alla kun astuu siitä ovesta sisään. Ei siellä edes ikinä satu mutta jotain jännittävää siellä on. Pakko olla pikkusen varauksellinen joka kerta.
Ai niin se juttu miksi mun sinne piti mennä, pikkasen on kutittanut päätä ja tassuilla oon rapsutellut kirsun ympäristöä pari viikkoa. Aika vähästä se mamma huolestuu. No okei on meitsi puskenut iltaisin sohvaakin, silleen se kutina helpottuu.
"Hui tänään on se lääkäripäivä. Mamma tietää että meitsiä jännittää niin ei varmaan komenna pois lakanoistakaan"
"Täällä ollaan ja taas sama juttu. Jännitys tuli mukaan"
"Jos pikkasen kuitenkin merkkaan niin mamma osaa ostaa oikean pussin lähtiessä"
"Hehe....ai meitsi on iso ja komea maskotti...kiitosta vaan lääkärille"
"No niin mamma oliks tää nyt tässä ? Sama se kumpaa päätä tutkii...ainakin mulle"
"Jaaha...ai korvan tarkistus..."
"Ja korvanäytekin..."
"Nyt sitten odotetaan labratuloksia...tuo on muuten saman väristä kun mamman viikonloppudrinkki..tais olla keeteetä"
"Odottavan aika on pitkä..."
"Ai oli ihan terveet korvat, kivaa !"
"Mitä...nenäpunkki-epäily ? Varmaan emännästä tarttunut kun se antaa niin paljon turpapusuja"
"Moi pitäis olla Neron nimellä nenäpunkkilääke ! Oikeastaan vois olla mamman nimellä kun meitsi epäilee että voi olla siitä tarttunut mun kirsuun"
"Kiitos ja näkemiin...oon kylläkin oikeatassuinen"
Mun mamma ei tykkää näistä sateista. Kuulemma tukka ja kengät kastuu ja ei voi pitää lenkillä silmälaseja. Lasit menee huuruun ja sadepisarat jää lillumaan pinnalle, ei sitten näe eteen eikä taakse.
Mitä se siitä semmoista numeroa nostaa, onhan sillä niitä piilareita ja roikkuluomet mitkä estää sadepisaroiden menoa ripsiä pidemmälle.
Tänään aamulenkillä sato kieltämättä aika kovaa ja mamma sano rumia sanoja kun kompuroi pimeässä. Sitä se teettää kun ei sitten kuitenkaan laittanut niitä piilareita. Rillit huurussa yritti pysyä meitsin vauhdissa ja kankea kun on niin siellä se sadatteli remmin toisessa päässä.
Ei onneksi mitään vakavempaa sattunut ja tultiin taas hyvässä sovussa kotipihaan. Mamma piirsi pihalla sormella viivat rilleihin niin näki mistä pitää auto kiertää ettei tule kolhuja peltiin.
Tuossa se ennen töihin lähtöä laittoi ekstra kerroksen meikkiä ja triplasuihkaukset hiuslakkaa siltä varalta jos sade kastelee. Matkaa taivasalla on kotipihalla 7 metriä ja työpaikan pihalla 20 metriä, koskaan ei tiedä jos sateenvarjo vuotaa.
Meitsille huusi makkariin että ei saa Nero sitten taas kaivautua sinne lakanoihin kun ne haisee sitten märälle koiralle. Paraskin komentelemaan kun märkä hiuslakka se vasta pahalle haisee ja vielä triplamäärä.
"Olipas sateinen aamulenkki, komentaakohan mamma suihkuun vai tuleeko kohta sen pyyhkeen kanssa heilumaan"
"Sulla on mamma vieläkin rillit huurussa, ei se oo mun takatassu !"
"Hei hei mamma hyvää työpäivää ! Täällä päiväpeitteen päällä, en mee lakanoihin"
"Nyt se menee tosta oviaukon ohi....ei varmaan huomaa kiireissään mut paree piilloutua"
"Huh sinne meni hiuslakkoinensa...eiköhän lakanatkin päivän mittaan kuivu. Turkki ainakin kuivuu paremmin kun tuossa karhean päiväpeiton päällä"
"Moi mamma, oliko kiva työpäivä. Oon ollut kiltti poika, kiitos tuliaisesta. Kastuko sulla tukka aamulla kun on noin lanassa ?"
Meitsillä on ollut kiva sunnuntai. Hyvää ruokailua, maastolenkkeilyä ja päivätorkkuja koko perheen kanssa. Ainut mikä vähän latisti päivää on se mamman huono huumorintaju.
Se teki tänään kaalilaatikkoa ja meitsi tietää, että siihen laitetaan jauhelihaa. Tiesin olla kytiksellä kun kaalit alkoi pannulla haisemaan. Siellä keittiössä olis sitten myös tuoretta jauhelihaa ! No se mamman huono vitsi liittyy just tohon jauhelihaan ja kaalilaatikkoon. Siitä enemmän sitten kuvien kera.
Maastossa oli kiva lenkkeillä ja ai että tuntu kivalta tassuista kun noustiin sellaista mutaista ja märkää mäkeä ylös. Mamma vaan tuskaili että lenkkarin pohjassa on niin paljon mutaa että näyttää ihan moon bootseilta ne tossut. Siellä maastossa jo määräs meitsillekin lenkkisuihkun sitten kotona. Olis vaan tuntunut niin kivalta se muta siellä varpaiden välissä, on se kumma kun ei mamma tajua että ihmisten lisäksi bulldogillekin tekis mutanaamio hyvää. Meitsi vois ensin pitää tassuissa pari tuntia ja sitten mamma laittais ne yöksi naamaan. Se olis hyvää kierrätystä ja muotiakin. Mamma vois näyttää kerrankin maanantai-aamuna pirteeltä, ennen kuin pesis mudat pois.
Nyt on jo ilta ja mun mielestä perheen pitää puuhastella yhdessä eikä katsella mitään telkkua. Mamma meinas jos rentoutua jäätelökupin kanssa draaman äären, meitsi joutu muistuttamaan että sunnuntai on perheen yhteistä aikaa eikä mitään yksilösuorituksia. Annoin sen kuitenkin katsoa draamaa niin kauan että sai jäätelökupin melkein tyhjäksi ja meitsille sitten siitä jämät.
"Mamma ei naurata ! Täähän on kaalia eikä mitään jauhelihaa !"
"En syö...eikä ole hyvä vitsi"
No nyt on bulldogin eväät...pistä se kaali vaan sinne uuniin niin ei tarvii huudella että *hyi hyi Nero mikä täällä leijuu *
"Oli se jauheliha hyvää, nyt voin vähän nauraa sille kaalijutulle"
"Puuhastele mamma vaan loppuun se kaalilaatikko...meitsi nakertelee eilistä luuta tässä"
"No ihan vitsillä vaan toin tähän maton päälle...hehe naurattaako ?"
"Kato mamma miten paljon mutaa...tästä keräilen sulle samalla mutanaamiota"
"Varovasti mamma nyt sen jäätelön kanssa ettet kaavi kuppia ihan tyhjäksi"
Lyhyt oli tämä päivä. Valosalla ei ehtinyt kun takapihalla olla isäntäväen seurana. Niillä oli niitä iänikuisia pihahommia. Mistä niitä jätesäkkejäkin riittää niin paljon kun aina vaan uutta täytetään kun edellinen täyttyy.
Niin oli harmaata ja kosteeta, ei paljon naurattanut. Itse yritin keksiä ajanvietettä mielen piristykseksi kun mammakin vaan lasittunein katsein keskitty niihin kukkien jämiin mitä pihalla vielä oli.
"Meitsi on piilossa...huomaakohan mamma..."
"Nyt mamma tulee....meen taas piiloon niin se huolestuu ja alkaa vislailemaan meitsin perään"
"Pläääh se mitään huomannut...pitää keksiä jotain muuta"
"Nyt oon ihan patsaana tässä....isäntä hakee kohta saunapuita...huomaakohan se meitsin"
"Aijaaha ne katselee vaan tota kukkaa mikä vielä sinnittelee...jos meen tosta ja tallaan niin huomio on taattu"
"Huhuu....täällä olis yksi ulos unohdettu bulldoggi joka kaipaa välipalaa" "Vihdoinkin jotain haastetta näihin puutarhahommiin"
Eilen tuli kesken rauhallisen sununtai-illan säpinää. Isännän kanssa katsottiin lätkää telkusta. Emäntä katsoi olkkarissa draamaa niin meidät oli häädetty makkarin telkun äärelle. Ei se kauheesti haittaa paitsi jääkaappi on kauempana. Sen takia se mammakin varmaan halus siellä olkkarissa katsella draamaansa, jääkaappi on vaan viiden askeleen päässä ja jos loikkii pidemmällä askeleella niin kolme riittää.
Meinattiin just isännän kanssa huudella emännälle huikopalan tuomisohjeita niin silloin koputettiin oveen. Meitsille ei oltu mitään kerrottu, Tarahan se sieltä tuli yllätyskäynnille !
"Mitäs me isäntä tilataan emännältä huikopalaksi, olisko ihan kylmiä nakkeja niin sopii meille molemmille !"
"Moi Tara, löysit heti meidän halkopuut. Oikeesti siinä matolla ei sais pureskella...mutta ok jollet murusta"
"Onks Tara sun mielestä reilua että menet MUN isännän syliin ja meitsi kuikuilee täällä lattialla ? Vois pikkasen olla lojaali lajitoverille ja kumpikin olis samalla tasolla !"
"Se siitä lojaalisuudesta"
"Ha...jouduit sitten lattialle...koirien tasolle"
"Psst Nero mä oon vaan hetken tässä, tuun sitten sun kanssa takas lattialle"
"Nero lupas että saan olla sohvalla kun oon kunniavieras !"
"En oo mamma oikeesti mitään luvannut mutta antaa sen hetken tossa katsella, kunhan ei mene mun isännän syliin"
Isäntäväki lähti tänään messuilemaan. Ne sano lähtiessä, ettei ole kauan poissa mutta oli ne melkein pimeeseen saakka siellä ilakoimassa. Arvatkaa kuka odotti kotona yksin. Onneksi luvattiin tuliaisia reissulta ja paljon tarinoita messuilta. Odotin vaan tuliaisia, en niistä jutuista niin kauheesti välitä.
Ei se mamma kuitenkaan antanut niitä tuliaisia ennen kuin suostuin kuuntelemaan kaikki sen messujutut. No ei ollut vaihtoehtoja, tuolissa istuin kiltisti ja olin kuuntelevinaan. Ajatukset harhaili kuitenkin niissä muovipusseissa mitä oli kantanut messuilta. Siellä oli meitsille jotain uutta !
No ensin niistä mamman jutuista...mitä nyt muistan ja toisella korvalla kuuntelin.
Ne oli Meidän Viikonloppu Messut. Siellä oli kuulemma Elmaa ja Metsää ja Kädentaitoa ja Lemmikkiä ja vaikka mitä. Tuosta Lemmikistä pikkasen loukkaannuin ja otin kirsuuni...miksei meitsi saa olla mukana jos on lemmikkimessut. Luulis mammankin jossain vaiheessa tajunneen että jotain oleellista unohtui kotiin kun lässytteli siellä muille lemmikeille.
No sitten ne oli tavanneet Tyttären siellä ! Sen olis meitsikin halunnut pitkästä aikaa nähdä ja olla rapsutettavana. Mamma kyllä lohdutti ettei Tytär olis ehtinyt kuitenkaan rapsuttaa kun se on siellä töissä. Se järjestää ja touhuaa sen Elman ja Metsän kanssa. Hö ei ne nyt niin isoja juttuja voi olla ettei olis meitsiä ehtinyt rapsutella.
Mamman tarina kun eteni niin se kakisti ulos että oli siinä porukassa vielä ollut yksi
muukin tuttu. Mamman hyvä ystävä. Se on se kuuluisa kissabloggaaja ja sekin oli siellä töissä. Täältä voi sitten lukea sitä virallista messukokemusta http://triomiumau.blogspot.fi/.
Niin oli se isäntäväki tehnyt ostoksiakin siellä, meitsin tuliaisten lisäksi. Kuulin kun sopivat jo lähtiessä ettei mitään turhaa osteta messuhuumassa. Mamma osti kaksi käsilaukkua ja isäntä neljä naulakonkoukkua mökille.
"Joo kiva kuulla messutarinoita...Tytär...Trio Miu Mau...Elma..käsilaukkuja...Mites ne meitsin tuliaiset ?"
"Minipossuja...meitsikin haluis kotiin semmosen karsinan missä olis olkia. Olisko jouluksi ?"
"Kaksin aina kivempaa Elmassakin...vink vink mamma...miten olis meitsillekin kaveri, semmonen kenen kanssa vois yhdessä leikkiä matoilla ja sohvilla isäntäväkeä odottaessa"
