Ruuneperin aatto

 

Tiesittekö kamut että huomenna on se ruuneperin päivä. Meillä mamma kertoi jo alkuviikosta että perjantaina se syö ruuneperin torttua kun on sen päivä. Tänään se tuli töistä ja kerto että olikin syönyt ruuneperin kakkua vaikka ei oo edes vielä sen nimpparit.

 

Selitteli että työkaveri tarjos niin olisi epäkohteliasta kieltäytyä. Tais unohtua se talviloman jälkeinen vähäsokerinen kuukausi siihen paikkaan kun tuli tilaisuus syödä ruuneperiä. Oli kuulemma tosi herkullista ja kakku ei mamman mukaan ole niin petollinen kuin torttu. Torttu on tietyn kokoinen ja se pitää syödä kokonaan. Kakkua voi ottaa ihan pienen palan ja silti ei loukkaa sitä joka tarjoaa. Oon kyllä nähnyt monta kertaa kun mamma ottaa kakkua. Ensin pikkuinen pala, toinen vielä pienempi ja kolmas saman kokonen kun aikasemmat yhteensä.

 

Vähän kyllä mietin että eikös ole epäkohteliasta mammalta kun ei tuo kotiväelle ruuneperin jutskia, ite vaan syö. En minä mistään tortuista tai kakuista välitä mutta voisin vaikka ruuneperin pihviä maistaa. Olishan se vaihtelua arkeen.

 

 



"Mamma hohoi ! Missä mun ruuneperin jutskat !"



"Saanko jotain ruuneperi-aiheista yllätystä jos istun oikein nätisti ja en kerjää ?"

"Ei naurata mamma yhtään tää ruuneperin nappula"

"Hei nyt täällä tuoksuu paistettu kana, onko se meitsin ruuneperin kana ?"



"Saako jo alottaa ?"



"Mamma lopeta nyt se puhelu, täällä yksi viaton bulldoggi odottaa lupaa maistiaisille"

"Vihdoin....mamma hyvää on...ei oo edes palanut tällä kertaa"

"Kato mamma, olin kiltti kaikki söin !"