Arvoitus

On se lämmintä keliä pidellyt koko viikon. Ei ole pitkiä lenkkejä jaksanut tehdä ja jos haluaa vilvotella niin pitänyt sisätiloihin mennä laatalle makaamaan. Onneksi mamma tajuaa kastella pyyhkeen kylmällä vedellä, se viilentää mukavasti kyljen päällä laatalla maatessa.

Eilen oltiin lenkillä koko perhe yhtä aikaa. Mentiin äijälenkki ja mamma valitteli että pohkeita kiristää. Ei me isännän kanssa kuunneltu kun se kuitenkin siellä perässä tulee eikä haittaa vaikka vähän olis välimatkaakin niin ei ole niin dramaattista se kulkeminen.

Mamma yritti puolessa välissä saada välimatkan umpeen ja kun ei pohkeet antanut periksi sen enempää niin alkoi huutelemaan "Nero Nero mulla on arvoitus...kerron vaan jos pysähdytte"

Alkoi sitten vähän kiinnostamaan se arvoitus niin jäätiin isännän kanssa kallion päälle odottelemaan.

"Tässä ollaan mamma, kerro nyt se arvoitus ! Joo joo en riehaannu ja kuljen nätisti remmissä senkin jälkeen kun olet kertonut"

"Ai tosta tien yli meni just joku karvainen, joka loikkii jolla on pitkät korvat....ei nyt ihan heti tuu mieleen mitään...ja juu juu, en villiinny vaikka kertosit mikä se on"

"Ai vielä lisävinkki....sillä on töpöhäntä....hö joku sorsa jostain vieraalta töpö-järveltä ?"

"Usko nyt mamma, kato miten kiltisti kuljen hihnassa ja sama meno jatkuu vaikka kerrot sen arvoituksen !"

"Ai PUPU ! Missä....missä....!"

"Tästä se on mennyt....ihan vaan morjestan kun saan näköpiiriin"

"Sinne se on mennyt metsään....no ensi kerralla sitten kysyn kuulumiset"

"Enkö ollutkin kiltti bulldoggi, ei hihna kiristynyt yhtään vaikka kerroit arvoituksen"

"Hetki vaan, sometan kavereille että pupu melkein bongattu"

"Kuumahan siellä lenkillä tuli vaikka ihan rauhassa käveltiin"