Kääpä

 

Lauantai on alkanut leppoisasti tai siis laiskasti. Oltiin me isännän kanssa aamulenkillä ihan normaalisti mutta aamupäivän perhelenkki myöhästy parilla tunnilla kun mamma oli niin väsynyt. Se voivotteli että sen takia väsyttää kun oli perjantaina vieraita ja tuli valvottua tavallista myöhempään. Joo tottahan se puhui mutta kyllä tän ikänen koira jo tietää paljon asioita. Meitsi arvas että mammalla oli sellainen taaken eftäri.

 

Isännän kanssa odoteltiin kärsivällisesti kun mamma valmisteli itseään aamupäivän perhelenkille. Isäntä ehti siinä jo käydä kaupassakin. Mamma jaksoi kuitenkin ohjeistaa kauppareissua varten ja käski  tuoda sunnuntaita varten virpojille suklaamunia. Ne munat piti kuitenkin viedä kaupasta suoraan autotalliin ettei mammalla ole liian suuri kiusaus popsia niitä illalla telkkarin äärellä.

 

Vihdoin iltapäivällä päästiin koko perhe metsälenkille, mammakin yritti tulla reippaasti perässä ja huuteli välillä että odottakaa kun olen tällainen vanha kääpä enkä pääse lujempaa. Meitsi tietää, ei se hitaus siitä käävästä johtunut vaan taaken eftäristä.

 

 

"Kello jo puolessa päivässä, ei tuo mamman naama kyllä näytä vielä siltä että lenkille päästäis"

"Jaa isäntä kolistelee autotallissa....se vie niitä virpomismunia piiloon mammalta"

"No niin mamma on jo kahdella jalalla ja syö jukurttia, enää varmaan tunti niin päästään metsälenkille"



"Jos vaikka joutessani nuuskin kukat, mammakin  tuntuu jo heittävän takkia niskaan"




"Täällä, pellolla !!!"



"Pääsetkös mamma esteen yli vai kannattaisko tulla ali"



"Hmmph....mamma vasemmalle siitä vai jäätkö odottamaan kun tullaan isännän kanssa takaisinpäin "



"En tiedä mistä tuli mieleen vanha kääpä mutta miksi mamma köpöttelet koko ajan jonon viimeisenä"

"Kohta mamma helpottaa ja pelkkää alamäkeä kotiin saakka, sitten saat sen kahvikupposen ja lauantaipullan mistä oot haaveillut koko lenkin ajan"



"Kotona, mamma sulla on ihan hassun punainen naama ja suu"