Newton

Me ollaan mamman kanssa vähän sitä mieltä että välillä vois olla satamatta sitä vettä tai räntää. Meitsi on kyllä yleensä semmonen jokasään bulldoggi mutta rajansa kaikella. Se ero on aamu- ja päivälenkissä että aamulla ei näe sitä sadetta eikä paljon muutakaan. 

Meitsi on tässä syksyn aikana tutustunut semmoseen pikkukaveriin, se nimi on Newton. Me ollaan törmätty monesti  aamulenkillä kun molempien isännät on ennen töihin lähtöä meitä ulkoiluttanut. Newton pelkää pikkasen isoja koiria ja se katseli alussa aika pitkän matkan päästä meitsiä. Sitten se pikkuhiljaa alko tulemaan lähemmäksi ja nyt se on jo kaksi kertaa kirsuttanut silleen pikasesti.

No tänään ekan kerran törmättiin päivälenkillä Newtonin kanssa. Se piti taas pikkasen etäisyyttä meitsiin, voi olla että se johtu siitä kun oli valosaa ja näki mamman naaman.

Meitsiä pikkasen nolotti kun mamma sai  tilaisuuden antaa tokan käyntikortin. Se eka meni isännälle heti kun ne tuli postista. Tänään Newtonin mamma sai sen toisen. Enää on jäljellä 98 kappaletta...ehkä mamma antaa isännälle vielä toisen että pino pikkasen pienenee. 

"Tiedättekö sen tunteen kun katsoo ikkunasta ulos ennen lenkkiä ja aina sataa vettä tai räntää"

"Moikka Newton ! Ei ollakaan ennen nähty valosaan aikaan !"

"Älä turhaan pelkää Newton, se on mun mamma ja ei oo häijy luonne vaikka pikkasen siltä näyttää"

"Ai nyt se kaivaa noita käyntikortteja esiin....aika noloa"

"Heippa sit Nero, ens kerralla taas kirsutetaan jooko !"