Visiitti naapurikunnassa

 

Sunnuntai on kohta jo ohi. Monenlaista puuhaa on ollut. Aamupäivä meni luontodokumenttia katsellessa ja iltapäivällä mentiin kyläilemään.

 

Mulla on aina kylään mennessä oma peitto ja pyyhe mukana ja tukullinen mamman ohjeita:

Ei saa (koko ajan) kerjätä, ei saa hyppiä syliin, ei saaa roiskuttaa juomavettä ympäri huushollia ja ei saa kerjätä huomiota kun ihmiset kertoo kuulumisiaan. Ai sitten on vielä ainakin yksi, ei saa laittaa leukaa pöytälevylle kun ihmiset juo kahvia.

 

Mitäs meitsi muutakaan, uskollinen ja kuuliainen bulldoggi tottelee mamman ohjeita. Kaikki meni mun mielestä kuin ohjekirjassa.

 

 



"Eikös tuo ole vähän yksipuolinen ruokavalio ? Onko edes joskus kalkkunaleikettä ?"




"Tuo näyttää sukulaiselta, olisko Amerikan isosetä"

"Haloo meitsi on nyt täällä, saa avata !"

 

"Ai se olikin vielä ylemmässä kerrroksessa...no kun en oo mitään vainukoirakursseja päässyt käymään"

"Hei unohdettiin sanoo mammalle että se on väärä kerros...nyt se siellä vielä koputtelee..."



"Jaa tähänkö ohkaselle peitolle meitsi kun juotte kahvia ?"
 



"Jos en saa laittaa leukaa kahvipöydälle niin kiitos odotan  mieluummin  tässä"

 



"Voisitko olla roiskuttamatta matolle kun se menee kuitenkin meitsin piikkiin "




"Vihdoinkin se huomio siirtyi ihmisistä lemmikkiin"



 

"Pikkasen vaan syliin jookosta"

"Ai miksei...tassutkin on pyyhitty"

 

"Vilvottelutauko....tuonne pitää käydä jättämässä viesti ennen kotiin lähtöä"



"Juu juu...sisään ja omalle peitolle odottamaan kun ihmiset puhuu asiat loppuun"



 

"Ei voi aina kerralla osua omalle peitolle ja toisaalta mun toinen takatassu on peitolla"