Auringon metsästystä

 

Muistatte varmaan kun emäntä eilen hypetti sitä kun oli hyväksytty Kevätmessuille bloggariksi.Tänään palattiin normaali rytmiin. Aamupäivä sisäsiivousta ja iltapäivä pihahommia. Emäntä sanokin että tästä on bloggarin glamouri jotenkin haihtunut verrattuna eiliseen, kun takapihalla meitsin talven aikana jättämiä sattumia keräsi lapiolla pussiin.

 

Meitsi ei kyllä valita, aurinko lämmitti mukavasti takapihalla. Välillä vaan piti vaihtaa paikkaa kun se aurinko ei pysy samassa paikassa pitkää aikaa. Tuli tässä hommiakin tehtyä, isännän kanssa leikeltiin pensaita ja puita. Ihan mielellään autoin isäntää leikkuuhommissa, mamman apulaiseksi en viitsinyt mennä niitä sattumia hangesta etsimään.

 



"Mamma lopeta jo sisäsiivoukset, ulkona on aurinkoa ja lämmintä !"

"Kiitos vaan pedin tuomisesta, tämä ei kuitenkaan ole aurinkoinen paikka vaan puolivarjoinen"



"Kiitos nyt on aurinkoinen"



"Vihdoinkin koko perhe ulkona, tähän aikaan pihan aurinkoisin paikka on hieman hankala...pistää..."

"Mitäs pienistä pistelyistä, aijai kun se lämmittää mukavasti"



"Onkohan naapurin Eetulla enemmän aurinkoisia paikkoja..."



"Nyt se aurinko siirty tänne aidan viereen, mamma meitsi on täällä jos haluut antaa huikopalaa !"



"Välillä leikkuuhommia isännän kanssa, nyt tarkkana, siitä just !"

"Kato mamma me ollaan oltu isännän kanssa ahkeria, nälkähän siinä tuli. Voisitko grillata meille jotain"

 

"Iltapäivällä saunahommia, isäntä ota kiinni jos haluat kiukaan lämpimäksi !"

Emäntä lesoilee

 

Perjantaithan on aina niin erityisiä. Eikä ollut poikkeus tämäkään perjantai. Emäntä tuli töistä posket tavallistakin punasempana ja istutti meitsin keittiön nurkkaukseen omalle pedille. Sen takia varmaan juuri keittiön eikä jonkun muun huoneen kun se jääkaappi on siellä keittiössä. Joskus, tai siis välillä, vai oliko se usein, se haluaa perjantaisiiderin. Kuulemma niin ansaitun, ei ole perustellut tarkemmin mistä on sen ansainnut.

 

Siinä sitten kökötin pedillä istuen vaikka olis pitänyt lenkille päästä. Nyt oli emännällä kuulemma tärkeää tiedotettavaa ennen lenkkiä. Mikä ihme voi olla noin tärkeää että häiritsee meitsin lenkkirytmiä. Kesti aikansa kun se ensin takelteli *Niin Nero....sulla kun on tää blogi*

*Niin mamma on vähän sen varjolla laittanut hakemusta...* *On semmonen termi kun bloggaaja...ihan niin kuin sinäkin Nero*

 

Meitsillä alko jo kannikat puutumaan ja keho ilmoittamaan nesteenpoistamis tarpeesta kun emäntä vihdoin sai kakaistua mistä se selkeästi huono omatunto johtui.

 

Oli kuulemma kuukausi sitten laittanut hakemuksen Helsingin Messukeskukseen päästä viralliseksi bloggaajaksi huhtikuun messuille. Tänään oli sitten tullut postia että se oli hyväksytty ja kutsuttu sinne tekemään blogia. Vähän ehdin ihmettelemään että millä avuilla se sinne on hyväksytty kun eihän sillä ole edes omaa blogia, tätä meitsin blogia vaan jakaa naamakirjassa ja bloggerissa.

 

Kohta se selvisi sen avut kun alkoi lukemaan meitsille ääneen sitä Messukeskuksesta tullutta viestiä:

 

*Hyvä bloggaaja, tervetuloa mukaan messuille 10.-12.4.!*

 

Olisittepa nähneet emännän posket kun se tuon mulle luki, poskisssa oli sama puna kun se tuli viime kesänä aurinkoisen päivän kalareissulta mökkijärveltä haavissa kaksi ahvenen sinttiä ja sanoi menevänsä tekemään kalakeittoa.

 

Vieläkään en päässyt lenkille vaan emäntä jatkoi sitä Messukeskuksen viestin lukemista:

 

*Sinua odottaa messuilla bloggaajapassi! Lapsi, Kädentaito, PetExpo, Model Expo, OutletExpo kaikkina messupäivinä.*

 

Meinasin jo pyytää takapihalle kun lenkkihommat ei näyttänyt edistyvän. Sitten se emäntä luki sieltä viestistä:

 

*Bloggaajapassi on muovitaskussa oleva rintamerkki. Kiinnitäthän sen näkyvälle paikalle vaatteisiisi messukäynnin ajaksi. Passi on tehty BLOGISI nimellä, eli mainitsethan blogisi nimen, kun noudat passiasi.

 

Siis vihdoin selkis meitsillekin, se on siellä messuilla lappu kaulassa missä lukee meitsin blogin nimi. Ehkä kukaan ei kuitenkaan usko että emäntä on se 'Amerikanbulldoggi Nero', tai ainakaan se Nero.

 

 

"Perjantai ja emännän tiedotustilaisuus"

"Plaa plaa plaa....on joo laittanut hakemuksen Messukeskukseen..."

"Nyt mamma mene jo asiaan tai meitsin pitää lähteä takapihalle asioille"

"Oho mikä uutispommi ! Vai meitsin blogin varjolla bloggaajaksi Messukeskukseen ! Nyt meinas mennä herkkupalan varjolla emännän sormetkin kun tuollaista kertoo"

Nenä-rokotuspäivä

Olipas kamut jännitystä kerrakseen tässä tiistai-illassa ! Meitsillä oli semmonen vuosirokotus. Ihan tuttu eläinlääkäri minne oltiin matkalla mutta aina se vaan jännittää vaikka on kiva lääkäri ja kaikki muutkin siellä vastaanotolla. Emäntä aina sanoo ettei Nero tarvii turhaa jännittää. Paraskin puhumaan turhan jännittämisestä, onhan se nähty että sekin vaan menee kankeeksi ja kalpeeksi jossakin paikoissa eikä siinä auta jos joku sanoo että ei saa turhaa jännittää.

 

Ei muuten helpottanut jännitystä yhtään kun emäntä kertoi sinne mennessä että sulla Nero onkin ensimmäistä kertaa nenä-rokotus. Kuulemma kennel-yskää varten. En tiedä onko se sama kun virka-yskä mistä emäntä joskus mainitsee. Tehoaakohan siihenkin nenä-rokotus. Mitähän sinne meitsin nenään oikein laitetaan...se sai mut jännittämään tuplasti enemmän kuin aikaisemmin.

 



"Joko kohta on se nenä-rokotus ?"



"Joo rauhottaa tuo pään paijaaminen ja kun menee väkisin silmät kiinni niin en näe vaikka laitettais nenään jotain"

 

"No nyt se lääkäri huusi mua nimeltä...en oo täällä"

"Meitsi ei tuu....mä oon yks toinen Nero joka ei tarvii nenä-rokotusta"

"Jaa tänne mut sitten raahattiin...hehe ei se lääkäri vissiin annakaan nenä-rokotusta kun tekee vaan tota blogia, ihan niin kuin mammakin aina tollasen koneen äärellä"



"Mitähän se meitsin painoa kyselee....ja kelle se sen oikein tekstailee"



"Ai niin, täällä oli aina sen hampaiden tarkistus. Vissin katsoo onko jäänyt jotain hampaan koloon"



"Hei mmmpppphhhh...mitäs se nyt mun kirsusta pitelee..."



"Jaahas tämä purkki on tuttu, kiitos"



"Kiva kuulla taas lääkärin kehut ja sano että nenä-rokotus meni hyvin. Olikohan se siinä karkin mukana vai missä välissä sellainen tuli"



"Tämäkin vaihe on tuttu. Emäntä sanoo että menee autoon odottamaan sillä välin kun me isännän kanssa mennään kassalle"




"Moro...saisko samalla hinnalla siihen virka-yskäänkin nenä-rokotuksen, niillä samoilla mauilla kuin siinä purkissa oli tänäänkin"



Historiallinen kyläreissu

Eilinen kyläreissu, minne meitsikin oli kutsuttu ei ollutkaan ihan tavallinen kyläily. Tai siis se paikka minne oltiin menossa oli aika jännittävä, mitä olin emännän jutuista kuullut. Onneksi olin tavannut kyläpaikan isäntäväen jo monta kertaa aikaisemmin niin ei tarvinnut niitä jännittää, ne oli vaan muuttaneet uuteen kotiin.

 

Iltapäivällä pakattiin mun reissukamat tuttuun kassiin, siellä oli viltti, pyyhe ja luu. Siinä ehdin reissukassi pakattuna odottaa monta tuntia kunnes kyläpaikan isäntä tuli meidät autollaan hakemaan.

 

Siitä se alkoi sitten jännittävä kylämatka mielisairaalaan. Tai jos oikein ymmärsin niin ei se enää ole mielisairaala. Joskus aikaisemmin on kuulemma ollut ja kyläpaikka oli

*epäsiistien ja työtävieroksuvien miespotilaiden osastolla*

 

Meidän omalla kylällä asuu semmoinen oikein kiva mummo, se sano kun meitsi oli vielä hauva-vauva että voi olla mun kummi-täti. Se käy vieläkin välillä meillä kylässä ja tuo mulle itsetehtyjä herkkuja. Kyllä on niin hyvää se mummon risotto missä on jotain linnun maksaa ja paistijauhelihaa. Tuli vaan mieleen kun se on kertonut joskus, että oli nuorena töissä tuossa samassa mielisairaalassa mihin oltiin tänään matkalla. Kerran joskus keväällä se mummo oli kuullut kun jostain sairaalan kerhotiloista oli kuulunut kova-äänistä laulua...tai no ainakin sanoista tunnisti tutuksi lauluksi. Se oli mennyt katsomaan, että mikäs tapahtuma siellä on niin lavalla olikin ollut itse Prinsessa. Siitä on kuulemma joku elokuvakin.

 

  

"Hei naapurin Eetu ! Meitsi on täällä vieraassa autossa, matkalla Nikkilän mielisairaalaan !"

"Joskus mamma on sanonut että vanhoissa historiallisissa rakennuksissa kummittelee...onkohan siellä kylässä semmoisia"

"Perillä ollaan, ei näy kummituksia eikä työtävieroksuvia miehiä !"



"Hyvä että mun viltti laitettiin näin lähelle ruokapöytää, tästä on hyvä vahtia kun ensimmäiset ruoan muruset alkaa tippuilemaan emännän suusta"

"Ruokailun jälkeen tutusttiin isännän kanssa kirjaston antimiin. Emäntä ei jaksa keskittyä kuin naamakirjan lukemiseen"

"Välillä mentiin äijäporukalla ilta-lenkille. Kompastuttiin melkein emännän saappaisiin kun se oli jättänyt taas keskelle kulkuväylää"

"Lenkin jälkeen sain kyläpaikan isännältä rapsutuksia, pikkasen piti kyllä mennä nojailemaan sen polvia vasten että ymmärsi"

"Kahvittelun jälkeen mentiin nauttimaan jälkiruoan jälkiruokaa. Meitsi sai siinä vaiheessa eväsluun ja muistutukset emännältä että pitää pysyä viltillä ettei mene kuolaa ja luumössöä matolle"

"Miten niin mun suupielet on kuolassa...sulla on mamma sitä paitsi ollut jo monta tuntia punaviiniviikset !"

"Luun nauttimisen jälkeen oli aika saada talon isännältä rapsutuksia. Mun emäntä ei ollut muistanut kertoa että meitsi on sylikoira"

"Sylissä halailun jälkeen vielä lattiarapsutukset"

 "Nähtiin kuvia ja kuultiin jännittäviä tarinoita Bolivian matkalta. Pikkasen luu ja emännän aterialla tiputtamat ruoan muruset painoi vatsassa, piti ottaa siinä vaiheessa kylkiasento"

"Loikoilu auttoi ja kohta jaksoin mennä hakemaan omalta isännältä rapsutukset" 

"Meitsi on aika ilta-uninen niin kuin mammakin. Turpa alkoi väkisin painumaan lattiaa kohti kymmenen jälkeen. Niin emännälläkin ja sitten pitikin lähteä kotiin. Se on kuulemma sallittua että meitsi on turpa matossa mutta emäntä ei pääsis uudelleen jos olis tehnyt saman"



"Jaa siellä jo näköjään taksia tilaillaan ja tilauskeskukseen ilmoittivat että kyytiin tulee pariskunta jolla on iso koira !"



"Olis nyt ilmoittaneet että taksiin tulee pariskunta kellä on sylikoira niin ei säikähdä taas taksikuski kun meen hakemaan rapsutuksia"

Lelli-hauva

Rento lauantai-aamu, mamma antoi nukkuakin tavallista pidempään, melkein 7 asti. Aamulenkin jälkeen takaisin lakanoihin ja pikku tirsat. Tämän idyllin rikkoi vasta aamupäivän imurin ääni ja se kun emäntä tuli kiskomaan lakanoita mun alta. Kuulemma petivaatteiden vaihtopäivä. En jaksanut heti ensimmäisiin lakanan nykymisiin reagoida niin emäntä sanoi että *olet sinä Nero semmoinen lelli-hauva kun ei sais häiritä kesken unienkaan vaikka lakanat pitäis vaihtaa*

 

Sitten se oikein innostu perustelemaan että minkä muiden asioiden takia olen ansainnut

'lelli-hauva'-tittelin. Kuulemma sekin kun menen välillä syliin istumaan niin on lelli-hauvan tunnusmerkki. En tuota perustelua kyllä ymmärrä, eikös se sylissä istuminen kuulu joka koiran perusoikeuksiin. Eläinlääkärikin sanoi yks kerta että *Nero se luulee olevansa pikkuinen sylikoira*,eikä ottanut syliinsä vaikka kuinka yritin pungeta. Mistä palveluista sitä oikein sinne lääkärille maksetaan, ehkä ne on ne odotusaulan makupalat mitkä pitää lähtiessä maksaa.

 

Emäntä oli jo lattianpesuvaiheessa kun se vielä jatkoi sitä 'lelli-hauva'-monologiaan. Kuulemma autossakin meitsillä paras paikka, eniten tilaa ja paras näkyvyys. Ikinä ei tarvii murehtia liikennesäännöistä, senkuin vaan istua möllötän tai väsyn iskiessä makoilen koivet suorana kyljellään. Emäntä taas joutuu lepäämään repsikan paikalla puoli-istuvassa asennossa. Mulla on välillä ollut lonkka pikkasen jäykkä ja kipeä niin isäntä on nostellut mut auton kyytiin. Emäntä sano että vaikka sillä olis jalka paketissa niin ei varmana isäntä sitä autoon nostelis vaan sanois että jää kotia jollet itse pääse kyytiin.

 

Sano se mamma kyllä lopuksi että onhan se kiva kun on tuollainen lelli-hauva aina kotona odottamassa kun töistä väsyneenä kotiin tulee. Ja lomareissutkaan ei olis yhtään kivoja ilman lelli-hauvaa. Olen kuulemma ansainnut kaiken passaamisen. No meitsihän ihan liikuttui noista sanoista, niin paljon että suostuin ottamaan ylimääräisen annoksen jauhelihaa siivousten päätteeksi.

 

Sitten vielä kuulin iloisen uutisen, ollaankin menossa kyläilemään tänään. Lelli-hauva on kuulemma pyydetty mukaan ja meitä tullaan oikein hakemaan autolla. No mikä jottei ! Meitsi on sitä mieltä että kyläily avartaa ja vaihtelua se on matkustaa jossain muussa kuin omassa autossa.

 



"Mamma älä viitsi nykiä niistä lakanoista...meitsillä on tirsat kesken !"



"Mikä ihmeen lelli-hauva ? Pesepäs nyt mamma hyvin se meitsin ruoan-odotus paikka niin ei jää tassut kiinni tahmeaan lattiaan seuraavaa ateriaa odotellessa !"



"Minkä pienenä oppii sen suurena taitaa !"

"Täs mä nyt mamma oon sitten, 40 kiloa lutuista sylikoiraa. Ite oot opettanut !"

"Enää kolme tuntia kun meitä tullaan hakemaan kyläilemään. Aikas mukava tämä paljas patjakin on odotuspaikkana"

Ennakoimisia

Tere ! Mun mamma monesti sanoo että meitsiä on niin helppo tulkita etukäteen. Mulla on kuulemma rutinoituneet tavat ja ennakoivat eleet...? Kuulemma se tietää esimerkiksi että iltalenkin jälkeen meitsi poistuu takapihalle kaksi kertaa vaikka pyydän viisi kertaa. No myönnetään että välillä ketuttaa kun ei saa isäntäväeltä  huomiota tuijottamalla silmiin tai retuuttamalla omaa petiä. Jos pedin kääntäminen ylösalaisin ja mörinä lelu suussakaan ei auta niin onhan se mentävä kuistin oven eteen seisomaan. Se on varma että kohta sieltä emäntä tai isäntä tulee käsi ojossa ovea aukaisemaan. Välillä meitsi tekee oharit ja kääntyy ovelta takaisin sisään. Emäntä voivottelee siinä vaiheesssa että taas sä Nero huijasit ja haet vaan huomiota. No pointtihan on siinä että emäntä keskeyttää siinä vaiheessa vähäksi aikaa tv:n tuijottamisen ja hyvässä lykyssä saan rapsutuksia ja joskus sian korvankin.

Emäntä kuulemma osaa myös ennakoida että aamuisin tulen kolmessa sekunnissa keittiöön kun se napsauttaa kalkkunaleike-rasian auki. No ei siinä kyllä mitään kolmea sekunttia mene.
Sen emäntä kyllä osaa ennakoida ihan oikein että meitsi ei lopeta keittiössä tuijottelua ennen kuin on kolme kalkkunaleike-siivua tarjoiltu. Meitsi on keksinyt sille rituaalille nimenkin, se on 'kolmen kalkkunaleikkeen strategia'.

Voisin kyllä tähän väliin kertoa, että ihan sama pätee emäntään. Kyllä on niin helppo tulkita välillä sen ennakoivia eleitä. Nytkin kun on perjantai niin meitsi tietää, että se tulee muita päiviä rehvakkaampana töistä. Ei ole naama rutussa satoi vettä tai räntää. Autosta ulos pungettuaan iloisesti vilkuttaa meitsille ikkunan taakse, ei paina ostoskassit kädessä eikä haittaa sohjossa kastuvat korkokengät. Sekin on niin ennakoitavissa että kengät jää keskelle eteisen lattiaa ja takki roikkumaan portaikon kaiteeseen, perjantaina voi olla boheemi. Siis siihen asti kun isäntä tulee kotiin ja muistuttaa että märät kengät voi mennä huonoksi siinä lattialla päällekkäin ja joku voi kompastuakin kun ne on sijoiteltu keskelle kulkuväylää. Isäntääkin osaan ennakoida, se ei jaksa aina siitä emännän takista huomauttaa ja siirtää sen vaatenaulakkoon muiden takkien joukkoon.

Kun nyt kerran perjantain otin puheeksi niin vielä yksi juttu missä on helppo tulkita emäntää etukäteen. Kotiin perjantaina tullessa se laittaa musan kovaa soimaan musiikki kornerissa, kipittää viinikaapille ja sanoo ottavansa lasillisen viiniä. Pikkasen mua naurattaa kun oon kuullut kun se ystäville sanoo että onpas kiva joskus ottaa yksi viinilasillinen työviikon jälkeen.
Eihän se koskaan ota yhtä viinilasillista, ei ole yhtä ilman toista tai kolmatta.

Sen muutaman viinilasillisen jälkeen se alkaa tekemään perjantai-illallista ja kertoilee kuinka nyt valvoo pitkään kun on perjantai ! Arkisin kun se menee viimeistään yhdeksältä nukkumaan niin nyt pitää ottaa takaisin menetetyt valveillaolo-tunnit ! Osaanpa ennakoida senkin että kun emäntä on syönyt  perjantai-illallisen ja asettuu katselemaan viikolla nauhoitettua Amerikan talenttia niin silmä alkaa luppasemaan jo puolessa välissä. Siitä ensimmäisestä haukotuksesta menee max tunti niin on jo unten mailla ja taas menettämässä hyvää valveillaolo-aikaa.



"Meitsi ennakoi että pääsen perjantai-suihkuun kun jätettiin tähän lenkin jälkeen odottelemaan. Se kestää hetken kun vesi suihkussa lämpenee bulldogin hipiälle sopivaksi"




"Mitäs sanoin....oikein miellyttävä lämpötila, kiitos"




"Mammaaaa  mul on asiaa takapihalle ja äkkiä !"



"hehee nyt se mamma nousi tv-tuolista ja antaa varmaan mulle siankorvan että saa jatkaa tv:n töllötystä"

Loistosää

 

Mukava kun vihdoinkin meitsin unelmakelit palasi. Vettä sataa ja lumet on muuttuneet kuraksi. Sen verran vielä tuulee että lenkillä alavatsalle roiskuneet kurat ehtii kuivua ennen kotiin menoa, ei niitä pelkällä pyyhkeellä saa putsattua...ei edes kostutetulla. Se on niin mukavaa kun lenkin jälkeen illan kohokohta ei olekaan ohi vaan vasta edessä. Talon SPA-palvelut on käytössä heti kuralenkin jälkeen.

 

Mikäs sen rentouttavampaa kuin lenkillä rasittuneille lihaksille sopivan lämpöistä vettä suihkutettuna. Tarpeeksi vaan painetta niin se suihkuu hieroo samalla. Emäntäkin on tässä vuosien varrella kehittynyt tuossa suihkuttelussa, alkuvuosina se vissiin säästeli vettä kun niin pienellä paineella sitä ruiskutteli.

 

Eikä tässä vielä kaikki, niin kuin lauantai-aamupäivisin sieltä telkkarista kajahtelee ! Meitsi saa aina suihkuttelun jälkeen erikoispalkinnon. Paljon hyvä-poika kehuja ja jotain suuhunpantavaa huikopalaa.

 

Ei sillä auringolla niin kiire ole kuivattamaan noita lenkkipolkuja, jos siis meitsiltä kysytään.

 

 

 



"Just noin, hyvä mamma. Siitä ensin etukoivet ja pikkuhiljaa takakoipia kohti, ei kiirettä !"



"Nyt pitäis pikkasen lisätä lämmintä vettä kun tullaan herkille paikoille !"



"Joo kiitos, ihan hyvä nyt !"




"Eiks mamma vieläkään oo mitään miehekkäämpää pyyhettä, vaikka joku ritari tai bodari"




"Onhan tää palkinto  nätti ja varmaan hyvä mutta aika tyttömäinen, jos ensi kerralla ydinluu tai raakaa jauhelihaa ?"