Napapiirin taikaa

Terveiset kotoa ! Meitsi palas äsken lomareissulta. Huh olipas kiireinen loma, oli niin paljon tekemistä ettei ehtinyt edes blogia päivittää. Oulun jälkeen mentiin Rovaniemelle. Siellä käytiin monessa paikassa katsomassa sukulaisia, sitten meitsillä oli bändi-treenit mamman veljen kanssa. Mamman veli ei osaa soittaa sitä jätskiauton tunnaria niin laulettiin semmosta 'kaksi lensi yli käenpesän'. Mammakin innostu laulamaan mutta se laulo aina 'yksi lensi käenpesän' vaikka kaksi niitä oikeesti on. Yritettiin pitää kitaran ääntä sen verran kovalla ettei mamman virheelliset sanat ja riitasoinnut kuulu.

Kaiken tämän  lisäksi käytiin vielä napapiirilläkin.

Pikkasen meinas jossain vaiheessa tulla ylikuntoa kun ei ehtinyt tarpeeksi ottaa tirsoja.

Just kun oltiin lähdössä napapiirille niin olis ollut päivätirsojen aika, saivat kuitenkin houkuteltua meitsin mukaan. Siellä napapiirillä asuu Petteri Punakuono ja sanovat että sen haluaa kaikki kerran elämässä nähdä. Joo ja luvattiin että  saisin seisoa sillä virallisella  napapiirillä. Pikkasen jännitti etukäteen että onko siellä napapiirillä minkäpuoleinen liikenne kun meitsi on tottunut kulkemaan aina kirsu kohti vastaantulijoita.

Eilen mentiinkin  Kuopioon ja oltiin siellä hotellissa yötä, oli taas tervetuliaispaketti ja ystävällisiä ihmisiä. Siellä Kuopiossa asuu kalakukko mutta en tiedä oliko lomalla kun ei viety katsomaan.

"Nyt on sukulaisissa kierrelty, meitsi ottaa pienet päivätirsat ! Ai bändi-treenit...no kyllähän sen verran vielä jaksaa"

"Kaksi lensi yli käenpesän,  minä sekä....kovemmalle se kitara niin ei häiritse mamman yksinäinen lentäjä !"

"Ai napapiirille...eikö se Petteri vois tulla tänne kun meinaa uni vetaista"

 "Täällä sitä nyt ajellaan katsomaan Petteriä ja napapiiriä, autot ainakin kulkee samalla puolella tietä kun kotonakin"

 "Tuolla on ehkä Petteri kun on noin paljon ihmisiä valokuvaamassa !" 

"Moi Petteri, ei toi kuono ole kovin punainen ?"

"Ai se Petteri onkin ton näkönen ! Loistaako se nenä vasta pimeässä ?"

"Moi Petteri olen Nero....no mustakirsu"

"Hei mamma noi turistit sano meitsille että ootpas komee husky !"

"Tadaaaaa....nyt meitsi seisoo napapiirillä. Älä nyt mamma pety mutta ei oikein tunnu miltään erityiseltä"

"Nyt kyllä meitsin pitää päästä päivätirsoille. Oli kiva tavata Petteri ja seisoa napapiirillä"

"Pikkasen kuitenkin teevitamiinia ennen päivätirsoja"

"Tämä Kuopion hotelli taitaa olla ainut missä meitsille on levitetty punainen matto, no vip asiakas onkin hyvä huomioida"

"Onkohan tuolla niitä samoja ahvenen sinttejä kun mökkijärvellä"

"Loma on ollut taas kiva ja palvelu on pelannut, kotona ehtii sitten levätä ja suunnitella seuraavaa reissua"

Oulussa lakanasohvalla

Moikka, meitsi on talvilomalla ! Mennään taas sinne Rovaniemelle viikonlopuksi ja ollaan mennen tullen yötä matkan varrella. Tää menomatkan yöpymispaikka on täällä Oulussa. Aina ollaan oltu samassa hotellissa. Täällä on tosi kiva henkilökunta. Tänäänkin sain taas tervetuliaispaketin ja tosi paljon rapsutuksia. Oisin voinut jäädä sinne respaan vaikka pidemmäksi ajaksi mutta mamma komensi hissiin yhtä aikaa.

Isäntä varaa aina hotellihuoneen ja semmosen tilavan että meitsikin mahtuu oikaisemaan koivet. Heh ei se isäntäväki ikinä luovuta...taas tänään tuli ohjeet missä meitsin paikka on hotellihuoneessa... siinä sohvalla missä on henkilökunnan laittama lakana...joo siinä on bulldogin paikka.

Olis ollut ihan kiva paikka se lakanasohvakin mutta ei yhtä hyvät maisemat kun isäntäväen sängyn päältä. No...onneksi mamma ei välitä vaikka meitsi rikkoo sääntöjä ja isäntä ei viitsi pilata mamman tunnelmaa muistuttamalla säännöistä.

Täällä ollaan Oulussa, meitsille tarjoilu pelaa ja hotellin parhaat maisemat. Tänne tullaan taas seuraavankin kerran.

"Joo meitsin nimi on Nero... täällä on mun nimellä varattu huone maisema-näköalalla"

"Ehheh mamma....menkää vaan, tuun sitten myöhemmin sinne huoneeseen..."

"Onpas hyvät maisemat !"

"Nyt en ymmärrä...tämä lakanapeti on bulldogin paikka ?"

"Hei haloo...tulee semmonen ahtaanpaikankammo jos ei näe ulos !"

"No kai tässä rahilla saan pikkasen fiilistellä ?"

"Menkää vaan syömään, vahdin sillä aikaa maisemia !"

"Hehheh...ei ne enää muista mitään lakanasohvasääntöjä..."

Niska-nappi

Eilen oli pitkästä aikaa sellanen ilta, että mamma oli työjutuissa illan pois. Ei se ollu kaukana matkoilla, Helsingissä vaan. Ei meitä haittaa isännän kanssa vaikka mammalla on joskus iltamenoa työjutuissa, saadaan sitten katsoa äksöniä teevestä ja syödä hamppareita. Ainut mikä harmittaa niin mamman kotiintulo tollasista menoista. Se haluu aina herättää meidät keskellä yötä ja kertoa kaikki tärkeät illan tapahtumat ja ihmiset.

Isäntä on pari kertaa sanonut että ei saa herättää yöllä, kerkii ne illan tapahtumat kertoa aamullakin tai seuraavana iltana. Mamma lupasi viimeksi että ei enää herättele. Pitihän se arvata että jonkun tekosyyn keksii kuitenkin että voi herättää. Ulko-oven paukauttaminen ja vesilasin tippuminen lattialle on jo käytetty.

Alkuviikosta mamma tuli vaatekaupasta uuden paidan kanssa. Sano että laittaa sen sinne illan  työjuttuun mutta siinä paidassa on yksi juttu...semmonen niskanappi. Siellä niskan puolella on nappi mitä se ei yllä itse laittamaan kiinni eikä aukaista. Kuulemma pakko herättää yöllä isäntä aukaisemaan niskanappi ettei tarvii nukkua uusi leopardikuvioinen paita päällä.

Isäntä ei keksinyt mitään vastaväitettä vaan lupasi sitten yöllä herätä aukaisemaan niskanapin. Siinä kohtaa kun isäntä nousi sängystä aukaisemaan niskanappia mamma alkoi kuiskaamaan huutamalla kaikki illan tärkeät ihmiset ja tapahtumat.

Tänään aamulla mamma piti matalaa profiilia. Mentiin isännän kanssas aamulenkille niin huusi sieltä täkin alta että mielellään syökää ääneti ne aamupalat että saa nukuttua pidempään. Vasta varttia vaille yhdeksän tarvii olla lähtövalmis kun sen työkaveri minkä nimi on Pomo tulee hakemaan kun oma auto oli hylätty edellisenä iltana työpaikan pihalle.

Isäntä kävi kuitenkin sanomassa heippa mammalle kun lähti töihin ja huomautti että olis varmaan hyvä pestä punaviiniviikset pois ennen töihin menoa.

Iltapäivällä mamma tuli töistä eilinen kampaus hapsottaen ja sano että nyt Nero äkkiä lenkille ja happihypylle. Piristy se sitten kun käveltiin siellä pakkasessa ja punaviiniviiksetkin oli hävinnyt päivän aikana.

"Mennään vaan mamma happihypylle, ootko huomannut että punaviiniviikset on vaihtunut pieniin suklaaviiksiin ?"

"Sama se täällä metsän keskellä...ei haittaa mamma sun viikset"

"Reippaasti  mamma jakso lenkillä ja tuulettui hyvin mutta vielä hengityksessä oli suklaan lisäksi salmiakin tuoksu"

"Hmmppph....tästä taitaa tulla herkutteluperjantai...jos vanhat merkit paikkansa pitää niin seuraavaksi tulista taikkua ja sitten jäätelöä. Meitsille siankorvaa ja pikkasen vanhanajan vaniljaa"

Hetan opetukset

Tänään kävi hyvä säkä iltalenkillä. Meitsi tapasi mun ekan ystävän. Sen nimi on Heta ja se ei oo tyttöystävä vaan pelkkä hyvä ystävä. Oikeastaan se on mun opettaja. Meitsi oli aika pentu kun Heta asu tossa samalla tiellä ja kävi välillä meillä. Heta opetti että mun pentuhuumori ei välttämättä aina naurata aikuista koiraa.

Meitsi yritti esim. huvittaa Hetaa kirputtamalla hampailla sen tassuja. Aika pian sieltä tuli sen iso tassu joka paino meitsin kyljelleen maahan, niin kauan piti siinä tassun alla että lupasin olla kirputtamatta. Kolmannella kerralla uskoin lopullisesti.

Sitten Heta opetti ettei aina saa tutkia toisen peräpäätä, sentlemannikoirat tekee sen huomaamattomasti eikä minuuttitolkulla niin kuin meikäpojalla oli tapana.

Pari kertaa Heta murahti ja taas uskoin kolmannella kerralla.

Heta ei tykännyt siitäkään kun meitsi hyppeli sen selkään ja kylkiin. Pari kertaa ehti väistää ja meitsi tupsahti kirsulleen maahaan. Arvatkaa mitä....kolmannella kerralla kirsuun sattu ja lopetin turhan hyppelimisen.

Tais noista Hetan ohjeista olla hyötyä kun kaikkien kanssa oon pärjännyt.

Oli kyllä kiva nähdä Heta tänään ja se oli varmaan ylpeä kun sen opettama kollega oli niin hyvätapainen.

Tapahtui aikaisemmin

"Heta opetti että tytön pitää antaa kulkea aina puoli metriä edellä"

"Heta opetti että tytön pitää antaa voittaa juoksukilpailu"

"Heta opetti että pitää antaa tytön nukahtaa ensin, melkein osasin"

"Heta opetti että tyttö hymyilee kun sen vie kukkapuskaan"

Tänään lenkillä

"Mitäs tuolla....Heta tulee !!"

"Katopas...sehän on Nero tuolla ! Onkohan mun opit pysyneet mielessä"

"Moi Heta pitkästä aikaa !"

"No just....sentlemanni itse..."

"Noh...kaikki ei opi koskaan...höösä luonne mutta ihan kiva muuten"

Deevitamiinin vaje

Ei oo paljon kerrottavaa viikonlopusta. Täällä on ollut koko ajan semmonen greippijuoman värinen keli ja ihan jäässä kaikki kävelyreitit. Ollaan käyty lenkeillä liukastelemassa ja loppuaika levätty ja kerätty energiaa ruoasta ja herkuista. Mamma sano että sitten kun se kevät alkaa niin on hyvä että keho on hyvin tankattu, jaksetaan sitten aurinkoisilla keleillä lenkkeillä pitkiä reittejä.

Mamma yritti keksiä pikkasen vaihtelua viikonloppuun ja lähdettiin lauantaina katsomaan olisko koirapuistossa kavereita. Ei ollut ketään ja ei mekään menty kun se oli ihan jään peitossa koko puisto.

Mammalla tais olla pikkasen huono omatunto viikonlopun tankkailusta kun lähti tänään juoksulenkille. Heh, ei näyttänyt kauheen sporttiselta kun köpötteli omalla pihalla polvet koukussa kun se on niin jäinen. Vanhat hiekat on menny jonnekin jään päältä ja hiekkasäkki oli tyhjä. Onneksi isäntä menee tänään hiekkakauppaan niin pääsee mammakin lenkille polvet suorassa. Niin se mamman teoria on että kun on polvet koukussa niin ei putoa niin korkealta jos liukastuu ja kaatuu.

Sais se aurinko jo tulla näkyviin, meitsi menee sitten ulos keräämään sitä deevitamiinia turkkiin. Mammakin hymyilee enemmän kun aurinko paistaa, nyt sillä taitaa olla deevitamiinit vähissä kun välillä on otsa kurtussa. Tai niin se itse sanoo että otsakurtut johtuu deevitamiinin puutteesta, ei kuulemma kurtuilla ole mitään tekemistä iän kanssa vaikka meitsille välillä sanoo että mitäs se vanha herra Nero täällä otsa niin kurtussa.

"Mitäs nyt olis ohjelmassa kun vieläkin on greippijuoman värinen keli ulkona ?"

"Ei päästy koirapuistoon kun oli ihan jäässä. No onhan tää autoajelukin vaihtelua tällaisella kelillä"

"Se ois sitten välitirsat ennen huikopalaa"

"Nyt alkaa pikkasen hymyilyttämään....kalkkunaleikepaketin rapinaa...bulldoggi asemissa...enkä kerjää...kato vaikka, ei oo kerjäämistä kun on selkä kalkkunaan päin !"

"Sieltä se tulee....kai se meitsille on tarkotettu...ainakin tulee ihan kohti..."

"Istu ite sille viileälle kaakelille....ei nyt tehdä liian isoa numeroa...."

"Kiifos....hyvää on !"

"Sitten vielä jälkiruoka niin jaksaa taas"

"Mamma miksi niin otsa kurtussa...kyllä se aurinko sieltä vielä tulee. Hymyillään nyt, ota meitsistä mallia"

Sirkustemppuja

Tänään oli vielä valoisaa kun mamma tuli töistä. Se oli ihmeen pirtee. Näin heti sen naamasta että nyt on joku juoni mielessä.

Mamma tyhjensi kauppakassin ja otti sieltä nakkipaketin. Ensin luulin että sillä vaan on taas nakkipäivä ja laittaa ne iltalenkin jälkeen mikroon lämpiämään ja keittää riisiä. Hämmästys olikin suuri kun se jätti nakkipaketin pöydälle ja virnuili meitsille "nyt Nero testataan pitkästä aikaa osaatko vielä mitään temppuja"

Heti tiesin mistä mamma puhui. Se opetti meitsille monta vuotta sitten kaikenmaailman sirkustemppuja. Kyllä meitsi osaa vielä ne kaikki mutta luulin että oon jo eläkkeellä eikä tarvii enää temppuilla.

Ensin meinasin tehdä super-juntturat enkä suostua mihinkään temppuun mutta jotenkin se nakki mamman kädessä sai toisiin ajatuksiin. Ainut mitä en suostunut tekemään on "orava". Olin just tehnyt "odota" tempun ja saanut nakin niin pikkasen oli vatsa vielä täynnä. No katopa ja kuuntele tarkkaan se 'orava' video niin kuulet miksi meitsin vatsa ei taipunut orava asentoon.

"Maahan"

,

"Istu hännän pesun jälkeen"

"Pyörry"

"Odota"

"Ilmavaivainen orava"

Korva-viikko

Tämä viikko on ollut yhtä korvaa. Alkuviikosta mamma huolestui kun meitsi yöllä puisteli päätä ja raapi korvaa. Ei oo eka kerta kun tämän bulldogin korvat temppuille. Ensin taas yritettiin kotikonstein. Vuorotellen mamma ja isäntä putsaili meitsin korvia mutta kun ei auttanut niin lääkäriinhän se oli taas mentävä. Se lääkäriin meno on vaan niin jännää että tulis varmaan pissat housuun jos ois semmoset.

Kaikki meni kuitenkin taas hyvin ja mamma sano että lääkereseptissä lukee "oikeassa korvassa hieman hiivaa ja vasemmassa bakteereita, ei kuitenkaan epänormaalin runsaasti, vasen korvakäytävä kuitenkin punoittaa ja korva kutisee, joten laitetaan korvatippakuuri" Sitten siinä reseptin lopussa luki "Pikaista paranemista Nerolle" On ne vaan kivoja lääkäreitä kun toivottelee paranemisia.

Täällä sitä nyt sitten kolme viikkoa mamma ja isäntää saa tiputella korvatippoja meitsin korviin ja vielä aamuin illoin, se on tosi kivaa ! Siis sen takia kivaa kun meitsi saa aina kalkkunaleikkeen palkinnoksi kun tipat on laitettu.

"Tätä korvaa kutittaa enemmän, voitko mamma putsata !"

"Tiedetään ! Kaksi puhdistustippaa per korva, saanko saman verran kalkkunaleikkeitä per korva ?"

"Kyllä täälläkin lepattais jollei olis niin kova kutina !"

"Jaa ei auttanut puhdistukset, se on sitten lääkärireissu....pitäskö mamma samalla tarkistuttaa nää mun silmät ?"

"Just sieltä lääkäri, voitko rystysellä vähän rapsuttaa kun kutittaa niin kovasti !"

"Nyt odotellaan labratuloksia...ettei vaan korvista löytyis mitään isoja asukkaita"

"Aijaaha....lääkettä kaksi tippaa aamuin illoin...heh sehän tietää neljä kalkkunaleikettä per päivä"

Hiilareita vai proteiinia

Ohhoh...nyt on jo viikonloppu ja meitsi ei oo ehtinyt laittaa mitään raporttia viikolla. Se vaan menee jostain kumman syystä niin että kun mammalla on kiire viikko niin meitsilläkin on tosi puhuria.

Mamma sano tänään iltalenkin jälkeen että kiva vaan olla ja rentoutua, vain yksi ajatus mielessä. Kai se yksi ajatus on mamman mielestä saavutus vaikka vilkkaana kautenakin sillä on korkeitaan kaksi ajatusta yhtä aikaa.

No mutta se yksi ajatus tänään tarkoitti mammalle jäätelöannosta, punaviinilasillista ja semmosta juorulehteä.

Joko ehditte miettiä että mitäs sitten isäntä tekee...no se on kisaamassa jossain ässämkisoissa, voimannostoa.  Meitsi luuli joskus että isäntä on semmonen teräsmies tai hulkki ja jaksaa nostaa vaikka kuinka painavaa taakkaa...no vähän himmeni taika kun ei jaksanut mammaa nostaa viime viikolla  ojan yli. Sano mammalle että paikat menee jumiin ennen kisoja jos liikaa rehkii.

Täällä me mamman kanssa kannustetaan isäntää ja kerätään niitä hiilareita, jos oikein muistetaan niin se on tärkeintä jos haluaa mitalin kaulaan.

"Menikö se mamma oikeeesti niin että jos me kerätään hiilareita niin isäntä pärjää paremmin ässämkisoissa ?"

"Jotenkin vaan muistelen että isäntä sano että protskua ja lepoa eikä yhtään hiilareita ennen kisoja"

Pakkasta ja höösäämistä

No jopas pakkaset lykkäs ! Ei oo yhtään meitsin kelit tämmöset. Aamulla isäntä meinas viedä  pikku lenkille mutta käännyttiin postilaatikolta takasin kun meitsin tassuja paleli. En ehtinyt siinä tehdä isompaa enkä pienempää jutskaa niin mamma alko höösäämään että ruoan jälkeen pitää käydä heti takapihalla ettei tule liikaa painetta. No kyllä se luonto tollaset asiat huolehtii, ei siinä mamma tarvittais.

Ei antanut periksi mamma. Meitsi kun oli syönyt aamupalan niin käski kuistin ovelle ja yritti houkutella takapihalle. Ei hotsittanut kun kirsuakin paleli kun pikkasen ovesta nuuhkasin. Sinnikäs on tuo mamma, lähti jääkaapille ja haki kalkkunaleikkeen. Semmosen laittoi kuistin oven ulkopuolelle ja meitsihän lankesi ansaan. Metsästysvaisto heräsi ja riensin leikkeen perään.

Sitten kun ovi meni takana kiinni niin tajusin että mammahan huiputti meitsin pihalle asioille. No kun kirsua muutenkin pikkasen paleli niin suostuin menemään siihen takapihan patiolle.

Mamma yritti oven raosta huudella että ei Nero siihen patiolle,  siitä menee pinta kun pissi menee lumen läpi ja syövyttää !

Arvatkaa uskoinko mammaa, no en. Siitä patiolta oli lyhyt matka taas sisätiloihin lämmittelemään ja olinhan ollut uskollinen lemmikki kun tein ulos jutskia vaikka oli tommoset pakkaset.

Pirtsakkaa pakkaspäivää kaikille. Isännän kanssa katsellaan äksöniä telkusta kun mamma menee kampaajalle. Illalla on juhlat ja mamma alkoi jo eilen keräilemään juhlavaatteita pöydälle. Mammaa ei ole  kutsuttu juhliin vaan se on semmonen avekki isännälle. En tiedä mikä on avekki, ehkä mamma joutuu kantamaan isännän ruokalautasta.

"En todella mene lenkille tai takapihan pissille tollasella pakkasella"

"Ai jogurtin jälkeen on pakko mennä takapihalle ?"

"Älä mamma unta näe...ei ole bulldogin kelit tämmöset pakkaset !"

"Aika katala mamma kun houkutteli meitsin kalkkunaleikkeellä ulos"

"Ai pakko käydä pissalla ?!"

"Ehheh....selvä sitten mamma...käskystä...hehe"

"Ällällällälläl...en kuule mamman patio kieltoja...."

"Siinä ne on mamman juhlavaatteet oottanut eilisestä saakka, pikkasen laitan bulldogin karvoja niin muistaa että kotona odottaa lemmikki iltapalaa"

"Mamma kampaajalla ja silloin äijien laatuaikaa ilman höösäämisiä"