torstai 28. toukokuuta 2015

Eetun kanssa piilosilla

Ihmiset hihkuu onnesta kun aurinko paistaa. Meitsikin tykkää auringosta tosi paljon mutta se on omituinen kun päiväsaikaan se menee välillä ihan eri huoneeseen kuin aamulla. Aamuisin on kiva asettautua  makkarin sängylle loikoilemaan kun aurinko paistaa suoraan päiväpeitolle.
Se lämmittää niin mukavasti turkkia, varsinkin niitä ruskeita osia.
 
On vaan aina suuri hämmästys kun herään aamupäivän unilta niin se aurinko on jo vaihtanut huonetta. Onneksi mulla ei ole mitään liikkumarajoituksia kotona niin siirryn sitten toiseen huoneeseen ja  toiselle sängylle aurinkoa ottamaan. Emäntä sanoikin  tänään töistä tullessa että sinä se Nero jaksat luonnon solariumista nauttia päivät pitkät.
 
Auringosta johtuen kuulemma pihanurmikko on kasvanut kohisten ja mammalla oli kiire tänään iltalenkin jälkeen sitä nurtsia ajelemaan. Meitsi oli vähän pettynyt, nyt on vuorostaan isäntä reissussa ja jos emäntä ajaa nurmikkoa niin kuka mua sitten viihdyttää ennen iltaruokaa.
 
Onneksi naapurin Eetu oli samaan aikaan pihalla niin ehdotin sille että leikitään ajan kuluksi piilosta. Niin me sitten tehtiin. Eetu meni piiloon ja meitsi etsi.
 
 


"Mamma huhuu ! En oo makkarissa vaan täällä solariumissa toisessa huoneessa !"


"Tere Eetu ! Mun mamma ajaa nurmikkoa eikä ehdi viihdyttämään. Leikkisitkö mun kanssa piilosta ajankuluksi ?"



"No kiva ! Etsi sä Eetu piilo niin meitsi laskee ensin kymmeneen ja sitten yritän löytää sut !"


"Yksi...kaksi....et sä Eetu mihinkään kuoppaan ehdi piiloutumaan niin nopeesti, turha kaivaa !"



"Kolme.....neljä....."




"viisi....kuusi...tuleeko sitten jo kymmenen ! No sä oot ainakin hävinnyt jo "
 


"Ei se kyllä kuoppaan piiloutunut...missähän se..."


"Eetu mä nään sut...siellä !"

"He tämä oli kiva leikki, ens kerralla Eetu saat laskea ja meitsi menee piiloon. Vinkiksi vaan etten ehdi minäkään itselleni kuoppaa kaivamaan"
"Nyt on nurtsit ajettu. Se piiloleikki oli niin kivaa että menenpäs huvikseen mamma piiloon. Tossa se on jo huudellut mua monta minuuttia eikä oo huomannut...kjeh...kjeh..."

6 kommenttia:

  1. Sulla onkin kivaa, kun on mukava naapuri. Piilosleikki on huitsin kivaa! Pikkueukon kanssa sitä leikin ja jännää on. Pikkueukko ei vaan millään malta olla hiljaa piilossaan, vaan antaa helposti mulle vihjeitä missä on. Kyllähän minä heti tiedän paikan, mutta en raaski suoraan rynnätä tytön luo. Osaan olla etsivinäni ; ) Palvelijattaren kanssa leikitään vinkun piilotusta ja on sekin hauskaa. Odotan työhuoneen oven takana, Se piilottaa vinkun ja minä ryntään etsimään. Sitä leikkiä ollaan leikitty ihan siitä asti kun asetuin tänne taloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piilosta voi leikkiä missä vaan, kätevää :)
      t. Nero

      Poista
  2. Piilosta on mukava leekkijä. Sulla on tuo Eetu hyvä kaverj siihen hommaan. Ja siinä männöö jootussaan aeka.
    Sullon sama tapa näköjjään ku mullae. Että vaehat paekkoo sitä mukkoo missee aarinko paestaa :) Nyt onnii tiijjossa monta aarinkopäevee. Että suahaan köllijä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko on kyllä huikopalan jälkeen...tai sen jälkeen vielä rapsutukset ja sitten aurinko parasta mitä tiedän :)
      t. Nero

      Poista
  3. Nero, tommonen luamusolariumi onkin parhautta. Samiksii siis ollaan ja kierretään auringon mukaan. Mut hei, eipä ihme ettei mamas sua löytäny, ku olit sulautunut täydellisesti taustaan tossa viimesessä kuvassa. Hianosti toimittu, kuomahyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hoksasin yhtäkkiä että oon alkanut vanhemmiten värjäytymään saman väriseksi kuin huushollin sisustus :)
      t. Nero

      Poista