Keisari Nero

 Nyt on ollut tosi kiva vuorokausi, Rovaniemen sukulaisia oli kylässä yhden illan ja yön.

Ne on menossa lomalle etelään ja oli meitsin luona. Luulin kyllä ensin että kun tulevat sieltä pohjosesta kahden viikon etelän lomalle niin jäävät meille. Oli pieni pettymys kun meitsi tajus että nehän jatkaakin matkaa tästä vieläkin etelämmäksi. No, on se lyhytkin vierailu parempi kun ei ollenkaan.

Meitsi sai Rovaniemen sukulaisilta arvonimen Keisari Nero. Kaikki alkoi siitä kun sukulaiset teki pihalla olevista voikukista meitsille seppelettä, siis oikeestaan sellasta kruunua. Mammakin oli iloinen kun ei tarvinnut kitkeä kukkapenkkiä voikukista, sukulaiset hoiti sen homman.

Kun näin eka kerran sen voikukkaseppeleen ja kuulin että se on meitsille niin tuli vähän semmonen tyttömäinen olo. Eikös kaikki kukkajutut ja varsinkin kukkapääkoristeet oo niitä tyttöjen jutttuja. Sukulaiset tajus aika pian mistä meitsin epäröivä ilme johtui ja kerto sitten että kuule Nero, silloin monta tuhatta vuotta sitten kaikista korkeimmalla kyläpäälliköllä oli seppele päässä. Ja kuulemma ollut ihan saman niminenkin kun meitsi, Keisari Nero !

"Keisari Nero julistautuu kyläpäälliköksi ja meitsillä on nyt asiaa !"

"Oooops....nyt on pakko keksiä jotain sanottavaa tai menee maine..."

"Arvon kyläläiset ! Tästä päivästä lähtien kaikille nelijalkaisille tarjotaan huikopalaa tasatunnein kylän piikkiin !"

"Nonniin pihatonttu, meitsi menee nyt lakisääteiselle huikopalalle...luovutan vallan kahvan sillä aikaa teikäläiselle"

"Muista Tonttu että meitsi on kuitenkin Keisari Nero ja julistaa säännöt, et sitten sillä aikaa tee omia julistuksia...oot vaan se peruspositiivinen varamies"