Kaverit hakusessa

Missähän kaikki kaverit on kun ei ole näkynyt koko talvena. Olihan se Tara pikkujouluissa piipahtamassa ja Oilia & Rallia näin joulun aikaan kun ne muutti tornitaloon. Muuten on ollut hiljaista kaveririntamalla. Rovaniemen Kake lähetti joulukortin ja sen jälkeen vielä korjatun version, sitten ei ole kuulunut mitään. Lara kävi kesällä mökillä uimassa ja rentoutumassa, talvella ei ole ole muuta signaalia tullut kuin emännän vaatteissa kulkeutuva Laran tuoksu 3 viikon välein. Eetu on ollut reissussa monta viikkoa niin ei ole pystynyt edes aidan yli vaihtamaan kuulumisia. Tuli vaan mieleen että onkohan kaikki muut talviunilla vai miksei ole näkynyt.

Ehkä kaikki piristyy sitten keväällä ja jaksaa tulla meitsiä moikkaamaan. Siihen saakka täytyy keksiä vaan kaikkea muuta ohjelmaa ja ajanvietettä. Ruokailu ja nukkuminen nyt on ainakin hyvää viihdettä ja metsälenkit. Lelujen kanssa touhuaminen olis kivempaa jollei niitä heti otettais pois kun pikkasen saan hampailla tehtyä retuutus-aukon. Onneksi isäntäväki on kova rapsuttelemaan meitsiä, siinä aika kuluu kuin siivillä, ei tule edes kaverit mieleen sillä hetkellä.

"Yksi päivä jo luulin, että nyt tulee joku uusi kaveri kylään. Sitten huomasin että sillä on huulipunaa ohimossa niin tajusin että sehän onkin meitsi itse"

"Meneehän se aika nakkeja pureskelemallakin. Melkein tikahdun nauruun kun on niin hulvaton meininki"

"Tämä luppakorva kaveri on ehkä hieman passiivinen"

"Jos esittelis sitä vaikka naapurin labbikselle Letulle ! Tse tse tule Lettu tänne leikkimään !"



"Ei tullut Lettu, täytyy tyytyä leikkimään mamman kanssa kanan-retuutusta"

"Älä mamma aina katso telkkua. Tässä olis yks bulldoggi vailla huomiota ja rapsutuksia !"

 

"Raps Raps....no nyt on taas asiallista bulldogin hoitoa !"

 

Pitkä perjantai

Taisitte kamut luulla otsikosta, että meidän perheessä on almanakka auki väärästä paikasta kun jo puhutaan pitkästä perjantaista. Tämä ei nyt kuitenkaan liity pääsiäiseen vaan ihan tähän päivään. Meinaan kun isäntä on luvannut tuoda töiden jälkeen thaimaalaista ruokaa ja mulla ja emännällä on niin pitkä aika odottaa. Emäntä oli kotona jo neljältä ja sitten heti alettiin odottamaan sitä thaikku-ruokaa...tai siis isäntää. Oltiin vielä aamulla unentokkurassa annettu isännälle lupa mennä kuntosalille töiden jälkeen, helppoahan se oli vatsa täynnä luvata. Nyt meitä kyllä kaduttaa ettei ohjeistettu isäntää töistä suoraan thaikku-ravintolaan ja sieltä pika-pikaa kotiin. Meitsihän ei tietty sitä väkevän hajuista kastiketta syö vaan se riisi on herkullista nappuloiden kanssa.

 

Käytiin emännän kanssa jo lenkilläkin kuluttamassa aikaa. Siellä tuli muuten vastaan joku nainen vetäen pulkkaa missä istui pieni lapsi. Siitähän on ollut vissiin joskus puhetta, että meitsi pikkasen pelkää pulkkia ja skeittilautoja. Emäntä nyt aina liiottelee, että muka panikoisin. Kunhan nyt vähän säpsähtelen ja vedän hihna suorana emäntää ylä- ja alamäet ilman taukoja, pikkasen semmoista jänisloikkaa mennään kunnes vaara on kokonaan ohi. Tänään kuului jo ennen kuin edes näkyi, että pulkka oli liikenteessä sohkalumessa, missä oli soraa päällä. Kohta sitten sain katsekontaktin ja sieltähän semmoinen karavaani tuli kapealla tiellä vastaan. Emäntä tietty ohjasi meidät tien toiselle puolelle. Pulkan kuljettaja näki meidän toimenpiteen ja karavaani pysähtyikin omalle puolelleen. Lapsi pulkassa alkoi kiukuttelemaan *äääää---äiti--- pulkka liikkuu----ääää liikkuu !* Siihen äitinsä sanoi rauhallisella äänellä lapselleen *ei voi nyt liikkua pulkka kun hauva pelkää pulkan kovaa ääntä* Me oltiin emännän kanssa ihmeissään kun oli noin huomaavainen pulkka-karavaani. Emäntä kiitteli kovasti  karavaania huomaavaisuudesta. Meitsikin haluaa kiittää, se pulkka ei ole yhtään pelottava ilman sitä ääntä.

 

Sitten me ollaan isäntää odottaessa kulutettu aikaa tuijottelemalla seiniä ja ottamalla huikopalaa. Meitsi sai siankorvan ja emäntä otti alkupalaksi jäätelön. Emäntä sanoi, että menishän se odottavan aika siivoamallakin mutta ei se jaksa keskittyä kovassa nälässä. Kello on jo kuusi, eikä ruokaa ja isäntää vieläkään näy. Emäntä laittoi just pari tekstaria, että täällä muutamat nälkäkurjet on kohta päänsäryssä kun veren sokeri laskee epäterveellisiin lukemiin.

 

 

"Perjantai-aamukin alkoi odottamalla...että emännän voileivästä tippuisi kalkkunaleikettä"

  

"Aamupalan jälkeen ehdin taas isännän työvaatteiden kanssa lepäilemään, ennen kuin taas kiellettiin karvoittamasta vaatteita. Se on vaan jotenkin niin mukavaa loikoilla räätälin tekemän paidan päällä, henkat ja maukat jätän väliin"



"Mitäs nyt tehdään että menis aika nopeammin, en jaksa tuota seinää enää tuijottaa"

"Jaa....kiitti muovimakkarasta. Ei nyt oikein ilahduta kun vatsa vaatii riisiä ja nappulaa"

"Siankorvasta sentään on hyötyä, seuraavat 45 sekunttia menee nopeasti"

Sherlokki yleisön pyynnöstä

Mun kissablogi-kamut Nuppu ja Juju  olivat kiinnostuneet siitä, että miltä meitsi näyttää talvitamineissa. Yleensä en siitä talvi-asusteesta paljon lesoile mutta täytyyhän kamujen toiveet toteuttaa ja nyt saatte muutkin sitten katsella. Ei mulla alle kymmenen pakkas-asteen keleillä ole omaa karvaturkkia kummempaa mutta sitten reilusti kylmemmällä meitsi joutuu nöyrtymään emännän käskyn alla ja pynttäytymään teddyvuorelliseen-viittaan.

 

Mun mielestä se on aika naurettavan näköinen tuollainen viitta, ihan kuin olisin joku kylän oma sherlokki etsimässä maastossa vihjeitä. Ei puutu kuin piippu suusta. Pimeällä ei haittaa tuollainen loimi mutta valosalla on pakko laittaa pää hankeen jos tulee tyttö vastaan. Kaikkihan sen tietää että tosi äijät ei vaatteilla koreile. Itse ainakin uskon että luomu-Nero saa tyttöjen päät kääntymään meitsiin päin ja sherlokki-Nero torjuu katseet. Kerran olin kuulevani että eräs hurmaava labbari hihitteli ohi mennessään *Kato sherlokki-Neroko se siellä pää hangessa hengailee !*

 

Vaatteista puheen ollen, meillä on arki-aamuisin monesti vaate-show. Ensinnäkin emäntä vaihtaa asustetta ainakin kolme kertaa aamulenkin ja töihin lähdön välillä. On se kumma kun välillä mikään paita ei natsaa minkään hameen kanssa ja kengät ne vasta onkin kaikki niin vääränkorkoisia ja värisiä. Kiirehän sillä aina tulee töihin, vaikka ehtis ajoissa lähtemään ensimmäisen kerran niin pari kertaa pitää vielä pihalta palata hakemaan puhelin tai eväät.

Ainut mikä ei ole varmuudella koskaan unohtunut, se on se huulipuna. Sen se pakkaa jo edellisenä iltana toimistolaukkuun, ettei tarvii töistä takaisin ajella saman aamun aikana.

 

Isännälläkin on oma vaate-show, sellainen maltillinen. Laittaa joka aamu kauluspaidan ja housut valmiiksi odottamaan sohvalle, siitä sitten helppo sujauttaa päälle aamupalan jälkeen. Meitsillä sattuu vaan välillä olemaan se sama sohva ruokakupin ja makkarin välimaastossa, siinä tulee lepäiltyä ennen siirtymistä lakana-vahdin paikalle päiväksi. Sellaisina aamuina isännällä alkaa karvanpoisto show. Mitä nyt muutama haituva meitsin turkista tippunut, tummassa vaan näkyy niin helposti.

 

"Onks ihan pakko esitellä sherlokki-Nero. Mamma on laskenut kasvun varaa niin loimi roikkuu vatsan alta"

"Toivottavasti Nuppua ja Jujua ei naurata. Tänne viittaanhan mahtuis vielä vaikka Iivari ja Parek mun seuraksi"

"Tuskin se isäntä on vihainen vaikka vähän lepäilen sen työvaatteiden kanssa. Eikä mulla ole edes karvanlähtö-sesonki"
 

Piilottelua metsässä

 

Nyt tuli lunta tänne meillekin. Ihan kiva se lumi mutta se tämän päiväinen tuulenviima oli inhottava. Se tuntuu epämiellyttävältä kirsussa ja eräässä toisessa paikassa, mikä ei ole tarpeeksi suojassa. On mulla sellanen teddy-viitta mutta en oikein tykkää sitä pukea kun ihan vaan tosi pakkasilla kun emäntä pakottaa. Sitä paitsi ei se edes suojaa kirsua ja sitä toista kylmänarkaa paikkaa.

 

Lenkille sitä mennään kelillä kuin kelillä, emäntä oli varustautunut turhankin hyvin tuulenviimaa vastaan. Matka taittui todella hitaasti kun kuulemma talvikengät oli liian isot ja toppahousut taas liian pienet. Onhan se varmaan vaikeeta taittaa matkaa kun kengät lonksuu ja housut kinnaa. Ei kyllä helpottanut yhtään se mega-paksu toppatakki, jonka huppu oli vedetty päähän, sen otsapannan yläpuolelle.

Voitte kuvitella sitä näkyä kun se köpötteli metsäpolkua pitkin, huppu kiristetty tiukalle niin että vain  pakkasen huurruttamat silmälasit, nenä ja suu näkyivät ja mistä pystyi tunnistamaan omaksi emännäksi. Niin muuten joku kysyi aikaisemmin että onko sillä mun emännällä huulipunaa metsälenkilläkin, on sillä. Olihan se tänäänkin hmmm....nättinä...omasta mielestään...huulet punattuina siellä metsässä, eikä sitä kukaan tuttu olisi muusta tunnistanutkaan.  

 

En minä sitä tarkoita, että olisin emäntääni hävennyt vaikka oli pukenut itsensä tunnistamattomaksi ja köpötteli kuin vaivais-akka, sillä erotuksella että akalla ei vissiin ollut huulipunaa. Tuli vaan mieleen, että joku olisi voinut huolestua kenen seuraan meitsi oikein on joutunut. Sen takia yritin valvoa, ettei kohdattaisi muita lenkkeilijöitä ja aiheutettaisi turhaa huolta.

 

 

"Huoh....että tuon emännän eteneminen on hidasta tänään, näkeeköhän se edes mitään tuolta huurteisten silmälasien takaa"

 



"Tässä täytyy keksiä itselleen ajanvietettä emäntää odotellessa, no tuossahan on sopivasti hammastikku"



"Voe kiesus tuolla kävelee muitakin...nyt ihan paikallaan ja hengittämättä ettei ne huomaa...emäntää."

"Matka jatkuu, hitaasti mutta varmasti. Raivaanpa tuon oksan emännän tieltä ettei kompastu ja huulipunat mene siinä rytäkässä poskille"

 

"No hitsi taas kävelijöitä kello viidessä, pää piiloon ja emäntä onkin vielä metsikön puolella"

"Mamma tänne päin, reitti taas selvä !"



"No just....nyt  emännän  lasit on niin huurteessa että näkökyky meni, köpöttelee houkka selkä menosuuntaan päin. Täytyy laskea kolmeen ja rauhoittua...ja sitten mennä kääntämään se oikein päin"

"Mamma hys.....jostain kuuluu ääniä. Odotellaan tässä hetki"



"Huh olipahan matka....kohta kotona ja emäntäkin oli saanut pyyhittyä silmälaseihin pienet katselu-aukot. Selvittiin turvallisesti ja kohtaamatta muita"

Kingi vai mammanpoika

Tänään aamupäivä meni kanan kanssa leikkiessä, enkä nyt tarkoita emäntää. Meitsi sai nimittäin eilen uuden lelun. Vinkuva kana, ei ole kyllä ihan aito koska kyllä meikäpoikakin tietää että kanat kaakattaa. Kehokin oli päällystetty feikki-höyhenillä. Ei se haitannut, ihan mukava sitä oli silti retuuttaa.

 

Parasta tässä päivässä oli valoisaan aikaan lenkkeily. Nyt kun lomat on ohi ja isäntäväki töissä niin meitsin lenkit on arkisin aina pimeällä. Joskus saatan nähdä jonkun kollegan hahmon siellä pimeässä mutta ei voi varmuudella sanoa onko tuttu vai tuntematon. Pimeällä ei erota edes onko se toinen uros vai naaras jollei pääse käyttämään muutakin kuin näköaistia. Joskus on muuten ihan valosallakin vaikea erottaa vastaantulevista matalista ja pitkäkarvasista lajitovereista onko kyykkypissaaja vai jalannostaja, siis jollei pääse varmistamaan kuonotuntumalla.

 

Mulla oli jo etukäteen plääni tämän päivän iltapäivälenkkiä varten. Valoisaan aikaan on suuri mahdollisuus nähdä viehättäviä tyttöjä, silloin pitää olla itsekin ryhti suorana ja ylvään näköinen, sellainen metsien Kingi ! Arvasin että emäntä vie mut sille tietylle metsälenkille kun ei ole vielä paljon lunta, se tykkää itsekin niistä maisemista. Meitsille se on kanssa mieluinen reitti koska olen monesti nähnyt siellä liikkuvan nättejä tyttöjä ja joskus päässyt yhtä aikaa saman puun juurellekin asioimaan.

 

Ainut harmaa pilvi mielessä oli ajatus, että toivottavasti se emäntä ei lässytä mulle tai halaile just silloin kun niitä tyttöjä on lähellä. Siinä menee Kingin maine ja on vaarassa leimautua mammanpojaksi.



"Aamulla kanan kanssa puuhastelua"



"Iltapäivällä metsälenkille, valppaana ja ryhdikkäänä mahdollisten tyttöjen varalta"

"Huhuu, missä on tytöt... täällä on Kingi !"



"No tuollahan näkyy olevan muutama tytsy juuri näköetäisyydellä. Nyt vaan se  leso  ja vaikeasti tavoiteltava ilme...tse...tse...tulkaa...tulkaa..."



"Katsokaa tytöt, Kingi esittää supermiestä !"

"Aaltoja teille ja mulle !"

"Hehehe...ei ne daamit nyt ehtiny tulla mun luo mut varmaan jäi mieleen metsien Kingi...
häh mitä ihmettä mun peilikuvassa näkyy...!!"

"Mamma sä pussasit mua siellä metsälenkillä, kato nyt mikä punanen mulla on ohimossa ja vielä valkosella puolella ! Ei varmaan usko nyt kukaan että meitsi on metsien Kingi ! Hö...mennään syömään ja jos sit vaikka päivätirsoille"

Lepopäivän ratoksi

Terve vaan kamut, tänään mulla on viimeinen loma-päivä. Huomenna isäntäkin menee töihin ja meitsillä alkaa arkiset vahtivuorot. Onpas rankkaa taas tauon jälkeen moikata ikkunasta aamupäivän postinjakajaa, siinähän ne tärkeimmät kellotukset. Muu osa päivästä menee intuition mukaan. Joskus haukahtelen takapihan harakoille mutta aika turhauttavaa kun ne ei kuule ikkunan läpi.

 

Tänään piti kuitenkin ottaa rennosti tulevaa arkea varten, että sitten jaksaa uurastaa. Vaikkei olis hirveesti ruuhkaa vahtihommissa niin kuitenkin pitää olla valmiustilassa, sehän vie energiaa ja voimia. Näin meidän kesken voin tunnustaa että suurin energia menee kuitenkin sen illan odottamiseen, kun isäntäväki ja kauppakassit tulee kotiin.

 

Olipas hyvä sattuma lepopäivään kun tv:stä tuli mulle sopiva leffa ! Sen nimi on *Pentujengi avaruudessa* Emäntä puuhasteli keittiössä, isäntä oli kuntoilemassa ja meitsille laitettiin

elokuva-kanava päälle. Vaikka perhe ei nyt tehnytkään kaikkea yhdessä vapaapäivänä niin ei se haittaa, joskus on hyvä tehdä juuri sitä mitä itse eniten haluaa. Isäntä suunnisti salille, emäntä söi jäätelöä keittiössä ja meitsi siirtyi olkkarin puolelle leffaa katsomaan.

 

 

"Jee jee nyt se leffa alkaa ! En...en...tietenkään mene sohvalle tai tv-tuolille naarmuttamaan nahkaa !"

"Trallallaa....nyt löytyi viltille parempaa käyttöä..."



"Nyt ei naarmunnu nahka, tuolin eikä varsinkaan meitsin oma"

"Hui...meneeköhän toi avaruusalus lujaa !Emäntääää....toisitko jotain pikkupurtavaa leffan ajaksi !"

"Leffan jälkeen emäntä muistutti että oikeastaan sohva ja tv-tuoli ei ole bulldogin paikkoja. Otin taas sen ilmeen kuin olisin kuullut asiasta ensimmäistä kertaa"

"Vielä pieni sovinnon ele emännälle, yläfemmat ja se uskoi heti että meitsi ei menisi enää kielletyille paikoille. Voi olla että mun muisti pätkii taas kun tulee hyvä leffa, niitä kun on kivempi katsoa ylempää kuin omalta pediltä lattialta"

Pasta Bolognese

Innolla odotin sunnuntai-iltapäivää, emäntä oli ilmoittanut että silloin syödään pasta bolognesea. Meitsin tosin syö bologneset  ilman pastaa ja kastikkeita, ihan pelkkä jauheliha on se mun juttu. Näin kun emäntä toi lauantaina kaksi pakettia jauhelihaa, mistä sitten sunnuntaina valmistuisi perhe-ateria. Siitä melkein kilon jauhelihaköntistä riittää meitsillekin aina reilu osuus. Mikäs sen parempaa kuin monta sataa grammaa paistijauhelihaa kuppiin tarjoiltuna.

 

Olis vaan pitänyt aavistaa jo etukäteen, kun emäntä mainitsi perhe-aterian lisäksi perhe-dieetistä joulun jälkeen...meitsi vaan oli unohtanut ne dieetti-höpinät ja valmistui normaalisti jauheliha-ateriaan.

 

 

"Jes jes siellä se emäntä jo avaa jauheliha-paketteja, kohta kuppi täyttyy jauhelihasta !"

 



"Et oo mamma tosissas....kenen annos tuo on ? Eikö ne tv:ssä kerro että käynti optikolla auttaa. Meitsi on edelleen neljänkymmenen kilon bulldoggi....no ehkä vähän plussaa joulun jälkeen. Onko tuo pieni murunen joku huono vitsi ? Ei ainakaan naurata"

"Kato vaikka mamma, se mahtu koko ateria  mun ylähuulen alle !"

"Tässä vielä meitsin mielipide emännälle pienistä ruoka-annoksista."



"Siellä ne bologneset porisee, meitsin osuudesta on aika paljon ryövätty tonne kattilaan. Ainut lohtu on se että emäntä uohtaa omat ja muiden dieetit nopeasti. Illalla varmaan meitsillekin on jo tarjolla kalkkunaleikkeitä ja muita bolognesen korvikkeita"

Sadekelin puuhia

 

Räntä- ja loskakelit palasivat. Silloin kaikista parhaat jutut tapahtuu sisätiloissa. Ulkolenkit menee ihan rutiinilla, tärkeimmät viestit vaan tulee tsekattua reitin varrelta  ja itse jätän jopa omat viestini penkkoihin ilman allekirjoitusta. Yhdestä mun huutomerkistäkin tuli muuten sellainen piste...piste...piste kun piti myrskyisessä vastatuulessa viestittää.

 

Tänään iltapäivällä haastoin takapihalla joululahjaksi saadun toimistopallon, on se vaan sitkeätä tekoa kun ei meinaa hampaat millään upota pintaa syvemmälle. Täytyy kuitenkin todeta että toimistopallo kohtasi tänään voittajansa.

 

Emäntä aloitti tämän vuoden juoksulenkit. Jotain se huudahti kun ovesta lähti, olisko ollut kinkun- tai kankunsulatuslenkille menossa. Isäntä lähti kuntosalille, se taas huudahti lähtiessä menevänsä hakemaan lihasmassaa. On se kumma, toinen lähtee keventämään massaa ja toinen lisäämään, ehkä ne on sitten yhteenlaskettuna sopivan painoisia. Meitsi jäi kotiin lepäilemään, levossahan ne lihakset parhaiten kehittyy.

 

Mun onneksi isäntäväki on vielä hieman pitkien pyhien aiheuttamassa jet lagissa, eikä niin skarppeja.

Tänään oli petivaatteiden vaihtopäivä ja emännällä jäi koko homma niin sanotusti vaiheeseen, kun lähti juoksulenkille. Täkit oli jo tuuletettu ja tuotu takaisin sängyn päälle odottamaan pussilakanaa. Meitsi tajusi tilaisuutensa tulleen ja sai hyvät päivätirsat untuvatäkin päällä, ei ollut mitään pussilakanaa siinä päällä vaimentamassa tunnelmaa.  

 

Isäntäkin oli hieman huolimaton ja jätti saunapuidenhaku-crocsit meitsin näkyville salille lähtiessä, sain siitä hyvän lisän lelukokoelmiin.

 

"Isäntäväki lähti urheilemaan. Meitsi tarkisti ikkunasta että varmasti häipyivät pihalta, sitten oli mun vuoro nauttia talon antimista !"

"Untuvatäkki ilman pussilakanaa on ihan parasta. Tassutkin oli aika puhtaat niin ei jäisi paljonkaan jälkiä täkin pintaan"

 

Isännän tullessa salilta mulla oli leikit kesken. Heti alkoi kuulustelemaan *mikä Nero noista sun keräämistä leluista ei kuulu joukkoon ?*

 

"Onneksi isäntäväki ei ollut kauan vihaisia vaikka olin ylittänyt valtuudet kotona yksin ollessa.. Pääsin iltapäivällä takapihalle haastamaan toimistopallon"

"Mamma kato....tää pavvo jo fäfän suhisee !"

"Toimistopallo joutui antamaan periksi ja meni lyttyyn. Oli ihan pakko mennä lesoilemaan mun vakkaripaikalle, mistä näkyy kylälle ja kylä näkee meitsin !"

 

 

 

Lomalaistenkin vuosi vaihtui

 

Talviloma meidän perheen miesväellä jatkuu. Ei me valiteta, paitsi ehkä yhdestä asiasta. Välillä ehtii tulla nälkä kun emäntä tulee vasta alkuillasta kotiin. Se vois tuoda sieltä ruokakaupasta kerralla monen illan ruokatarvikkeet niin ei tarvis joka päivä venyä sen kotiintulo kaupassakäynnin verran pidemmäksi. Ei paljon naurata kun vatsat isännän kanssa kurnii kilpaa, meinaa joskus häiritä meidän päiväunia ne mahan mouruamiset.

 

Ollaan me tehty isännän kanssa lenkittelyn lisäksi kyllä paljon muutakin, sellaisia lihasvoimia vaativia tehtäviä. Yksi päivä satoi lunta sen verran että oli pakko mennä kolaamaan etupihalle emännän autopaikan ja kodin etuoven välinen kuja ettei se liukastu ruokakasseja kantaessa. Vois mennä kasseissa jotain rikki ja taas viivästyisi se ruoan laittokin.

 

Ollaan myös lämmitetty taloa päivät pitkät. Pari halkoa tunnissa luukusta sisään niin ei tarvii palella. Välillä kun meillä on jo verensokeri alhaalla emäntää odottaessa niin on sellainen viluinen olo. Silloin ollaan menty lueskelemaan ja lepäilemään takan ääreen. Ei tarvii sitten toppavaatteissa mennä ilta-aterialle.

 

Välillä joudutaan ottamaan vastuuta myös kauppalistasta minkä emäntä on tehnyt lähtiessään töihin. Yhtäkkiä vaan on tullut mieleen vaikka piimä tai kahvipulla mitkä ei ollut listalla. Ei viitsitä häiritä emäntää työpäivän kesken soittelemalla niin ollaan tekstailtu aina kun jotain pitää lisätä kauppalistalle. Voisi se emäntä olla pikkusen huolellisempi niin ei tarvis lomalaisten kantaa huolta että kaikki tarvittava materiaali ruoan laittoon tulee ostetuksi. Saa kiittää skarppeja lomalaisia siitä ettei ole tarvinnut kesken ruoan laiton lähteä hakemaan puuttuvia tarvikkeita.

 

Roskapussitkin ollaan viety melkein joka päivä. Ihmeen paljon kyllä yhteen roskapussiin näköjään mahtuu kun sitä sisältöä painelee rystysillä. Jos ei satu just olemaan asiaa roskalaatikon lähelle ja roskapussi alkaa tursuamaan yli paineluista huolimatta, niin vielä kun jalalla pikkasen polkasee saattaa tulla yhdelle jogurttipurkille tilaa.

 

On tämä lomailu isännän kanssa niin mukavaa, vaikka onkin niitä velvotteita mitä pitää suorittaa. Emäntä aina hokee sitä organisointikykyä kun on paljon asioita mitä pitäisi hoidella yhtä aikaa.

Eilen syötiin uudenvuoden aaton juhla-ateria poikkeuksellisesti musiikkihuoneessa niin joutuivat edestakaisin kuljettelemaan keittiöstä ruokia ja lautasia. Ruokailun jälkeen oli tarkoitus juoda leivoskahvit. Nyt oli isännän vuoro viedä lautaset pois ja tuoda kaffet tarjolle. Isäntä lähti lautaset kädessä keittiötä kohti ja emäntä huikkasi sille, muista se mun perussääntö organisoinnista: *Vie mennessä, tuo tullessa!* Tovin kulutta isäntä tuli keittiöstä takaisin ainoastaan kaljatölkki kädessään. Emäntä ihmetteli että minnes ne leivoskaffeet jäi ? Isäntä vastasi *jaa nekö piti tuoda, minä kuulin että huusit mulle vie mennessä, juo tullessa !*

 

Ai niin tosiaan, se vuosi vaihtui. Meitsi täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Tähän saakka mulla on ollut pentuaikaa ja sen takia olen tarvinnut paljon huomiota ja rapsutuksia. Sitten kun täytän viisi niin tarviin taas paljon rapsutuksia ja huomiota koska olen jo niin iäkäs.

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ! Meitsin ja isännän yhteinen loma jatkuu vielä melkein viikon. Toivottavasti ei sada kauheesti lunta ettei jouduta joka päivä kolaamaan emännälle kotiintulopolkua. Tänään on pyhäpäivä niin onneksi emäntä ehtii viedä roskapussin.

 

"Lämmitellään isännän kanssa  emäntää ja ruokaa odottaessa. On ne työpäivät vaan pitkiä näin lomalaisten näkökulmasta"

 

"Välillä lomalaisilla tulee aika pitkäksi. Silloin isäntä lukee kirjaa ja meitsi katsoo piirrettyjä"

 

"Tässä kolataan emännälle polkua niin pääsee turvallisesti töistä ja kaupasta tekemään meille ruokaa"

 

"Joskus se emännän ja ruoan odottaminen tuntuu kohtuuttomalta,  nälkäisen aika on pitkä"

 

 



"Uudenvuoden aattona syötiin poikkeuksellisesti musiikkihuoneessa. Silloinkin jouduin odottelemaan tarjoilua pimeän tuloon saakka."



"Odottaminen kannatti. Ruoka oli maittavaa ja oli paljon rennompaa kuunnella musiikkia vatsa täynnä"