Piilottelua metsässä

 

Nyt tuli lunta tänne meillekin. Ihan kiva se lumi mutta se tämän päiväinen tuulenviima oli inhottava. Se tuntuu epämiellyttävältä kirsussa ja eräässä toisessa paikassa, mikä ei ole tarpeeksi suojassa. On mulla sellanen teddy-viitta mutta en oikein tykkää sitä pukea kun ihan vaan tosi pakkasilla kun emäntä pakottaa. Sitä paitsi ei se edes suojaa kirsua ja sitä toista kylmänarkaa paikkaa.

 

Lenkille sitä mennään kelillä kuin kelillä, emäntä oli varustautunut turhankin hyvin tuulenviimaa vastaan. Matka taittui todella hitaasti kun kuulemma talvikengät oli liian isot ja toppahousut taas liian pienet. Onhan se varmaan vaikeeta taittaa matkaa kun kengät lonksuu ja housut kinnaa. Ei kyllä helpottanut yhtään se mega-paksu toppatakki, jonka huppu oli vedetty päähän, sen otsapannan yläpuolelle.

Voitte kuvitella sitä näkyä kun se köpötteli metsäpolkua pitkin, huppu kiristetty tiukalle niin että vain  pakkasen huurruttamat silmälasit, nenä ja suu näkyivät ja mistä pystyi tunnistamaan omaksi emännäksi. Niin muuten joku kysyi aikaisemmin että onko sillä mun emännällä huulipunaa metsälenkilläkin, on sillä. Olihan se tänäänkin hmmm....nättinä...omasta mielestään...huulet punattuina siellä metsässä, eikä sitä kukaan tuttu olisi muusta tunnistanutkaan.  

 

En minä sitä tarkoita, että olisin emäntääni hävennyt vaikka oli pukenut itsensä tunnistamattomaksi ja köpötteli kuin vaivais-akka, sillä erotuksella että akalla ei vissiin ollut huulipunaa. Tuli vaan mieleen, että joku olisi voinut huolestua kenen seuraan meitsi oikein on joutunut. Sen takia yritin valvoa, ettei kohdattaisi muita lenkkeilijöitä ja aiheutettaisi turhaa huolta.

 

 

"Huoh....että tuon emännän eteneminen on hidasta tänään, näkeeköhän se edes mitään tuolta huurteisten silmälasien takaa"

 



"Tässä täytyy keksiä itselleen ajanvietettä emäntää odotellessa, no tuossahan on sopivasti hammastikku"



"Voe kiesus tuolla kävelee muitakin...nyt ihan paikallaan ja hengittämättä ettei ne huomaa...emäntää."

"Matka jatkuu, hitaasti mutta varmasti. Raivaanpa tuon oksan emännän tieltä ettei kompastu ja huulipunat mene siinä rytäkässä poskille"

 

"No hitsi taas kävelijöitä kello viidessä, pää piiloon ja emäntä onkin vielä metsikön puolella"

"Mamma tänne päin, reitti taas selvä !"



"No just....nyt  emännän  lasit on niin huurteessa että näkökyky meni, köpöttelee houkka selkä menosuuntaan päin. Täytyy laskea kolmeen ja rauhoittua...ja sitten mennä kääntämään se oikein päin"

"Mamma hys.....jostain kuuluu ääniä. Odotellaan tässä hetki"



"Huh olipahan matka....kohta kotona ja emäntäkin oli saanut pyyhittyä silmälaseihin pienet katselu-aukot. Selvittiin turvallisesti ja kohtaamatta muita"