Serlokin paluu

Olin ihan unohtanut että serlokki tulee aina talvella. Se on semmonen meitsin talviasuste ja mamma aina nauraa että nyt on Nero-poika ihan kuin etsivä serlokki holmes viittansa kanssa.

Kaikki varmaan nauraa kylilläkin kun se on aina ollut liian iso. Mamma osti semmosen missä on kasvunvaraa ja ei kuitenkaan anna herkkuja niin paljon että voisin sen kokonaan täyttää. Onhan se noloa kun viitta roikkuu ja näyttää hameelta, haluisin semmosen kun mun  blogikamuilla Iivarilla ja Parekilla. Niillä on hienoja jussipaitoja ja tyköistuvia toppahaalareita.

Luulis että mamma haluaa ostaa tyköistuvan viitan omalle lemmikille kun kaikki sen omatkin vaatteet on tosi tyköistuvia. Tai ainakin niistä tulee tyköistuvia aika pian kun se lihoo. Mamma sanoo että on tyköistuva semmonen paita kun on napin reiät soikeena paineesta.

No meitsi vaan laahustaa vuodesta toiseen ton talviteltan kanssa ja yritän pysyä lenkillä ojan puolella ettei tytöt näe. Ennen oli pakkasraja serlokille kymmenen astetta, mamma oli lukenut tänään jostain sensaatiolehdestä että semmosille koirille kenellä ei ole alusvillaa pitäisi laittaa talvivaate jo neljässä pakkasasteessa.

Tänään sitten oli se neljä astetta pakkasta ja niin sitä lähdettiin serlokki selässä luimuilemaan kyläpolulle.

"Kato nyt mamma, tää on heti ihan vinossa kun on sitä kasvunvaraa !"

"Voidaanko mennä edes pimeällä metsälenkille ettei tytöt näe"

"Näyttää hameelta kato vaikka !"

"Onko pakko...."

"No sit vauhdilla ja ojia pitkin niin ei tytöt naura !"

"Huh ottipas voimille ryömiä ojia pitkin mutta enpäs ainakaan törmäillyt kylän tyttöihin niin pysyy maine puhtaana"