Turvakettu Oili

Nytpäs onkin Joulu jo loppusuoralla tai ainakin kinkku on mennyt niin pieneksi että siitä veikkaan Joulun päättyneeksi. 

Kivaa on ollut, ketun kanssa lenkkeilty monta kertaa päivässä ja syöty välillä kinkkua. Jos ollaan ihan rehellisiä niin mamma on huijannut kettua. Kettu on kuulemma niin pieni eikä tottunut vahvoihin ruokiin niin mamma anto ketulle vaan kalkkunaleikettä ja sano että se on kinkkua. Tais mennä täydestä koska kettu soi hyvällä ruokahalulla kalkkunat ja keittiössä leijaili kuitenkin se kinkun tuoksu.

Kettu keksi muuten semmosen idean Jouluna että se on meitsin turvakettu. Sai varmaan koti-ikävän haihtumaan kun oli tollanen mielikuvitusleikki. En viitsinyt pahottaa sen mieltä ja leikin mukana sitä turvakettujuttua vaikka välillä menikin vähän överiksi.

Tänään illalla kettu menee omaan kotiin. Meitsi menee Uutena Vuotena vastavierailulle ja mamma ja isäntä tulee mukaan. Toivottavasti siellä saa huikopalana sitä mitä luvataan eikä kalkkunaa kinkkuna tai hammastikkua siankorvana.

"Valmiina lenkille ja turvakettu Oili valmiina tehtäviin !"

"Nero oota vähän....en muuten ehdi turvata sun reittiä !"

"Ei mitään hätää Nero....voit nuuhkia rauhassa, minä vahdin !"

"Reitti selvä Nero mutta muista nopeusrajoitus !"

"Kettu vahvistaa.....kaikki OK !"

"Koita Nero välttää noita hätäjarrutuksia ettei törmäillä....varo muuten ne jäljet vaikuttaa epäilyttäviltä...tarkistan ensin onko turvallista jatkaa !"

"Ai nää onkin meidän omat aamulenkin jäljet !"

"Eiköhän se kettukin rauhotu ja unohda ne turvakettujutut kun laitetaan takkatuli loimuamaan"

"Nero varo älä mee liian lähelle takkatulta !"