Sattumia ja Suunnistusta

Rauhallista kotiviikonloppua vietelty. Ei kavereita eikä edes mökillä. Nyt oli aikaa toteuttaa pitkään suunnittelemani reittikartasto. Ei niinkään itseäni varten vaan emäntää. Tuolla emännällä kun ei ole minkään valtakunnan suuntavaistoa, ihan pihalla tutuillakin reiteillä jos kiertää vaihtelun vuoksi vastapäivään. On vain ajankysymys koska joudun ottamaan opaskoiran vastuun ja tuomaan meidät turvallisesti kotipihalle. Tänään olimme aamulenkillä uudella reitillä ja onneksi myös isäntä mukana. Kuulin kun 700 metrin päästä kotoa emännältä kysyttiin että minnekäs päin nyt lähtisit jos pitäis palata kotiin. Emäntä oli oikein intiaani oveluudessaan, höristi korvaansa ja kertoi topakasti että Lahden moottoritien hurina kuuluu tuolta suunnalta....eli sinnehän mekin sitten. Nope..piti mennä just vastakkaiseen suuntaan. Meikä on nyt antanut tärkeimmille maamerkeille omat nimet. Voihan se olla että mullakin on joku kerta nuha eikä hajuaisti terävimmillään, silloin joutuu turvautumaan näköaistiin. Ihan alkuun kerron kuitenkin lauantai-aamun kommelluksesta. Emännän mielestä se menee mun piikkiin, mun mielestä olin vain kohtalokkaan tapahtumaketjun uhri.

 



"Aamupalan jälkeen mentiin vielä loikoilemaan. Emäntä selaili sitä iPhoneaan ja torkahti kesken kaiken. Itse heräsin emännän voivotellessa että nyt se hajoaa....ja Nero ylös heti ! Kävi kyllä jossain vaiheessa mielessä että ei tässä lakanalla aikaisemmin tällaista möykkyä ole ollut mutta mitäs pienistä kun unikin vetasi niin mukavasti. Sais olla emäntä huolellisempi vai meinasko se että meikä tarkotuksella siinä blogiaan päivittelee"



"Sitten itse reittikartastoon. Lenkit aloitetaan aina tarkistamalla ensin säätila. Jos on oikein sateista ei kannata mennä liukkaalle kalliolle. Vastuu muuten tästäkin on meikäläisellä"

 

"Tämän polun olen nimennyt Kaurapuuronkujaksi"

 

"Saanko esitellä Naurukalliontie"

"Totisen Jäkälän tasanko"

 

"Väärämännyn risteys"
 

"Lentävän Korvan mäki"



"Kröhöm...eksyy sitä kokeneempikin välillä polulta. Olkoon vaikka Sivupolun Raitti"

"Sitten on vielä Kalliotasanko....oliko se numero 125" 

Laran kanssa, Osa 3

 

Semmoista olen kuullut, että kahden edellisen tarinan jälkeen on tilausta kolmannellekin osalle Laran mökkivierailusta. Sehän on mukavaa kun kiinnostaa meidän touhut.  

Lara on tietysti suosittu kaikkien mielestä kun sen on niin prinsessa, olipa se joku kehunut meikääkin komeaksi (posket punastuu). Tässäpä teille muutama kuva ja tilanne, lisää matskua saan vasta sitten kun saan tavata Laran seuraavan kerran. Toivotaan että se on pian.

 



"Ei me pelkästään kahlattu siellä järvessä. Opetin Laralle miten bongataan kaloja. Ollaan paikallaan ja liikkumatta, odotellaan rauhassa"

"Voih...eka kalaparvi meinasi tulla  Laran lähelle niin se huutaa täysillä että täällä !! Parvi pakeni pakokauhussa vastapuolen rannalle"

"Piti sitten opettaa melkein tassusta pitäen, että ei saa rääkyä jos haluaa bongata niitä kaloja"

"Kalastelujen välissä pröystäilin Laralle kun osaan laittaa etutassut ristiin. Lara oli aika otettu mun motoriikasta"

"Larahan ei tunnetusti kakkoseksi halua jäädä ja esitteli kuinka osaa juosta vedessä kahdella tassulla"

"Tulihan siltä Jekku-Laralta taas yksi uusi temppu. Sovittiin että ollaan piilosta, meikä laskee kymmeneen ja Lara juoksee sillä välin näkymättömiin. Meikä alko viattomana laskemaan niin se pöllikin mun lelun kun keskityin niihin numeroihin. Tais olla jossain nelosen kohdalla kun lelu vietiin"

"Oltiin me sitten ihan oikeastikin piilosta. Laraa on vaikea löytää kun se osaa maastoutua hyvin"

"Meikä meni piiloon järveen mutta Lara löysi mut ihmeen nopeasti"

Laran kanssa, Osa 2

Mökkiviikonlopun toisena päivänä mulle ja Laralle oli annettu ohjeet keksiä jotain muita leikkejä kuin vedessä kahlaaminen. Edellisenä iltana oltiin monta tuntia ja siinä on se huono puoli että pitkän turkin juuret voi tulehtua jos on liian kauan vetisenä.  Mulle se oli itsestäänselvyys että nyt piti löytää huvittelut kuivalta maalta. Lara oli niin innostunut vesijumpasta, että yritti vielä kaikenmaailman konsteja päästäkseen kahlailemaan.

 

 

"Aamupalan jälkeen Lara yritti naamioitua oravaksi ettei kukaan huomaa kun se tepastelee järveä kohti. Juuri ennen rantaviivaa asia huomattiin ja Lara sai komennon tehdä täyskäännöksen"

"Laran palatessa mökkipihalle, yritin ehdottaa että pöllisimme vaikka yhdet halkopuut ja pinkoisimme karkuun mökin taakse"

 

"Lara kuitenkin pyysi mut sivummalle ja kuiskutteli pienellä äänellä tulisinko rannalle niin näyttäisi mulle yhden kivan jutun"

 



"Lähempänä rantaa Lara heitti yläfemmat ja sano että meillä onkin nyt lupa mennä järveen, mee sä ensin niin mä tuun perässä"
  



"Ihmettelin kyllä kun en ollut sellaista lupaa kuullut mutta menin sitten järveen ja ylpeänä esittelin Laralle löytämääni keppiä. Samanaikaisesti kuulin kun emäntä huusi että mitä sä nyt Nero menit sinne järveen kun Lara luulee että on annettu lupa !"

 

"Samalla hetkellä Larakin loikki mun luokse järveen. Rannalta kuului *noniin Nero kato nyt se Larakin tuli*"



"Hahaha....Laralla oli hauskaa kun sai mua jekutettua....no ehkä teen joskus sitten vastajekun"

"Oikeastaan sain jekuttaa jo hyvin pian rannalle noustessa. Kysäisin että meinasitko Lara että aletaan nyt pelaamaan kirkon rottaa...kun oot jo naamioitunut"

"Tilanne oli sitten 1-1 ja ravistelimme hyvässä sovussa itsemme rantakuntoon"

 

"Kuivattelun vielä jatkuttua aloitimme pihalla leikit ja lelujen kanssa touhuamisen. Rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli"

 

 

 

Laran kanssa, Osa 1

Nyt onkin ollut koko viikonloppu sellaista vipinää ja toimintaa, jaloissa kivistää ja lihaksisto jumissa. Oli se kuitenkin sen arvoista kun sain Laran kanssa puuhastella monta päivää. Lara ei kuulemma oikein pidä vedessä olemisesta...niin mulle kerrottiin. Totuus paljastui pian Laran saapumisen jälkeen, eihän sitä meinattu saada järvestä edes syömään kun olis siellä vaan melskannut.

Alku oli kuitenkin hankala, sain tehdä kovasti töitä että sain houkuteltua tuon pienen karvapallon kahlaamaan.

 

"Yritin rohkaista Laraa tuuppaamalla kevyesti takalistosta"
 

"Sain kuulla kunniani...Lara ei pitänyt mun siedätysteoriasta"

 

 

"Etenimme sitten rinnakkain, kahden sentin syvyydessä Lara kiljui että vesi on märkää ja halusi takaisin rannalle"

 

 

"Onneksi joku hoksasi heittää Larallekin kepin...se unohti saman tien jännityksen ja lähti noutohommiin"

 

"Eipä olis kukaan uskonut minkälainen vesipeto Larasta kuoriutui, itsekin välillä säikähdin kun se hyökkäili vedestä"

"Saatiin melskata vedessä monta tuntia. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja meidät komennettiin takaisin rantaan. Lara yritti kiukutella käskyä vastaan koska olisi niin kovasti halunnut vielä kahlailla"

 


"Aika epätoivoinen yritys Laralta väittää emännälleen ettei ole vielä edes yhtään kastunut, eikö saisi jatkaa järvessä pulikointia"



"Meikä siirtyi siinä vaiheessa mökin kuistille, aloitettiin miesporukalla grillaushommat"

"Sillä välin rannalla....Lara oli saanut turkkinsa kuivattua ja yritti esittää söpöä mangustia, ajatteli emäntänsä näin heltyvän ja päästävän vielä järveen pulikoimaan"



Laraa odotellessa

On se vaan odottavan aika pitkä. Lara on tulossa viikonloppuna ihan ensimmäistä kertaa mökkivierailulle. Ollaanhan me meillä kotona tapailtu mutta edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika. Olen kyllä huomannut muutaman kerran kun emäntä tullut kotiin niin vaatteet tuoksuneet Laralle. Sitä ollaan mun tietämättä käyty Laraa moikkaamassa. Luulee etten muka huomais, en nyt ole viitsinyt numeroa nostaa kun ei se ole mun rapsutuksista pois. Olen jo iso jätkä ja osaan pitää puoliani niin että päivittäinen minimi rapsutuskiintiö tulee täyteen. Sitten onkin eri juttu jos huomaisin Laran tuoksun ja mut ohitettaisiin kotiin tullessa ilman taputuksia ja kehuja. Mtten nyt saisin tämän odotusajan kulumaan nopeammin...ehkä loikoillen ja Laraa muistellen.

 

 

"Lara on sellainen minikokoinen ja sähäkkä. Se on suunnilleen koko koira mun pään kokoinen. Mitenköhän se yltää kurkkimaan auton ikkunasta. Jos mulla on tapana mennä siitä missä aita on matalin niin Lara menee mistä tahansa aidan raosta"

 

"Ei meitä haittaa vaikka ollaan niin eri kokoisia, meitä yhdistää vahvasti samanlainen huumorintaju. Kerran naurettiin niin että melkein tikahduttiin kun mun emäntä astui lätäkköön mikä oli tullut mun juodessa vesikupistani"

 

"Välillä kiusoittelen Laraa kun se on niin kova kutiamaan kainalosta. Se yritti samaa kerran mulle muttei ylettänyt edes varpaillaan mun kainaloon"

 

"Lara osaa keimailla. Hymy on mitä viehkein kun se niin päättää. Voisin tuijottaa ja ihastella kokonaisen illan, jollei tulis nälkä ja meno patojen ääreen"

"Hoooh....hoijakkkaa....vielä kolme yötä....aika monet tirsat pitää vielä ottaa ennenkuin saa hassutella ja riehua Laran kanssa. Suostuukohan se uimaan tai kalastelemaan. Ei ehkä kannata ettei petokalat hätyyttele. Olen nähnyt meidän rannassa isomman ahvenen kuin Lara."

Perheidylliä

Tuli jo mainittuakin aikaisemmin tällä viikolla, että lomakausi on ohi ja viikonlopun jälkeen alkaa arki. Isäntäväelle se tarkoittaa päivätyöhön palaamisen lisäksi grilliruoan ja varsinkin sen lisäkkeiden korvaamisen vähähiilihydraattisella vaihtoehdolla. "So booooring, sanon minä" Ei proteiineissa mitään vikaa, sehän merkitsee sisäfilettä mutta ne lisäkkeet pitäisi muka vaihtaa juureksiin ja vielä ilman kastikkeita ! Tämän kylmän arjen sain jo kokea tänään, heinäkuun välipalagrillerit oli kaunis muisto vain. Olisin voinut pettymyksestä mököttää mutta geenit ohjaavat tekemään toisin. Amerikanbulldogin (kts. wikipedia) luonteenominaisuuksiin kuuluu olennaisena isäntäväen miellyttäminen. Yritin pyristellä geeniperimääni vastaan mutta minkäs teet kun vietit on voimakkaat, en halunnut pilata emännän hyvää tarkoitusta ja iloa.

 

"Kuulin nimeäni huudettavan ja pinkaisin pikalähtöön koska yleensä se tarkoittaa lenkkiä tai erityisherkkupalaa"

"Aijaa....nyt oli vähähiilarinen ruokavalio koko perheellä ja grillerin sijasta mulle oli katettu tekonahkasta muotoiltu luu...ei paljon naurattanut"

"Sitten muistin geeniperimäni ja siihen kuuluvan miellyttämisen halun. Vink...vink...olin olevani innoissaan, ihan vaan miellyttääkseni"

"Oli vaikea keksiä mitään järkevää mauttomalla tekoluulla, niinpä heitin sen ilmaan ja jahtasin...emäntä tuntui olevan innoissaan ja luuli ilmeisesti että mulla on kivaa ilman grilliherkkujakin"

"Oooohhhh....aikansa kutakin, väsy tuli ja kuuliaisena tekoluulle päätin käydä pienille päivänöpösille. Koko perhe pitää yhtä, kukaan ei herkuttele enää lomaruokia"

"Nukahdin takapihalle ja jossain vaiheessa siirryin etukuistille. Rutiininomaisesti kannoin tekoluun mukanani, ihan vain miellyttääkseni isäntäväkeä. Herätessäni kirsuuni leijui ihan jotain muuta kuin vähähiilihydraattisen aterian tuoksu. Otin luun mukaani ja astuin keittiön kynnykselle....perhe pitää yhtä vai...?"

"No huh huh...tekoluu tippui siihen paikkaan....siellähän oli punkut ja pizzantekotarvikkeet pöydällä, ei muuten kaikista vähähiilarisin vaihtoehto. Tunsin itseni huijatuksi ja yritin ilmeelläni sen myös emännälle viestittää"

"Viestini meni perille, sain perinteisin piimä-nappula iltapalan lisäksi raejuustoa ja Cesar häränlihahyytelöä ja jälkiruoaksi vaniljakermajäätelöä. Perhe pitää yhtä, niinhän se vaan on"

Paluu arkeen voi alkaa

Tänä aamuna heräsin karmaisevaan kirkaisuun. "Viimeinen Lomapäivä !", karjui emäntä epätoivoisena ja pomppasi jaloilleen. Muuten kalpeilla kasvoillaan näkyi auringon polttama punainen nenä ja otsassa kuoriutuva rusketus. Silmälasit tuntuivat kutistuneen loman aikana koska toinen sanka jäi sojottamaan poskipäästä ulospäin kun ei yltänyt enää korvan taakse. Toinen riipaiseva kiljahdus kuului emännän katseen vahingossa osuessa peilikuvaansa. "Tällä matskullako sitä maanantaina töihin pitää suoriutua ?!" Sitten alkoi monologi tulevasta elämäntaparemontista; vähäsuolaista, rasvat minimiin  ja vesikuuri. Vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa. Ei muuten ole toiminut aikaisemmin  niin voin sanoa ettei tule toimimaan tänäkään syksynä. Tuo on vain näköjään sellainen lomanlopettajais-rituaali. Ekan työviikon puolessa välissä se on jo onnkesi unohtunut. Kuulemma myös koti pitää siivota loman loputtua. Lomapölyt pussiin niin mukavampa aloittaa arki.Kauhea stressi tuosta viimeisestä lomapäivästä. Jos multa kysyttäisiin niin lepäisin vielä varastoon ja söisin triplamäärät niin jaksaa sitten arjen. Onneksi tämä loman viimeinen päivä ei kosketa mua. Mun rutiinit jatkuu stressivapaana. Niin luulin ennenkuin kuulin emännän huudon "Neeeroooo pesuuullleeee !!!" Ja vielä kovalla äänellä "Nyt pitää jätkästä pestä kaikki lomapölyt kun alkaa arki!"

 

"Ei siinä auttanut edes kysymysmerkki naamalla, kylppärista kohta itseni löysin !"

"Suihkun jälkeen jäin odottamaan kuivausta ja palkintoa. Yllätykseksi emäntä sanoikin että nyt kuule jätkä kans vaa'an kautta niin tiedetään millä ruokavaliolla se arki aloitetaan!"

 

"Emännän lanatessa kylppärin lattiaa hypähdin vaa'alle, voi kamala nyt tulisi sanomista..digimittarin lukema hehkui yli sallitun rajan !"

"Siinä sitten sitä ihmeteltiin miten se on mahdollista ja mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Jotain oli keksittävä etten joutuisi dieetille.."

"Sain kietaistua kuivauspyyhkeen kaulani ympärille ja katsoin emäntää suoraan  silmiin. Emäntä mietti tovin ja tuumasi...ai niin taisit Nero punnita itsesi se märkä pyyhe kaulassa, ilmankos lukema näytti liikaa. Pääsin pälkähästä, en joutunut dieetille. Arki on tervetullut puolestani."