Kummitustarina

Tiedättekö sen tunteen kun näkee jotain tosi erikoista ja kukaan muu ei usko koska ei oo itse nähnyt. Meitsi on yrittänyt tässä viimeisen vuorokauden kuluessa kertoa isäntäväelle että mökkitontilla on näkymätön vieras mutta ei ne usko. Naureskelevat vaan että mitä se Nero nyt niin aistit valppaina tarkkailee ja muriseekin vaikkei koskaan aikaisemmin.

Kaikki alkoi eilen ennen auringonlaskua. Huomasin siinä nurmikolla loikoillessa että joku valo vilahti rannassa ja se ei ollut aurinko. Se valo katosi sitten nopeasti ja ei mennyt kauan kun taas se vilahti.

Eikä siinä kaikki, eilisen illan ilmestymisien jälkeen se näkyi tänäänkin. Harmi että mamma ei uskonut meitsin aisteja, olis voinut itsekin nähdä sen.

"Mikä ihme valo tuolla rannassa vilahti...murrrr...."

"Täältä kun tulen ovelasti sivuviistosta niin ehkä saan sen kummituksen kiinni"

"Tule vaan kummitus kertomaan mitä asiaa....jos oot hyvä kummitus niin saat jäädä tontille...pahat kummitukset murrrr...."

"Nyt en mamma ehdi vielä sisälle...kummitus on täällä !"

"Nyt on pakko mennä sisälle kun mamma komensi nukkumaan, voitko kummitus palata huomenna asiaan !"

Hyvin nukutun yön jälkeen...

"Jaahas...kello on jo aamukymmenen, velvollisuus kutsuu...kummituksen metsästykseen"

"Kato nyt mamma siellä se kummitus on !"

"No nyt se mamma meni sisälle ja naureskeli mennessään...eipä sitten nähnyt meidän mökin kummitusta"