Laran kanssa, Osa 1

Nyt onkin ollut koko viikonloppu sellaista vipinää ja toimintaa, jaloissa kivistää ja lihaksisto jumissa. Oli se kuitenkin sen arvoista kun sain Laran kanssa puuhastella monta päivää. Lara ei kuulemma oikein pidä vedessä olemisesta...niin mulle kerrottiin. Totuus paljastui pian Laran saapumisen jälkeen, eihän sitä meinattu saada järvestä edes syömään kun olis siellä vaan melskannut.

Alku oli kuitenkin hankala, sain tehdä kovasti töitä että sain houkuteltua tuon pienen karvapallon kahlaamaan.

 

"Yritin rohkaista Laraa tuuppaamalla kevyesti takalistosta"
 

"Sain kuulla kunniani...Lara ei pitänyt mun siedätysteoriasta"

 

 

"Etenimme sitten rinnakkain, kahden sentin syvyydessä Lara kiljui että vesi on märkää ja halusi takaisin rannalle"

 

 

"Onneksi joku hoksasi heittää Larallekin kepin...se unohti saman tien jännityksen ja lähti noutohommiin"

 

"Eipä olis kukaan uskonut minkälainen vesipeto Larasta kuoriutui, itsekin välillä säikähdin kun se hyökkäili vedestä"

"Saatiin melskata vedessä monta tuntia. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja meidät komennettiin takaisin rantaan. Lara yritti kiukutella käskyä vastaan koska olisi niin kovasti halunnut vielä kahlailla"

 


"Aika epätoivoinen yritys Laralta väittää emännälleen ettei ole vielä edes yhtään kastunut, eikö saisi jatkaa järvessä pulikointia"



"Meikä siirtyi siinä vaiheessa mökin kuistille, aloitettiin miesporukalla grillaushommat"

"Sillä välin rannalla....Lara oli saanut turkkinsa kuivattua ja yritti esittää söpöä mangustia, ajatteli emäntänsä näin heltyvän ja päästävän vielä järveen pulikoimaan"



Laraa odotellessa

On se vaan odottavan aika pitkä. Lara on tulossa viikonloppuna ihan ensimmäistä kertaa mökkivierailulle. Ollaanhan me meillä kotona tapailtu mutta edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika. Olen kyllä huomannut muutaman kerran kun emäntä tullut kotiin niin vaatteet tuoksuneet Laralle. Sitä ollaan mun tietämättä käyty Laraa moikkaamassa. Luulee etten muka huomais, en nyt ole viitsinyt numeroa nostaa kun ei se ole mun rapsutuksista pois. Olen jo iso jätkä ja osaan pitää puoliani niin että päivittäinen minimi rapsutuskiintiö tulee täyteen. Sitten onkin eri juttu jos huomaisin Laran tuoksun ja mut ohitettaisiin kotiin tullessa ilman taputuksia ja kehuja. Mtten nyt saisin tämän odotusajan kulumaan nopeammin...ehkä loikoillen ja Laraa muistellen.

 

 

"Lara on sellainen minikokoinen ja sähäkkä. Se on suunnilleen koko koira mun pään kokoinen. Mitenköhän se yltää kurkkimaan auton ikkunasta. Jos mulla on tapana mennä siitä missä aita on matalin niin Lara menee mistä tahansa aidan raosta"

 

"Ei meitä haittaa vaikka ollaan niin eri kokoisia, meitä yhdistää vahvasti samanlainen huumorintaju. Kerran naurettiin niin että melkein tikahduttiin kun mun emäntä astui lätäkköön mikä oli tullut mun juodessa vesikupistani"

 

"Välillä kiusoittelen Laraa kun se on niin kova kutiamaan kainalosta. Se yritti samaa kerran mulle muttei ylettänyt edes varpaillaan mun kainaloon"

 

"Lara osaa keimailla. Hymy on mitä viehkein kun se niin päättää. Voisin tuijottaa ja ihastella kokonaisen illan, jollei tulis nälkä ja meno patojen ääreen"

"Hoooh....hoijakkkaa....vielä kolme yötä....aika monet tirsat pitää vielä ottaa ennenkuin saa hassutella ja riehua Laran kanssa. Suostuukohan se uimaan tai kalastelemaan. Ei ehkä kannata ettei petokalat hätyyttele. Olen nähnyt meidän rannassa isomman ahvenen kuin Lara."

Perheidylliä

Tuli jo mainittuakin aikaisemmin tällä viikolla, että lomakausi on ohi ja viikonlopun jälkeen alkaa arki. Isäntäväelle se tarkoittaa päivätyöhön palaamisen lisäksi grilliruoan ja varsinkin sen lisäkkeiden korvaamisen vähähiilihydraattisella vaihtoehdolla. "So booooring, sanon minä" Ei proteiineissa mitään vikaa, sehän merkitsee sisäfilettä mutta ne lisäkkeet pitäisi muka vaihtaa juureksiin ja vielä ilman kastikkeita ! Tämän kylmän arjen sain jo kokea tänään, heinäkuun välipalagrillerit oli kaunis muisto vain. Olisin voinut pettymyksestä mököttää mutta geenit ohjaavat tekemään toisin. Amerikanbulldogin (kts. wikipedia) luonteenominaisuuksiin kuuluu olennaisena isäntäväen miellyttäminen. Yritin pyristellä geeniperimääni vastaan mutta minkäs teet kun vietit on voimakkaat, en halunnut pilata emännän hyvää tarkoitusta ja iloa.

 

"Kuulin nimeäni huudettavan ja pinkaisin pikalähtöön koska yleensä se tarkoittaa lenkkiä tai erityisherkkupalaa"

"Aijaa....nyt oli vähähiilarinen ruokavalio koko perheellä ja grillerin sijasta mulle oli katettu tekonahkasta muotoiltu luu...ei paljon naurattanut"

"Sitten muistin geeniperimäni ja siihen kuuluvan miellyttämisen halun. Vink...vink...olin olevani innoissaan, ihan vaan miellyttääkseni"

"Oli vaikea keksiä mitään järkevää mauttomalla tekoluulla, niinpä heitin sen ilmaan ja jahtasin...emäntä tuntui olevan innoissaan ja luuli ilmeisesti että mulla on kivaa ilman grilliherkkujakin"

"Oooohhhh....aikansa kutakin, väsy tuli ja kuuliaisena tekoluulle päätin käydä pienille päivänöpösille. Koko perhe pitää yhtä, kukaan ei herkuttele enää lomaruokia"

"Nukahdin takapihalle ja jossain vaiheessa siirryin etukuistille. Rutiininomaisesti kannoin tekoluun mukanani, ihan vain miellyttääkseni isäntäväkeä. Herätessäni kirsuuni leijui ihan jotain muuta kuin vähähiilihydraattisen aterian tuoksu. Otin luun mukaani ja astuin keittiön kynnykselle....perhe pitää yhtä vai...?"

"No huh huh...tekoluu tippui siihen paikkaan....siellähän oli punkut ja pizzantekotarvikkeet pöydällä, ei muuten kaikista vähähiilarisin vaihtoehto. Tunsin itseni huijatuksi ja yritin ilmeelläni sen myös emännälle viestittää"

"Viestini meni perille, sain perinteisin piimä-nappula iltapalan lisäksi raejuustoa ja Cesar häränlihahyytelöä ja jälkiruoaksi vaniljakermajäätelöä. Perhe pitää yhtä, niinhän se vaan on"

Paluu arkeen voi alkaa

Tänä aamuna heräsin karmaisevaan kirkaisuun. "Viimeinen Lomapäivä !", karjui emäntä epätoivoisena ja pomppasi jaloilleen. Muuten kalpeilla kasvoillaan näkyi auringon polttama punainen nenä ja otsassa kuoriutuva rusketus. Silmälasit tuntuivat kutistuneen loman aikana koska toinen sanka jäi sojottamaan poskipäästä ulospäin kun ei yltänyt enää korvan taakse. Toinen riipaiseva kiljahdus kuului emännän katseen vahingossa osuessa peilikuvaansa. "Tällä matskullako sitä maanantaina töihin pitää suoriutua ?!" Sitten alkoi monologi tulevasta elämäntaparemontista; vähäsuolaista, rasvat minimiin  ja vesikuuri. Vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa. Ei muuten ole toiminut aikaisemmin  niin voin sanoa ettei tule toimimaan tänäkään syksynä. Tuo on vain näköjään sellainen lomanlopettajais-rituaali. Ekan työviikon puolessa välissä se on jo onnkesi unohtunut. Kuulemma myös koti pitää siivota loman loputtua. Lomapölyt pussiin niin mukavampa aloittaa arki.Kauhea stressi tuosta viimeisestä lomapäivästä. Jos multa kysyttäisiin niin lepäisin vielä varastoon ja söisin triplamäärät niin jaksaa sitten arjen. Onneksi tämä loman viimeinen päivä ei kosketa mua. Mun rutiinit jatkuu stressivapaana. Niin luulin ennenkuin kuulin emännän huudon "Neeeroooo pesuuullleeee !!!" Ja vielä kovalla äänellä "Nyt pitää jätkästä pestä kaikki lomapölyt kun alkaa arki!"

 

"Ei siinä auttanut edes kysymysmerkki naamalla, kylppärista kohta itseni löysin !"

"Suihkun jälkeen jäin odottamaan kuivausta ja palkintoa. Yllätykseksi emäntä sanoikin että nyt kuule jätkä kans vaa'an kautta niin tiedetään millä ruokavaliolla se arki aloitetaan!"

 

"Emännän lanatessa kylppärin lattiaa hypähdin vaa'alle, voi kamala nyt tulisi sanomista..digimittarin lukema hehkui yli sallitun rajan !"

"Siinä sitten sitä ihmeteltiin miten se on mahdollista ja mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Jotain oli keksittävä etten joutuisi dieetille.."

"Sain kietaistua kuivauspyyhkeen kaulani ympärille ja katsoin emäntää suoraan  silmiin. Emäntä mietti tovin ja tuumasi...ai niin taisit Nero punnita itsesi se märkä pyyhe kaulassa, ilmankos lukema näytti liikaa. Pääsin pälkähästä, en joutunut dieetille. Arki on tervetullut puolestani."

 

Tunteet ne on bulldogillakin

"Tässä superhelteiden vallitessa päivisin ei ole ollut energiaa muuhun kuin korkeintaan pohdiskeluun. Usein saa kuulla tutkimuksista, missä on melko varmasti todistettu, että me koirat opimme asioita, muistamme asioita ja viimeisin tutkimus käsitteli onko koirilla tunteet ja osaammeko niitä tunteita osoittaa. Voi herranjestas sentään, kukahan saa palkkaa siitä että tutkii vuosikaudet esim. onko mulla ja mun lajitovereilla tunteet. Nyt ei tarvii enää tutkia kun mä kerron ihan suoraan mun tunteista. On esimerkiksi näläntunnetta, ikäväntunnetta, ilontunnetta, ihastumisentunnetta ja kateudentunnetta. Viimeisin tulee yleensä siitä kun joku mun kavereista saa rapsutuksia ja mut on unohdettu moneksi minuutiksi siihen viereen odottamaan omaa vuoroa. On sitten myöskin helpotuksentunnetta, pitkän päivän jälkeen kun pääsee lenkille ja puskaan kyykylle. Mulla on myös vahingonilontunnetta, ainakin silloin kun emäntä kolmenkympin helteessä kantaa kilometritolkulla mun höyryävää kakkapussia. Joskus tulee ärsytyksentunne, esimerkiksi kun emäntä kertoo kohta tulee vaikka Kake....sitten menee monta tuntia ennenkuin mun kaveri ilmaantuu. Onpas kiva odottaa tuntitolkulla kieli pitkällä ikkunan edessä kun on annettu ymmärtää että se kamu on tuossa ihan just ja nyt. Laitan vielä kuvakokoelman ikäänkuin sanakirjaksi tutkijan ja koiran välille helpottamaan ja nopeuttamaan niitä analyyseja. Seuraavana tavallisimmat tunnetilat" 

"Jännittynyt"

"Rento"

 

"Innokas"
 

"Iloinen"



"Mietteliäs"



"Tylsistynyt"
 

"Tuumaileva"



"Helskutin väsynyt"



Kiitos Heinola

"Huh hellettä, tänään mökiltä kotiin ajaessa (en kylläkään itse ajanut jos jollakin ehti jo käydä mielessä) välietappina oli Heinola. Se on muuten hieno kesäkaupunki, sinne vois jäädä joskus
moneksi päiväksi kuljeskelemaan ja katselemaan. Heinolassa iltapäivällä lämpömittari näytti 31 astetta. Sanomattakin selvää että siinä vaiheessa piti saada jäätelö. Mun herkku on vanhanajan vanilja sellaisella perinteisellä vohvelilla. En tarvitse mitään pistaaseja tai nougateja, simppelisti vanilja on paras. Heinolan torilta löytyi jäätelökioski ja vapaa parkkipaikka. Hieman jännitti kun oli kova ihmisvilinä ja kuului lokkien kirkunaa, ettei joku vaan tule pöllimään mun jätskipalloa."


"Ensin laaduntarkistus. Koskaan ei voi olla varma jos emäntä onkin vahingossa sekoittanut oman ja meikän jätskipallot. Se on monesti niin tohkeissaan jäätelöstä että ei pysty keskittymään ihan täysillä ympäristöön"

"Laatu todettu oikeaksi, nautiskelu voi alkaa"

"Ympäristöä pitää myös tarkkailla, jossakin voi vaania jäätelönpöllijä"
 



"Tän mäoon oppinu emännältä, loppua kohti tahti kiihtyy ja haukataan enemmän kuin kerralla suuhun mahtuu"



"Ihan vikaks vohveli yhdellä haukkauksella. Kiitos Heinola teillä on hyvät jäätelöt ja ei edes niitä jäätelörosmoja. Tänne palaan heti kun kuljetusvaunu mut kuljettaa"




Ohjeet hellekaudeksi

Harvinainen hellejakso piinaa meitä karvakuonoja jo toista viikkoa. Tunsin velvollisuuttaa laittaa varsinkin nuorempia kollegoita varten hellepäivien toimintaohjeet. Mullahan on menossa neljäs kesä niin kokemuksesta osaan välttää ylirasittumista ja nestehukkaa. Toivottavasti joku saa hyviä vinkkejä seuraavista ohjeista.

 

"Jos tunnet tarvetta päästä lenkille helteellä, pyri ohjaamaan lenkittäjäsi metsäalueelle missä on paljon puita tekemässä varjopaikkoja. Suu kannattaa pitää helteellä auki, me koirat hikoilemme suun kautta"



"Jos et halua helteellä lenkille ja emäntäsi/isäntäsi sitä vaatii, pukkaa takamus maahan ja ole apaattisen näköinen"
 

"Siinä tapauksessa että sinua vieläkin painostetaan lenkille, venyttele ja aseta takamus lenkittäjää kohti"

"Ja eihän ne joskus vaan tajua....laittavat hihnan kaulaan ja sitten pitäis olla iloinen ja kiitollinen lemmikki...jos ei huvita aktivoitua niin heitä hihna kaulassa mahallesi ja luo merkitsevä katse lenkittäjääsi kohti. Anna niiden tulkita kasvoiltasi 'näytänkö kaverilta joka haluaa lähteä lenkille vai kaverilta joka haluaa loikoilla puolivarjossa' "

"Erikseen vielä ohjeet helteessä matkustamiseen. Heitä juntturat ja katse pois kuljetusvaunun kopista. Nostakoon jos on pakko siirtää helteellä paikasta toiseen"

 

 

Perunaa ja Latotansseja

Perinteinen kesäviikonloppu vierailtu ja juhlittu sahti-pitäjässä Lammilla.On niin hienoa että pääsin kutsuvieraslistalle vaikka olen aikaisemminkin ollut siellä kylässä. Siellä sitä lääniä riittää ja iloisia ihmisiä iso joukko, rapsutuksia tulee tauotta kun vaan hoksaa vaihtaa kohdetta silloin kun yhden rapsutusinto hiipuu. Mulle ei ole edes asetettu mitään kieltoja...paitsi yksi. On kiellettyä mennä tallaamaan perunapellolle, kuulemma ne varret katkeilee.

 

 

"Joo just noin...pikkasen enemmän vasemman korvan taakse..hyvin menee"

"Sanoivat että olen talentti kun osaan leikkiä kepillä, venytellä ja ottaa aurinkoa yhtäaikaa"



"Välillä oli pakko ottaa varjoa kun oli paahteinen helle. Emäntäni touhuili ilta-asuaan ja huuteli ettei sitten saa mennä perunapeltoon!"

"Pilasi se sen hetkisen tunnelman sillä käskyttämisellä. Paikallaanko sitä sitten pitäisi istua jurnottaa"

"Tajusin tilaisuuteni tulleen kun koko iso porukka keskittyi seuraamaan uhkaavan raju-ilman liikkeitä. Tässä hetkessä kukaan ei huomaisi yhtä näkökentästä häviävää bulldoggia..." 



"Voih.....se kielletyn perunan maku ! Tätä onnea ei kuitenkaan kauan kestänyt kun mun emäntä huomasi ja karjui takaisin pihapiiriin."



"En nyt oikein jaksanut ottaa vastaan niitä ohjeita ja pikku toruja, teeskentelin nukkuvaa. Tällä kertaa hieman huonolla menestyksellä koska unohdin väärän silmän auki. Oli vain otettava nurkumatta vastaan ohjeet, varsinainen perunateatteri siitä tulikin. Lupasin lopulta olla kiltti bulldoggi loppuajan että saisin kutsun ensi kesänäkin"

 "Illan tullen ihmiset alkoivat kerääntyä ladolle päin. Päivällä kuulunut iloinen puheensorina oli edelleen iloista mutta desibelit kolminkertaiset. Johtui varmaan osittain siitä että musiikki oli viritetty voluuminappulasta ääriasentoon. Siihen lisäksi jokainen sai olla oman elämänsä tiskijukka. Olihan se vaikuttava latotanssi-spektaakkeli."
 

"Sain mahdollisuuden osallistua iltatansseihin enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ihmiset on hassun näköisiä kun ne musiikin tahdissa huitoo hyttysiä. Illan viimeiset oli jonkinlainen ympyrä mihin ihmiset asettuivat vierekkäin toisistaan kiinni pitäen. Sitten kuulemma hyvässä hengessä liikutaan ympyrän muotoisessa ketjussa niin monta kierrosta kun biisin aikana ehtii.  Symboloi yhteishenkeä ja jälleennäkemisen riemua. Hehe...yksi lähti kiertämään vasemmalle, toinen oikealle. Kaksi yritti liikkua ympyrän keskustan suuntaan ja loput jumittivat paikoillaan.  Kirkasääninen mies lauloi mahtipontisesti taustalla 'show must go on' ja se ympyrä-ketju...ei se liikkunut senttiäkään."