Viherpeukaloisen matkassa

Lauantai-aamu alkoi normaalisti aikaisella lenkillä, aamupalalla ja jogurtin jämillä. Eilen oli puhetta siitä keväästä niin mun emäntä taitaa olla sellanen kevät-ihminen. Heti aamupalan jälkeen se alkoi suunnittelemaan kukan-istutushommia. Me oltiin isännän kanssa naama ihan ymmyrkäisinä kun emäntä ei tunnetusti ole mikään viherpeukalo. Ei pärjää kasvit eikä kukat jollei niillä ole luonnonkastelujärjestelmä käytössä.

 

Lähettiin kuitenkin isännän kanssa myötätunnosta mukaan kauppareissulle hakemaan uutta viherkasvia musiikkihuoneeseen. Niin se edellinen heitettiin roskiin muutama viikko sitten, lähti kuulemma sitä kautta viherkasvien taivaaseen.

 

Kiva reissuhan tuo oli käydä välillä oman kylän ulkopuolella. Isäntä oli kuskina niin löydettiinkin heti ykkösellä oikeaan osoitteeseen. Kotiin tullessa emäntä alkoi kevät-huumassaan, omasta mielestään istuttamaan sitä kasvia ruukkuun. En nyt menis sanomaan että se ihan varsinainen istutus oli jos pussista ruukkuun nosti.

 

 



"Mavva....onko lifää jugurfin fämiä.."



 



"Fäällä ei oo yhfään marfoja !"



"Nyt ookataan hakemaan uutta viherkasvia, koko lauman voimalla !"

"Siinä se nyt on, vain istutusta vailla"

"Tässä on kyllä joku kevään tuoksu"

"Pitäiskö mun toivottaa se tervetulleeksi...ikään kuin merkata meidän laumaan kuuluvaksi..."

"No ei ei mamma....ihan vitsillä meitsi vaan.."