Sylikoirat Tara ja Nero

Tara kävi ja Tara meni. Äkkiä se aika menee hyvässä seurassa. Ensi kerralla nähdään sitten mökillä syksymmällä. Ei kauheesti riehuttu eilen kun oli lämmin päivä takana, piti säästää energiaa yöunia varten. Tallusteltiin pihalla ja kerjättiin ihmisten huomiota, kyllä se jälkimmäinen käy ihan urheilusta.

 

Taralla on selvästi hiottu taktiikka miten se pääsee ihmisten syliin. Istuu nätisti jalkojen juureen ja tuijottaa herkeämättä suoraan silmiin. Sitten kun ihminen sanoo *voi toista...* niin se hyppää siinä vaiheessa syliin. Meitsi ei oo niin ketterä niin en pääse kenenkään syliin salakavalasti hyppäämään. Meitsin pitää kömpiä pidemmän kaavan kautta ja nopeimmat ehtii livahtaa pakoon ennen kuin saan itseni mukavaan asentoon sylissä.

 

Sen verran enemmän Tara sai olla emäntien sylissä että en ihan koko ajan antanut sen nukkua mun pedillä, sillä tavalla osoitin kaikille että täällä huushollissa eräs toinenkin haluaa syliin rapsuteltavaksi. Se mun keino tepsi, emännät tuli monta kertaa rapsuttelemaan ja kyselemään onkos siellä pedillä kaikki hyvin kun on niin turpa rutussa.

 

Taran kanssa puuhastelu on tosi mukavaa ja voin mä pikkasen enemmän hyväksyä sille sylipaikkoja kun se on pienempi ja tyttökin vielä.

 

 

 

"Tara mä tiedän ton sun söpön tuijotustaktiikan kun haluat syliin. Meitsi on kuitenkin nyt tässä sylissä jo leikkimässä purulelulla niin odota vaan omaa vuoroas !"

"Taraa ! Leikitäänkö....missä sä olet ??"

"

"Taraa.....älä nyt mökötä, tule jo pois piilosta !"

 

 

"Tuolla se Nero mua nyt etsii....onko se noin tahvo vai likinäköinen kun ei mua huomaa"

 

"Sut on Tara paljon helpompi löytää tästä pediltä, et sulaudu niin hyvin maastoon"



"Meitä olis nyt tulossa kaksi sinne sylipaikoille...sano nyt se *voi toisia..*"



"Jäätiin sitten tällä kertaa molemmat ilman sylipaikkaa.."

"Mun on Tara pikkasen nyt rajotettava mun petipaikkoja...tai no tuu vaan tohon mun kirsun ja tassun väliin"