Kiireinen vainukoira

Tänään tuli ihan hirrrvee kiire lenkiltä kotiin. Eikä johtunut siitä että kotona olis odottanut joku erikoisherkku maistelijaa, eikä siitä että uusi lelu olis odottanut kaapissa leikittäjää. Ei ollut isäntä tullut kesken päivän kotiin eikä vieraita harrastamaan bulldogin rapsutusta.

Se kiire johtu siitä että mamma luki lenkillä kännykästä säätiedotusta ja kerto että kohta sataa taas vettä ! Meitsillä tuli hirrrvee kiire takapihalle kirmaamaan lumessa ennen kuin ne sulaa pois. 

Meitsi vanittaa lunta, pihalla on kiva juosta kun lumi pöllyää ja on jännää kun omat tassun jäljet jää sinne näkyviin. Joskus leikin vainukoiraa ja seuraan omia jälkiä niin kauan että löydän sen kohdan mistä tulin pihalle. Sitten kun löytyy niin palkitsen itseni menemällä mamman luokse rapsutettavaksi. 

Mammakin tuli tänään takapihalle, sekin halus nähdä vielä kaikki lumet ennen kuin piha on sohkaa ja vettä. Näytin mammalle miten kovaa osaan kirmata ja kuinka taitavasti osaan vainuta omia jälkiä.

"Mitä sanoit mamma ? Kohta sataa vettä....nyt meitsillä tuli kiire takapihalle lumeen kirmaamaan !"

"Jiihuu kato miten kovaa meen ja lumi pöllyää !"

"Oho nyt puolittui näkökenttä !"

"Täältä tullaan, silmä tarkkana !"

"Mamma meitsi vainuaa nyt omat jäljet ja johdattaa meidät takaisin sisätiloihin !"

"Näitä jälkiä kun seuraan niin löydetään mamma takasin kotiin !"

"Aijaa polku johtikin meitsin salaiselle jutskapaikalle....kerrankos sitä vainukoirakin erehtyy"

"Älä oo mamma huolissaan jollei ihan heti löydetä sisälle, mennään viimeistään sitten isännän ääntä kohti kun se tulee töistä"