keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Eetu maineen pelastaja

Viikko se on jo hyvässä vauhdissa. Meitsi on aika hyvin jo fyysisesti toipunut viikonlopun vatsapöpöstä. Siinä pöpössä on se hyvä puoli että mulla on vieläkin näin toipilas-aikana erikoisruokavalio. Kanafilettä keitettynä, kanalientä, raejuustoa, riisiä ja pikkuhiljaa jo nappuloitakin kupin pohjalla. Sekin on ollut erityisen mukavaa kun ei ole tarvinnut huomiota kerjätä, emäntä vahtii koko ajan että meitsillä on kaikki hyvin. Mulla on varmaan kohta paljas kohta korvan takana kun se on niin paljon rapsuttanut. Ei se haittaa, karvat kyllä kasvaa takaisin sitten kun saan taas vain sen 100 % huomiosta ja rapsutuksista.
 
Se niistä hyvistä puolista vatsapöpön myllertäessä. Henkisesti ollut rankkaa kun emäntä on ottanut asiakseen tiedottaa koko kylälle, että meidän Nerolla se on/on ollut vatsatauti. Miettikää nyt, haluaisitteko että omasta vatsataudista tehtäis tiedote, vaikka lentolehtisiä ja tiputettais ympäri kylää. Mun emäntä on kailottanut kaikille, jotka on ollut kuulolla, että tämä bulldoggi se on ollut läpipasko muutaman päivän. Yleensä kun tulee aikaisemmin tuntematon koirankävelyttäjä vastaan ja pysähtyvät juttelemaan niin meitsi on esitelty kunniallisesti: *amerikanbulldoggi 4,5 vee, nimi on Nero ja luonne on lempeä*. Tässä muutamana päivänä se esittely on ollut vähemmän kunniallinen: *amerikanbulldoggi Nero, sillä on vatsatauti*
 
Vähän mua on hävettänyt... ja eikö se emäntä ole lukenut koirakirjoista, että me johtavat urokset emme saa näyttää laumalle heikkouksia tai menetämme auktoriteetin. Meitsi on tässä vuosien saatossa nimittänyt itsensä *Kylän Päävahtikoiraksi* niin olis tosi tärkeetä säilyttää vankkumaton luottamus kyläläisiin. Nyt kun ne kuulee, että meitsi ravaa puskassa joka huikopalan jälkeen niin luottamushan siinä kärsii. Vahtikoiran pitää olla teräkunnossa ympäri vuorokauden.
 
Toiseksi mulla on pelko, että itselleni merkkaamani tyttökaverit lähtee toiseen leiriin. Kuka nyt haluis tunnustaa olevansa *sen vatsatautisen bulldogin tyttöystävä*. Nyt täytyy kyllä katkaista huhulta (vaikka totta onkin) siivet. Voin sitten taas lesona kävellä kyläraittia, kuono kohti uusia reviirejä ja seikkailuja.

"Parasta toipilaana olemisessa on ne ylimääräiset välipalat ja erikoisruokavalio. Mun suosikki on keitetyt kanafilesuikaleet raejuustopedillä, niinsanottu kynttilä-välipala"

"Iltapäivälenkillä näin jo kaukaa, että aivan tuntematon kaunokainen oli tulossa saman järven rannalle. Voi ei nyt se emäntä sitten esittelee mut vatsatautisena bulldoggina. Äkkiä karkuun ettei mee maine !"
"Esittelin itse itseni ennenkuin emäntä ehti. Moi olen Nero ja mulla on teräsvatsa"
"Kotipihalla menin moikkaamaan Eetua. Morjensta ! huikkasin Eetulle ja sieltä se huuteli kovalla äänellä että sulla on kuulemma Nero ripuli !"

"Nonniin mamma kato nyt kun se juttu on levinnyt jo kaikkien korviin !"

"Yritin olla niinkuin en olisi kuullut Eetun kysymystä, ihan muina bulldoggeina katselin tielle päin"

"Eetu oli ihmeissään että ottiko meitsi nokkiinsa jostain...en en, vastailin vaitonaisesti"

"Eetu oli sinnikäs ja huuteli aidanraosta että tuu Nero takasin jutteleen verkkoaidan viereen. Lupasin sitten mennä mutta pyysin että ei puhuttais mun vatsataudista koska se ei ole edes totta"

"Eetu on niin reilu ja hyvä jätkä, se pyyteli kovasti anteeksi kun oli uskonut perättömään juoruun. Lupasi kertoa kyläläisille että meitsi on elämänsä kunnossa ja vahti päällä 24/7"


"Vaihdettiin vielä muutama sana ja sovittiin, että leikitään joku päivä taas niin että ollaan molemmat samalla puolen aitaa" 





14 kommenttia:

  1. Tommoset vatsurit on haljuja tauteja. Vetää koiran ku koiran ihan reporangaks, mut teitsi on kyl piristynny ihan kuntoon. Näkyy kaikessa äksönissä.

    Mistä noita höpöttäviä äippiä oikein tulee? Meil on ihan samanlainen ku sulla, Nero. Hoh hoijaa. Mut erinomasta ku teitsi on taas terässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa mun emäntä ei olekaan ainut kailottaja....no sielläkin saa sitten korvat punasena välillä oikoa kylän juoruja :)

      Poista
  2. Nuppu niin ymmärtää, miten ikävää on, että herkkäluontoisimmatkin asiat pitää toitottaa koko maailmalle. Kuten se, jos räggärin peppukarvoihin tarttuu joskus jokin epämääräinen pikku nokare, joka sitten poiston yhteydessä leviää ja pitää suihkutella pois. Ei riitä, että siitä kerrotaan työpaikan ruokalassa ja ties missä, vaan sitten asiaa ihmetellään vielä netissäkin kaiken kansan edessä... Onneksi sulla Nero on tuollainen kiva naapuri, joka ymmärsi, ettei ihan kaikkeen kuulemaansa kannata luottaa. Ja voi, mikä söpöliini siellä ulkoilureitin varrella tuli vastaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä pitäis joku vaitiolovelvollisuus sitoa noita emäntiä.
      Tässä tapauksessa onneksi Eetu katkaisee huhuilta siivet :)

      Poista
  3. Kylläpä tuas ymmärrän sinuva! Niimpä sitä meekäläesennii raahasvaevat ja muut leviteltii pitki mualimoja...arvoo nolottiko! Jotennii nuo naesimmeeset ee älyvä aena mittee sitä suap huastoo ja mistee ee nii oo väliks.
    Onneks saet tilannetta korjattuva. Eetu varmaannii tiijjottaa nyt muillehhii että silikkoo potaskata olj se mahataati juttu.Ja piäasija on tietennii etton maha kunnossa.
    Koetettaahhaan pärjätä nuihen suulaehen emäntiin kansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne emännät viisastuu kun tulee ikää lisää :)
      Joskus kasikymppisinä sitten pidetään lauaman asiat kotiovien sisäpuolella.
      t. Nero

      Poista
  4. Älä ole huolissasi kamu, sinä näytät upealta ja itsevarmalta. Ei asemasi ole uhattuna. Jos vielä joku koirakavereista ottaa vatsataudin puheeksi naura vain, että ihmisnaisten höpötyksille nyt ei kannata kallistaa korviaan. Palvelijatar selitti mulle viime vuonna, että pitää mainita vatsatauti, etteivät toiset päästä koiriaan kuonottelemaan ja tartuntaa saamaan. Ihan typerää, ei kai ne pöpöt kuonosta tartu, eiköhän ne asusta toisessa päässä koiraa. Turha mainita, että Palvelijattarella on tuostakin eriävä mielipide.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tuo Palvelijattaren neuvohan on toimiva myös ihmisten kesken, voi heti huikata ei toivotulle henkilölle että on vatsataudissa niin ei tarvii olla sosiaalinen vasten omaa tahtoa :)

      Poista
  5. Olipa taas paljon puhuvia puhuvia kuvia. Tekstit oli oikeastaan tarpeettomia. Sulla kun on tuo podilangvitsi hyvin hallussa. Loppu hyvin kaikki hyvin taudin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehonkielihän se on tärkein kommunikointitapa koirien kesken ja kyllä aika hyvin on oman koiran eleitä oppinutkin tulkitsemaan tässä vuosien varrella :)

      Poista
  6. Tiiän tunteen. Ripulitaudissa olo ei oo muutenkaan kauheen miehekäs, mulla varsinki jää usein ne ripaskat housukarvoihin roikkumaan. Ni ei sitä olotilaa sit ainakaan paranna mamman tiedonanto kaikille vastaantulijoille. Mut sää näytät kyllä komialta vatsapöpöstä hualimatta! Ja kanafilesuikaleet raejuustopedillä kuulostaa kans aika hyvältä, kyllä niitten takia jaksaa vähäsen vääristeltyjä ripulihuhupuheita korjaillakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se Joulun tulo vie kohta emännän huomion niin voidaan unohtaa koko ripuli-draama :)

      Poista
  7. Niin, ja jos emäntä kertoo asian vielä semmoisella lälläri lölleri -lässyäänellä, niin kyllä muakin hävettäis. Munkin oksennukset pitää kaikille kertoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just silleen *meilän pikku Nelolla on lipuli....* :)

      Poista