Seikkailu Espooseen

Aamulenkillä ihasteltiin emännän kanssa tyyntä ja usvaista Kuusijärveä.  Emäntä sanoi, että näyttää niin ihanan harmoniselta. Jep, loppupäivästä olikin harmoonisuus kaukana. Emännän lapsella, sillä Tyttärellä, oli vapaapäivä ja oltiin kutsuttu itsemme sinne kylään. Siinä oli niinsanotusti pieni mutka tai mutkat matkassa koska emäntä ei ollut koskaan vielä ajanut sinne Tyttärelle vaan ollut aina vaan repsikan paikalla autossa. En tiedä miten muilla mutta mun emäntä väittää, että kun ei itse aja niin ei jää mikään reitti mieleen, ei edes piilotajuntaan.

 

Sekun oli tiedossa niin matkavalmistelut Vantaalta Espoosen alkoi jo edellisenä iltana. Meitsi kun on kasvanut emännän autosta yli niin oli pakko lainata isännän autoa. Emäntä suostui jopa käyttämään eka kerran elämässään navigaattoria. Tähän saakka oli väittänyt, että paras tapa suunnistaa on piirtää ja kirjoittaa ruutupaperille toisen antamat suulliset ohjeet. Nyt astuttiin nykyaikaan ! Navigaattori-koulutus alkoi keskiviikkoiltana, huomasin kodin ikkunasta seuratessa, että emäntä joutui näpyttämään kirjaimet naviin rystysillä, johtuen (liian) pitkistä kynsistä. Koulutus oli vartissa ohi ja emännällä oli pienen hetken itsevarma hymy naamalla, kaikkien suunnistajien äiti.

 

Tänään sitten puolenpäivän aikaan startattiin. Oltiin jo autossa ja navigaattori päällä, emännän edellisen illan itsevarma naama muistutti nyt enemmän pöllöä joka on joutunut keskelle liikennekaaosta. Yleensä sillä on aina musiikki päällä autolla ajaessa kun kuulemma rentouttaa. Nyt se raukka ei uskaltanut säätää radiota päälle kun pelkäsi, että sitten navigaattori sammuu. Päätti sitten rentouttaa itseään laulamalla. Itkuvirren säveleeseen ne sanat oli aika ronskit, ehkä se rentoutui mutta takatilan bulldoggi joutui painamaan korvalehdet tiukasti kiinni.

 

Matka meni joutuisasti aivan viimeiselle kilometrille saakka. Sitten se lakkasi uskomasta navigaattorin ohjeita ja kohta oli luuri kädessä soittamassa Tyttärelle. Uimarannan parkkipaikalta soiteltiin ja Tyttären mukaan oltiin jo lähimaastossa. Pyörittiin vielä muutama kerta siksakkia ja toinen soitto Tyttärelle ohjasi meidät ihan oikeaan pihaan.

 

"Harmooninen aamu ei takaa haarmoonista loppupäivää"

 

"Turvallisesti kohteessa ja Oilin ja Rallin kanssa rentouttavalla lenkillä"

"Ralli on jo ikäneito niin väsähti ekana ja meni sisätiloihin. Oilin kanssa jatkettiin vielä ulkoilua"

 

"Sisälle kun mentiin niin Ralli teki heti selväksi mikä on sen oma tuoli. Antoi myös ymmärtää että meitsi ei siihen mahdu"

 

"Oilikin näytti oman paikkansa, se kyllä kohteliaasti sanoi että meitsikin saa siihen tulla käymään...joku toinen kerta"

"Luulin ensin että Oili on saanut pennun ! Se olikin sen lelu. Nuo valkoset tupot ei oo Oilista vaan tosta lelusta"

 

"Oili ois antanut mun leikkiä sen lelulla mutta just silloin mamma huusi että nyt lähdetään kotiin ennenkuin hämärä laskeutuu. Sen mielestä pimeällä on vaikea lukea navigaattoria vaikka meitsi näkee sen kyllä ihan omalle osastolle saakka"

 

 

"Jännä seikkailu Espooseen vaati veronsa ja kotiin tullessa en jaksanut edes ankan ja käärmeen kanssa leikkiä. Hyvää yötä Tytär, Oili, Ralli, Espoo....krooooh..."