Joulunpunainen hässäkkä

Meitsi on huomannut, että tällä hetkellä aika paljon kuulee jokapuolella sanan joulu. Mulla on semmoinen muistikuva, että silloin laitetaan se possu uuniin. Se on ainut hetki kalenterissa kun meitsillä on vapaata kylän vahtimistehtävistä. Sinä päivänä toimin vain ja ainoastaan paistivahtina.

Se on vaativa tehtävä, possu ei saa jäädä raa'aksi, ei saa paistua kuivaksi ja ei saa mennä kesken kaiken paistivahdin suuhun. Tuo viimeinen on se haastavin.

 

En osaa sanoa onko se joulu jo lähellä, ei ole possua verkkoasussaan vielä näkynyt. Emäntä kyllä mainitsee usein sanan joulu. On puhunut ainakin joulukorteista, jouluvieraista, joululahjoista ja joulusiivouksesta. Taidan muuten mennä ihan omatoimisesti johonkin koirahotelliin sen siivouksen ajaksi, mukavampi tulla sitten siistiin kotiin. Sitten on vielä yksi joulu-sana mikä toistuu melkein päivittäin. Se on joulun-punainen.

 

Emäntähän on tunnetusti pinkin sydänystävä. Pinkit ruusut, pinkit kynnet, pinkit meikkipussit, pinkit paidat. Sille olis niin helppo myydä vaikka pinkki ulko-ovi jos sais kaikesta itse päättää. Onneksi siinä pentueessa mihin meitsi synty ei ollut yhtään pinkkiä bulldoggia, ei olis ehkä ekana meitsiin kiinnittänyt huomiota kun kävi valkkaamassa.

 

Joulun lähestyessä emäntä laittaa pinkin syrjään. Se on ihme juttu kun alkaa kotiin ilmestyä kynttilöitä ja koristeita mitä se kutsuu Joulun-punaisiksi. Jokunen liinakin tulee pöydälle, ne on kuulemma niitä joulun-punaisia. Pinkit paidatkin saa olla ihan rauhassa vaatekaapissa. Sieltä kaivetaan esiin muutamat joulun-punaiset ja sitten kun mennään kyläilemään tai juhlimaan niin sävy sävyyn joulun-punaiset kengät. Parempi ehkä niin kuin joulun-punainen paita ja pinkit kengät.

 

Enpä aavistellut ennen lauantaita, että sain myös itse tuta Joulun-punaisen kirouk....siis taian.

Emäntä tuli tohkeissaan posket joulun-punaisina ostoksilta ja huikkasi mulle *Nero nyt saat uuden Tyttiksen, joulun-punaisen !" Siis jos muistatte niin Tyttis on mun rakas matto, jossa on vuosien saatossa meitsin suurella vaivalla makaamat tuoksut ja karvan pätkät. Ihanan pehmeä ja aromikas, meitsin oma Tyttis.



 

"Lauantai-aamuna lenkin ja aamupalan jälkeen Tyttiksen päällä rentoutuen"

"Emännän höpötellessä joulun-punaisista asioista muistelin aikaisempia jouluja. Meitsillä on vaativa tehtävä paistovahtina. Pesti alkaa jo ennen possun uuniin laittamista"

"Meitsi oli isännän kanssa päivälenkillä ja jotain uskomatonta oli sillä aikaa tapahtunut. Tyttis oli hävinnyt ja tällainen rääpäle rullattu tilalle. Kuulemma joulun-punainen. Ei ollut kiva ei. Näytänkö rennolta, lelujen kanssa leikkivältä bulldogilta...?"

"Voitte kuvitella miten kivaa....yksi jalkakin jumittui vatsan alle kun oli niin uuden karhea alusta verrattuna rakkaaseen Tyttikseen"



"Ai....kylkiluihin sattuu kun tää joulun-punainen on niin ruipelo. Tyttis oli niin paksu ja pehmeä"

"Meitsi teki löydön kun isäntäväki oli saunassa ! Tyttis oli rullattu ulko-oven eteen. Emännän tullessa vilvoittelemaan annoin ymmärtää....jos Tyttis lähtee niin meitsikin lähtee !"





"Emäntä vaan ensin naureskeli että voi pientä Neroa mutta uskoi sitten kun näki mun totisen ilmeen. Sovittiin, että Tyttis menee talliin vain toistaiseksi. Bulldoggeja aina kuvaillaan jääräpäisiksi, enpäs olekaan koska annoin emännälle luvan pitää koko loppuvuoden sitä joulun-punaista"