Auringonnousun metsästäjät

Ei ole päässyt ohi meitsilläkään, että tänään vietetään Halloweenia. Ihan hauska juhla kun saa pukeutua tavallistakin hassummin. Emäntä kertoi, että parasta Halloweenissa on kun kerrankin ei tarvii miettii kun ripsarit jokatapauksessa levii ympäri naamaa illan aikana, voi vaan sitten lennossa muuttaa hahmoaan kurpitsasta noidaksi. Meitsi ei meinaa viettää eikä siis pukeutuakaan hassusti. Näillä syntymätaljoilla mennään juhla kuin juhla.

 

Hassu yhteensattuma kun juuri Halloweenpäivän aamuna tulisi tapahtumaan tosi jännää ja ihan verrattavissa Hallloween kummitustarinoihin ja henkiin rajan toiselta puolelta.

Tässä tapauksessa se toinen puoli on Vantaa/Sipoo rajan Sipoon puoleinen alue.

 

Emäntä tuli kertomaan edellisenä iltana, että huomenna Nero mennäänkin metsästämään auringonnousua sinne Sipoon puoleiseen metsään. Siellä on sellainen korkea kukkula minkä ohi ollaan joskus kauan sitten koko perhe kävelty päivälenkki, sinne halusi emäntä kiivetä ja ottaa valokuvan auringon ensisäteistä.

 

Emännän intohimo on valokuvata auringonlaskuja ja -nousuja. Tässä kuvauskerrassa oli vain eräs probleema. Kuvaajalla kun on suunnattoman kova pelko karhuja kohtaan. Ei ole kuulemma koskaan kohdannut mutta vuodesta toiseen pelkää metsässä ollessaan, että karhu se sieltä kohta tepastelee ja ei ole mikään leppoisa, tassu hunajapurkissa kävelevä nallukka.

 

Meitsiä vaan ihmetyttää kun ei se pelkää tuossa 500 m kotoa, tutussa metsässä Vantaalla, kun lenkkeillään. Sitten kun mennään siitä vielä 500 m toiseen suuntaan ja tullaan Sipoon puolelle niin ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin uskaltanut yksin tai meitsin kanssa kaksistaan sinne metsään mennä, isäntä on pitänyt olla turvaamaassa karhuilta (tai siis niiltä aavekarhuilta).

 

Nyt ajatus saada sieltä kukkulalta auringonnoususta kuva oli niin kiehtova, että emäntä päätti ottaa riskin & meitsin ja lähteä aamutuimaan kuvausmatkalle.

 

 

"Kuvausaamua edeltävä iltana emäntä kutsui infotilaisuuteen missä sain kuulla seuraavan aamun kuvausmatkasta. Minun tehtäväni olisi tarkkailla ja ilmoittaa jos karhuja on haju-, kuulo- tai näköetäisyydellä. Tarpeen vaatiessa meitsin tulisi hätistää karhu takaisin korpeen"

"Luottopossuni oli ollut kuulolla ja tuli kuiskaamaan korvaani, että ei siellä mitään karhuja ole mutta ole nyt sen näköinen siellä metsässä kuin tarkkailisit ympäristöä niin emännällä on turvallisempi olo"

"Aamulla suuntasimme kohti Sipoon metsiä, puiden takaa jo vilahteli ensimmäiset säteet. Kuulin emännän mutinan mahdollisista karhuista ja tunsin kun talutushihna tärisi emännän hermostuneessa kädessä"

"Kun vihdoin kapusimme kukkulalle katselin komeita maisemia. Emäntä kiljahti hui Nero näytät ihan sudelta kun silmäskin kiiluu tollai ! No nytkö se alkais pelkäämään aavesusiakin....palataanko takaisin mielikuvituskarhuihin"

 

"Kjeh...kjeh...siinä odotellessa matkin vielä vaanivaa sutta mutta se oli vissiin huono vitsi koska emäntä taas kiljahti ja pyysi mua heti lopettamaan. Itsellä sillä on omituinen huumorintaju...olis nyt luullut naurattavan"

"Tulihan sekin hetki, että emäntä sai sen kuvansa. Siis kaikki tämä pulssia ja niskakarvoja nostattava seikkailu tämän yhden kuvan takia. Sitäpaitsi olisi vielä jännittävä paluumatka keskellä aavekarhujen reittejä"

"Päivä alkoi ja valkenemaan ja huomattiin että pakkasyö oli jäädyttänyt hienosti heinät. Kipusin lähinnä olevan kannon juurelle ja olin tarkkaavainen kuten luottopossuni oli neuvonut. Emäntä panikoi siitäkin....mitä Nero siellä näet....onko se karhu...onko..? No ei se ollut kun harakka ja yritin tunnistaa oliko sama sälli joka majailee meidän pihapiirissä"



"Jatkettiin matkaa ja pikkasen pysähdyin luoden katseeni maahan. Johan se emäntä siellä huuteli...Nero Nero onko siellä karhunjälkiä...? No ei ollut kun etsin sopivaa paikkaa missä voisin suorittaa aamutoimeni"

"Sitten pliis pientä yksityisyyttä...pärjäätkö mamma ilman mun tarkkailua viitisen sekunttia. Suurempi mahdollisuus voittaa loton päävoitto kun että se karhu tulee just silloin kun meitsi kyykkää täällä heinikossa"

"Päästinhän me sitten taas jatkamaan matkaa...nyt kyllä itsekin säikähdin kun emäntä kompuroi polvilleen siellä heinikossa. Luulin jo hetken, että nyt se houkka jo maastoutuu karhulta."



"Kymmenen metrin päässä ennenkuin noustaan metsästä Porvoontielle on vaikeakulkuinen ramppi. Emännän mielestä juuri tämä on se raja mikä erottaa Sipoon karhumetsät ja meidän karhuvapaat kotimetsät. Hmmm...jos meitsi pääsi loukkaantumatta tämän rampin yli niin tuskinpa karhut tämän takia kääntyisi takaisin."

"Emännän vielä kömpiessä sitä rampin jälkeistä mutarinnettä vilkaisin vielä Sipoon korpeen. Emäntäkin huuteli, että hyvin vartioit Nero kun ei saatu mitään havaintoja karhuista ! Meitsi oli ihan hiljaa...ei se olis halunnut kuulla mitä haistoin noin kilometrin päästä, siinä kun se otti kukkulalla sitä valokuvaansa"