Pimeä urakka

Meikäläisellä haravointi-urakat senkun jatkuu. Viime viikonloppunahan mulle ja emännälle oli määrätty yhteisvastuu mökkipihan lehtikasojen kuskaamisesta metsään. Niinkuin edellisessä postauksessa tuli ilmi niin ei oikein ehditty vastaamaan haasteeseen kun oli niin paljon niitä kuvauskiireitä. Ei kuitenkaan varsinaisesti laiminlyöty tehtäviä koska saimme kuskattua yhden kottikärryllisen metsään ja poimittiin lisäksi kolme vaahteranlehteä siitä matkaltakin kyytiin.  Siitä jäi kyllä mulle ja emännälle hyvä mieli kun pyyteettömästi tehtiin extra tehtäväkin.

Kotona taas ollaan ja täällä on myös haravointiurakka (kesken). Vähän oon ihmetelly miten tässä niin on päässyt käymään että kotipihan haravointi-vastuu onkin sitten 95 prosenttisesti meillä, siis emännällä ja meitsillä ! Me joudutaan haravoimaan lehdet kasoihin ja laittamaan pussiin, lisäksi vielä kantamaan lähelle peräkärryä. Isäntä sitten kuskaa kaatopaikalle. Varmaan jouduttais kuskaamaankin mutta isäntä on sanonut että parempi koko ruuhkasuomelle ettei emäntä ajele peräkärry-yhdistelmällä.

On se haravointi kivaakin, saa liikuntaa ja ulkoilmaa. Sitäpaitsi ymmärrettävää että meikä emännän kanssa ottaa päävastuun pihahommista kun ollaan kuitenkin kotosalla arkipäivätkin, ainakin periaatteessa jollei ole muita kiireitä. Yritettiin me ehdottaa isännälle että voishan se töistä tullessa aina pari tuntia haravoida että sais toimistohommille vastapainoa. Me luvattiin sillä välin lämmittää edellisen päivän ruoka valmiiksi odottamaan kun isäntä tulisi pihahommista kymppi-uutisille.
Ei ollut kovin pitkät neuvottelut ne....meillä on siis se 95 prossaa kotipihan haravoinnista.

Tänään aamutoimien jälkeen menin takaisin loikoilemaan vielä petaamattomaan petiin. Se on niin mahti tunne lenkin ja aamupalan jälkeen mennä lakanoille pitkälleen, kyljelleen tai käppyrälle. Yleenä makoilen seuraavaan välipalaan saakka. Tänä aamuna rutiinit menivät päälaelleen kun emäntä hihkaisi että nyt Nero mennään heti aamusta haravoimaan ! Mun eka ajatus oli...ei voi olla totta...ja tokana tuli mieleen että miten se kaikista vuorokaudenajoista valitsi aikaisen aamun siihen haravointiin. Aurinkokin oli vasta nousemassa taivaanrannassa, näkiskö siellä pihalle edes niitä lehtiä.

"Ootko mamma huomannut, täällä pihalla on vielä ihan pimeätä. Ei voi haravoida kun ei näe lehtiä !"

"Tuo aurinko on viellä tuolla viereisellä kylällä, voitaisko mennä takaisin loikoileen !"



"Nyt kyllä uni vetasee kun on yhtä valosaa kun yöllä"



"Ai jaahas....mun tehtävä olikin näyttää valoa niin emäntä näkee haravoida"



"Onneksi syksy on vaan kerran vuodessa, ei ole kovin vaihteleva tämä valonnäyttäjän toimenkuva"




"Tulihan se päivänvalokin sieltä, harmi että tuli sitten jo muita kiireitä. Huhkittiin kuitenkin melkein vartti"



"Päätettiin kaiken kiireen keskellä sittenkin haravoida yksi lehtikasa. On tarkoitus illalla näyttää isännälle että vaikka saatiinkin aikaiseksi vain tämä yksi niin se oli niin korkea että meikästä näky vaan kaulasta ylöspäin vaikka seisoin neljällä jalalla"