Juhannusta odotellessa

 

Mamma kertoi että tänään on keskiviikko...ja huomenna torstai...ja sitten tulee Juhannus. Tipahdin kärryiltä tuossa torstain jälkeen. En tiedä kuka se Juhannus on ja mistä se tulee. Toivottavasti on koira-ihmisiä niin on mahiksia saada tuliaisia ja rapsutuksia.

 

Tänään on kuitenkin vasta se keskiviikko ja tämä päivä on mennyt kuten moni muukin arki-päivä. Aikainen herätys, aamu- ja iltalenkki. Nyt kun on kesä niin iltaisin on enemmän tekemistä. Talvella emäntä kääriytyy iltalenkin jälkeen heti vilttiin ja tuijottaa telkkaria. Kesällä se tulee useasti takapihalle, ja ilman sitä vilttiä.

 

Tänään oli taas ruohonleikkuu-ilta. Meitsi ei tykkää siitä leikkurista. Se on jotenkin ärsyttävä, inisee ja sitten se johto kiemurtelee pitkin mun takapihan polkuja. Varuillaan pitää olla ettei sotkeudu tassut johtoon ja sitä paitsi mamman huomio on ainakin tunnin sitten siinä leikkurissa. Monet konstit oon yrittänyt että saisin huomion leikkurilta mutta emäntä vaan kulkee sen perässä ihan kuin meitsiä ei oliskaan.

 

Tässä se on taas kerran todistettu. Ihminen ei ole uskollinen ystävä. Tai on se siis uskollinen mutta huomio herpaantuu aika helposti. Kovasti jouduin tänäänkin tekemään töitä että mamma sammutti leikkurin ja pysähtyi meitsiä rapsuttamaan.

 

 

 

"Aikainen aamulenkki...onko mulla mamma jo tullut monta pissaa...voisin sitten mennä takaisin nukkumaan"

"Jaa kotiin syömään  ! On näissä aikaisissa herätyksissä yksi hyvä puoli...aikainen aamupala !"



"Nyt jo iltapuuhissa ! En tykkää tästä härvelistä, sehän vie kaiken huomion !"



"Aja vaan mamma nurmikkoa tästäkin...ei väistetä !"



"Nyt vähän sapettaa...puoleen tuntiin ei ollenkaan mamman huomiota. Piiloudun sitten tänne...kyllä se kohta kiljuu Neroo...Neroo !"



"Mamma löysi mut aika nopeesti siitä puskasta. Nyt on jo iltapalakin nautittu. Musiikkikornerissa kaikki hyvin"