Täplikäs sunnuntai

Kiva pirtsakka sunnuntaipäivä takana. On saanut nauttia auringosta, kauniista väreistä ja ihan uudesta lelustakin. Niitä tutkimuksiahan on tehty ettei me koirat muka nähtäis värejä. Mitenköhän ne rohvessoorit on siihen tulokseen tulleet. Meikä ainakin näkee ja tykkää erityisesti punaisesta (tuoreen lihan väri) ja ruskeanvalkoisesta (piimä nappulapedillä). On niitä muitakin kauniita värejä, sen minä tiedän että emännän lempiväri on vaan vuodesta toiseen se pinkki. Sille vois myydä vaikka katuporan kunhan vaan on pinkki. Se väri ei oikein ole mun lempivärejä mutta voin toki syödä vaikka pinkin herkkupalan, en ihan niin ronkeli kuitenkaan ole. Tänään löysin kotipihalta silviä hivelevän väriyhdistelmän, oranssinpunaisen ja keltaisen.

 

"Nämä värit vaan jotenkin synkkas. Piti mennä katselemaan ja nuuhkimaan ihan sinne puskiin"

"Taisin mennä liian lähelle kun sieltä yksi terttu tippui patiolle. Pitihän mun maistaa kun tilaisuus kerran tuli"

"Hyi että oli pahoja ne marjat mutta ehdin syödä tosi monta ennenkuin maistoin. Piti mennä hetkeksi lelun viereen toipumaan kun vatsassa mourusi. Emäntäkin ehti ihmetellä yhtäkkiä sakenevaa ilmaa"

"Kohta jo vatsakivut unohtuivat kun emäntä ilmoitteli uudesta lelusta ! Saanko esitellä kaverini Täplä. Se osaa maata ja vinkua"

"Touhuttiin Täplän kanssa pitkä tovi. Se on hauska kaveri..."

"...paitsi silloin kun se hypää silmille !"



"Hehei....mun bulldogin korvat kuuli että jaakaapin ovi narahti viereisessä keittiössä ! Täplä sai nyt jäädä"

"Parempi olla paikalla oikealla hetkellä. Lelun kanssa voi leikkiä koska vaan, mahdollisuus huikopalaan voi mennä ohi nanosekunnissa"