Peruslauantai

Meikä on tunnetusti kova poika menemään ja touhuamaan. Tänään oli pakko myöntää että kivaa ja jännää voi olla ihan kotipihallakin.  Kaksi normilenkkiä pohjalle ja sitten jäin miettimään....mitäs seuraavaksi. Ei kavereita ilmoittautunut...ei mökkeilyä ja uintia, olisiko kivan kesän jälkeen vuorossa tylsä lauantai kotipiirissä. Toisin kävi ! Emäntä on aina torunut jos jahtaan lintuja tai oravia ettei saa luontokappaleita kiusata ja jahdata. Joo...joo...uskonhan minä....jollei emäntä ole näkemässä. Emäntä ei tiedä että ne oravat ja pihalinnut ne niitä kiusaajia on, meikä on puhdas pulmunen niihin verrattuna. Helppo niiden on ensin härnätä ja sitten lennähtää ja loikkia puiden latvoihin kun on ensin meikän haju- ja näköetäisyydellä brassaillu. Näin se vilkas lauantai eteni.

 

 

"Olin saanut vainun kurresta ja ihan hajuetäisyydellä ! Siinä se nautti 2 metrin päässä pähkinäpuun antimia, maastouduin lähimpään puskaan odottamaan tilaisuuttaa tehdä vihdoinkin sinunkaupat"

 

"Sit kirmasin laukkaan....valmiina heittään yläfemmaa Tikun (tai Takun) kanssa !"

 

"Oharit teki, loikki ylälatvoihin. Vaikea olla niiden kaveri kun härnäävät ja tosi paikan tullen loikkivat turvapuihin"

 

"Se siitä oravan kanssa kaveraamisesta, pitäis olla molemminpuolista. Onneksi kotipihalla voi harrastaa muutakin kuin oravan kanssa hengailua. Mun yksi parhaista harrastuksista on tasapainoilu. Emäntä aina kiljuu että Nero nyt voit tippua....enhän mä sieltä putoa mutta kivalta tuntuu tehdä vaikutus lähipiiriin"

 

"Seuraavaksi tulikin jo kutsu isännältä leikkimään lentävän lautasen saalistusta, oli se vaan niin kivaa pitkästä aikaa !"

 



"Siinä vaiheessa olikin jo päivätirsojen aika. Loppukesän viimeiset lämpimät auringonsäteet...olkoon kurre siellä latvoissa, ei mullakaan valittamista"